Toipunut ja täynnä tarmoa

Tänään on menty ihan täysillä ja mennään edelleen. On jo ilta, mutta koira painaa pitkin olohuonetta karvajänis kuonossaan. Välillä mennään patjalle ja nautiskellaan jäniksen korvan lutuuttamisesta ja sitten taas otetaan otus suuhun, tehdään kunniakierros lelun kanssa ja tapetaan se vankalla ravistuksella. Sitten koitetaan tarjota sitä isännälle ja jäädään odottamaan, josko toinen osapuoli tarttuisi syöttiin. Kun ei, niin jatketaan taas omin voimin lelun raastamista.

Takana on sentään treeni ja ulkolenkki vapaana metsässä, mutta energiaa riittää. Isäntä hoiti lenkin, kun allekirjoittanut oli pelastuskoirien etsintäkurssilla koko päivän (ja olin edellisenkin päivän). Koira ei ole enää yskinyt muutamaan päivään, joten vähitellen päästään normaaliin lenkkeilyyn. Myös sää mahdollista sen nyt, kun keli on ollut vihdoin kohtuullinen. Aamulla oli alle -10 ja nytkin on enää -3 astetta pakkasta. Hurraa, olisikohan pitkään kestäneet pakkaset vihdoin ohi.

Kun tulin kurssilta kotiin, lähdin saman tien tottistreeniin. Saavuimme hallille myöhässä, mutta silti lähdin pienelle pissalenkille. Lähistöllä oli kuorma-auto, jonka perässä oli hinausauton lava. Kun kuljimme siitä ohi, koira piti itsestäänselvyytenä, että lavan ritiläpinnalle piti hypätä. Lava oli vinossa ja toisesta päästään melko korkealla. Se käytiin vielä bongaamassa palatessakin. Ihan hienoa rohkeutta ja oma-alotteisuutta. Pihalla ei ollutkaan ihan niin kivaa, kun muille koirille piti taas pöhistä.

Hallissa treenattiin lähinnä seuraamista ja leikkiä. Seuraamiset menivät mukavasti, kun vauhtia oli taas tällä kertaa tarpeeksi. Muutamia käännöksiä ja palkkauksia myös sivulla paikallaan ollen. Jännite oli ekalla kierroksella ihan jees. Poistuessamme meinasi yhdestä pikkukoirasta tulla namipala, kun nykäisin oranssia lelua Rommin kuonon editse juuri ennen kuin eteen pölähti pieni oranssi koira. Melkein Rommi erehtyi kohteesta. Toisella kierroksella teimme sekalaisen satsin seuraamista, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa ja leikkimistä. Kahdessa luoksetulossa olin tyytyväinen Rommin lähestymiseen ja pikaiseen kontaktiin istumisen jälkeen. Jännite ehti jo hieman laskemaan, mutta rentouduttiin kimpassa siinä sitten ja syötiin nameja. Tai siis koira söi.

Kotipihalla saatiin hyvä harjoitus, kun naapuri loi lunta autojen takaa juuri kun tulimme pihaan. Juttelimme siinä niitä näitä, kun otin koiran autosta. Koira kävi varovaisesti ja ihan asiallisesti morjenstamassa naapuria. Sitten vielä lähikujalla pörräsi vilkkuva ja äänekäs lumitraktori, jonka luona mentiin muutama lähikontaktissa kulkeminen. Huh, mitä kaikkea tänään on ehditykään.

Syviä kurkkuääniä

Rommi on yskinyt tasaisesti keskiviikosta lähtien. Tiistaina taisi jo olla jotain vähäistä köhinää, mutta silloin kuviteltiin, että joku oksanpala tai karvapallo on jäänyt kutittelemaan kurkkuun. Keskiviikosta lähtien yskiminen tai paremminkin yökkäily ja "miltei oksentelu" on jatkunut säännöllisenä. Toissayö (lauantain vastainen) oli kaikkein hankalin, kun koira yskähteli jatkuvasti ja herätteli meitäkin vuorotellen. Eilen illalla oli jo ehkä jo hieman parempi olo, ja tästä päivästä ei vielä oikein tiedä, missä mennään.

