Hiihtolomalla

Rommi pääsi helmi-maaliskuun vaihteessa lomailemaan. Olimme vuokranneet lomamökin, johon ei periaatteessa saanut tuoda kotieläimiä. Omistaja kuitenkin sanoi, että on siellä ollut ennenkin koiria ja salli vierailun sillä ehdolla, että koira ei syö tuolien ja pöytien jalkoja. Muuta ei kielletty ;-). Pitkä automatka meni hyvin: mennen tullen poitsu nukkui suurimman osan ajasta. Vieras paikka ja vieraat ihmiset eivät tuntuneet kovin kummallisilta. Kotoisuutta taisivat lisätä oma häkki, tuttu ruoka ja luut sekä vahinkoja varten lattialla sanomalehdet, joita ei tosin tarvittu koko reissulla kertaakaan! Poitsu oli päivien tohinoista niin väsynyt, että ei jaksanut yöllä edes pissalle nousta, vaan nukkua tössötti aamuun asti.

Erityisen ylpeä olin poitsusta, kun kävimme laskettelurinteen juurella katsomassa hiihtokeskuksen tohinaa. Seisoimme hissijonon juurella, ja siihen suhahti muutaman sekunnin välein laskettelija joko suksilla tai laudalla. Se ei poitsua häirinnyt, vaan istua tapitti mun suuntaan "kerjäten" makkaraa. Sitä toki annettiinkin, kun käyttäytyi niin mallikkaasti ja katseli menoa tosi rauhallisesti. Kun muu porukka oli laskettelemassa / pulkkamäessä, me tehtiin Rommin kanssa kontaktiharjoituksia tai muuten vaan leikittiin. Mökissä Rommi mm. leikki veljenpoikieni kanssa.

Hampaiden vaihtuminen on kiihkeässä vaiheessa. Uudet etuhampaat kiiltelevät paikoillaan sekä ylhäällä että alhaalla. Kulmureita ei ole irronnut vielä yhtään, mutta siinä etuhampaiden ja kulmureiden välissä on jo enimmäkseen tyhjää. Osa maitohampaista on ilmeisen lujassa, kun eivät ole vielä kokonaan irti, vaikka uutta jo selvästi pukkaa alta. Roikkuvat vielä jonkun juuren varassa paikoillaan, vaikka joka päivä on raksutettu luitakin. Suu ilmeisesti aristaa, kun luiden syönti näytä tuntuvan yhtä mukavalta kuin normaalisti.