Lisäksi meille harvinainen massuvaiva sattui vielä samaan saumaan, joten koiran vointi ei ole ollut tällä viikolla paras mahdollinen. Se on onneksi ollut yleisvoinniltaan pirteä, leikkinyt päivittäin ja olisi varmasti painanut täysillä, jos olisi saanut siihen mahdollisuuden. Olemme menneet kuitenkin säästöliekillä. Kun pakkasetkin ovat olleet jo pitkään parissakymmenessä, niin viime päivät ovat menneet tiiviisti sisätiloissa.

Pyörähdys tottishallissa

Kävimme hallissa pyörähtelemässä. Mun tanssi muistutti hidasliikkeistä valssia, kun taas poika olisi mennyt foxtrottia. Näistä tansseista ei ollut mitään (hyvää) sanottavaa.

Rommi kävi poseeraamassa

Rommi kävi kasvattajan luona näyttäytymässä ja poseeraamassa. Mikä parasta, koira nousi poseerauskivelle innoissaan, ja istua möllötti linssiluteena hienosti. Siinä oli siis parasta se, että yleensä ottaen kiipesi kivelle innokkaasti kerta toisensa jälkeen. Ei tunnu selkä olevan kipeä. Alla varsinainen kukkulan kuningas.

Kuvassa Rommi 1v2kk, copyright Minna Saros

Rommi pääsi treenaamaan vähän näyttelyjuttuja. Liikkeessä näkyi, että koiran lihaskunto ei ole vielä kohdallaan, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...

Kuvassa Rommi 1v2kk seisoo, copyright Minna Saros

Rommin mielestä moinen keikistely oli ehkä joutavaa, mutta riemulla ei ollut rajoja, kun se pääsi pikku-Tirrin kanssa peuhaamaan. Tirrin ketterä keikistely ja notkea leikittely haastoi meidänkin pojan liikkumaan vikkelästi.

Myöh. huom! Poitsun selkä tai lihakset eivät tuntuneet kipeytyvän jumpasta, joten tästä vaan kevättä päin!

Pikkupakkasta betonitehtaalla

Noin neljän asteen pakkasessa lähdettiin tekemään hakuhakuja kuten edelliselläkin kerralla. Välissä oli ollut taas taukoa pakkasten takia, joten hiukka oli hakusessa, mitä ollaan tekemässä. Kolmella maalimiehellä reagoitiin sekä maalimiehiin että harhajälkiin, joita käytiin sitten tamppaamassa ja tarkistamassa, että ei siellä ole ketään. Meidän yhteistyö ei vielä pelaa toivotulla tavalla, kun Rommi kyllä reagoi hajuun, mutta ei kuitenkaan osoita sitä riittävästi minulle. Tällä kertaa tulkitsin koiraa jatkuvasti väärin.

Kaksi ensimmäistä maalimiestä löytyi kyllä ihan suoraan heti, kun olin lähettänyt koiran. Sillä välillä oltiin tehty retkiä harhajäljillä sekä tulkittu reaktioon, joka ei ollut sitä. Kolmas maalimies oli keskilinjan vasemmalla puolella, mutta haju joko leijaili ympäri oikealla olevan rakennuksen seinää tai sitten tulkitsin koiran pieleen ja lähetin sen oikealle. Se suoritti tehtävänsä hyvin, koska se etsi maalimiehen pitkän kaarroksen kautta ensin oikealta, sitten edestä ja lopulta vasemmalta. Se ei luovuttanut ja palannut minulle takaisin - ei edes kutsusta, joten sillä saattoi sittenkin olla haju. Otimme vielä neljänneksi korjaus-maalimiehen, jonka sijainnin tiesin. Sinne se juoksi suoraan.

Olipa mielenkiintoinen treeni. On taas pohdittavaa, miten jatkamme tästä. Ehkä pitäisi päästä hajuharjoitteluun olosuhteissa, jossa
a) tuulen suunta on koko ajan selvillä ja
b) aluetta pääse esteettä kävelemään joka paikassa (nythän oli lunta paikoin melkein puoli metriä ja lumen alla erilaisia koiran jaloille hankalia paikkoja)
Tai sitten pitää miettiä kikka kolmonen.

Hämeenpuiston valtiaaksi

Kun lenkeillä muista koirista on tullut liian mörköjä ja liikkuvista kohteista liian kiinnostavia paimennettavaksi, tartuttiin härkää sarvista ja lähdettiin Hämeenpuistoon tekemään siedätyshoitoa. Meillä päin ei lenkeillä tyypillisesti nähdä ristin sielua, ja jos jotain negatiivista tapahtuu, ei siitä saa palautettua koiraa helposti. Pitää siis mennä sinne, missä on mahdollista useisiin toistoihin.

Homma alkoi ihan suunnitellusti (siis ei tosiaan!), kun heti autosta poistumisen jälkeen meitä lähestyi pieni musta villakoira, jota piti ensin hätyytellä nousemalla seisomaan kahdelle takajalalle. Sitten pienelle pelottavalle elukalle nostettiin suunnaton mekkala, ja toinen osapuoli tarjosi saman takaisin vähintään samalla mitalla. Koirat olivat eri puolilla tietä, mutta se ei tuntunut kavereita hidastavan. Kieltäminen ei tuottanut mitään tulosta ja koira sinkoili hihnassa sekopäisenä. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme jatkamaan matkaa ei niin hyvissä tunnelmissa. Mietin, että mitähän tästäkin tulee.

Kävely Hämeenpuiston päähän ja takaisin menikin sitten ihan hienosti. Näimme lukuisia koiria sekä paljon ihmisiä ja autoja. Emme tunkeneet itseämme ihan haastavimpiin paikkoihin, jotta pystyimme kulkemaan riittävän rennosti eteenpäin ilman välikohtauksia. Autot eivät tällä kertaa olleet mikään ongelma. Lukuisat pysähtelyt liikennevaloihin otettiin rauhallisesti. Saimme monta hyvää pikkuharjoitusta matkan varrelle: istumista ja seurailua. Muutenkin mentiin suht koht rennosti.

Kun alkua lukuunottamatta reissu meni komeasti, ajattelin palkata koiran puistolla tutulla makupalaleikillä. Sitten meitä tuli vastaan komea punaruskea lapinkoiranarttu, jolle taas piti nostaa meteli. Sitä tehtiin taas molemminpuolin ja ajattelin, että se siitä hyvästä reissusta. Mutta nartun omistaja kysyi, onko meillä uros, ja kun selvisi, että meillä on erinapaiset koirat, niin päätimme antaa niiden haistella. Meidän jätkää toisaalta kiinnosti, toisaalta pelotti. Rommi tarjosi heti leikkiä toiselle koiralle, mutta sitä ei nuoren pojan leikit kiinnostaneet. Narttu oli iältään pitkälle toisellakymmenellä, ja se käyttäytyi iälleen ja sukupuolelleen ominaisella tavalla, ja asettui rapsutettavaksi meidän luo ja karkotti Rommin meidän luota. Sekös meidän poikaa harmitti, kun omistajat sillä tavalla ryöstettiin. Nartun ei tarvinnut komentaa nuorta herraa ollenkaan - kunnioitus aikuista narttua kohtaan oli olemassa muutenkin. Teki hyvää meidän poitsulle tutustua pitkästä aikaa outoon, mukavaan koiraan.

Varokaa vaan, meitä nähdään baanalla uudemmankin kerran!

Perustottista

Hallissa tuttuja juttuja: seuraamista, ja muutama motskarin tuonti ja luoksetulon loppuasento. Ekalla kierroksella meillä oli samalla kentällä toinen koira paikkamakuussa. Seuraamisessa tehtiin tuttuja harjoituksia, mutta meno ei ollut parasta mahdollista. Lähdössä katse harhaili sinne tänne, ja kontakti oli hakusessa. Koira kulki myös aivan liian etäällä. Sain kuitenkin palkattua koiran muutaman kerran. Vinkkinä oli, että voisi olla syytä palata imutukseen. Hyvä vinkki.

Teimme myös muutamia noudon perusharjoituksia. Koira istumaan, muutama askel eteenpäin, patukka maahan, muutama askel ja käännös koiraan päin. Sitten noutoja. Siihen nähden, millaista takkuamista liike on ollut, se meni ihan mukavasti. Toisella jaksolla kokeilimme pari luoksetulon loppuasentoakin. Kokeilimme, miten pääsisimme apukäsistä eroon ja taas tuli rivistä hyviä kommentteja. Leikkinä reviteltiin taas wubban kanssa, jota käytettiin pariin pikapalkkaukseen oman rytmin löytämiseksi.

Vinkit jatkoon: ei kumartumista koiran päälle noudon loppuasennossa, imutus nakinsuikaleilla seuraamiseen ja luoksetulon loppuasennossa pikkuhiljaa avuista eroon. Siinäpä sitä taas tekemistä.

Lisäksi koira reagoi tosi rankasti muihin koiriin lenkillä ja treenialueella. Sitten kun päästään kentällä tekemisen makuun, sitä ei häiritse, vaikka samalla kentällä touhuaa muitakin koiria. Se saattaa vilkaista niitä, mutta kontakti palaa aina. Alkuvaiheen yhteistreenissä se tekee tosi ahkerasti mun kanssa töitä. Se menee siis hyvin. Se on alkanut kuitenkin lenkeillä jahdata autoja ja ihmisiä. Huhhuijaa, työntäyteinen kevät odotettavissa.

Karmeita iskuja

Jo joulun välipäivistä lähtien meitä riivannut pakkanen on ollut tuimaa. Kymmenisen päivää pakkanen on ollut enemmän kuin -10 astetta ja suurimmaksi osaksi lähellä pariakymmentä astetta. Kerran on käyty viiden asteen tietämissä, mutta sitä iloa piisasi vain päivän. Nytkin mittari näyttää -20. Koirallakin on pidetty takkia päällä kaikilla niillä lyhkäisillä lenkeillä, mitä on ulkona raaskittu tehdä. Kun karvavuorillisen takin ottaa lenkin jälkeen pois, säkenöivät lukuisat sähköiskut pitkin turkkia. Antistaattisuussuihke auttoi muutamaksi päiväksi, mutta se ilmeisesti kuluu nopeasti pois, vaikka pitäisi muka kestää pesun ja kaikki.

Koin karmean iskun myös eilen, kun isäntä kertoi treenanneensa koiran kanssa kotona tottista. Kertoi, että halusi testata, missä me oikein mennään koulutuksessa. Oli ottanut seuraamista sekä kaikki pysähtyvät liikkeet: istu, maahan ja seiso. Se oli kuulemma mennyt hyvin. Tämäpä mukavaa, kun me ei olla treenattu pysähtyviä liikkeitä vielä ollenkaan!!! Mitä ilmeisimmin moukan tuuria. Me saamme taas treeneissä kuitenkin tahkota näitäkin liikkeitä ihan joutavuuksiin saakka. Voi muhku!

Uuden vuoden tottis vanhoilla kujeilla

Tottishallissa perustreeniä: seurailua (ei tiivistä), muutama eteenmeno (alustalta namin haku), paikkamakuu*2 (toisella lähti tulemaan kohti), asennonvaihtoja (namia heitettiin suoraan suuhun, mutta siltikin osa meni ohi) ja leikkiä (wubba tuntui kiinnostavan). Alle oli tehty lyhyt lenkki, joten virtaa olisi pitänyt olla. Koira oli yhtä löysä kuin ohjaajansa.

Pasi otti treeniä videolle, joten todistusaineistoakin löytyy. Vieraileva kommentaattori jo totesi, että koira seuraa kättä liikaa, joten erkanee kontaktista käden perässä kauas sivulle.

Hyvää uutta vuotta!!!

Meillä oli hieno uudenvuodenaatto, kun Rommi ei reagoinut paukkeeseen mitenkään. Kun pauke alkoi kuuden aikaan, koira otti iltaunia patjallaan. Seitsemän aikaan räiske oli jo jatkuvaa, ja isäntä tuli katsomaan, mistä se äänekäs kuorsaus kuuluu, kun poika veteli hirsiä aivan rentona. Kävimme ulkona kahdeksalta ja kymmeneltä, ja poitsu kulki kuten millä tahansa iltalenkillä. Yksi odottamaton paukku aivan vierestä sai sen kyyristymään sekunniksi, mutta sen jälkeen oli taas kaikki ok. Otimme paukkeessa muutaman istumisen ja palkkauksen, jotka menivät mukavasti. Hienoa!

Ensimmäinen kokonainen vuosi on takana ja on aika miettiä, missä mennään. Alkuvuosi 2009 oli tosi lupaava, mutta koiran sairastuminen elokuussa pisti koko pakan sekaisin. Nyt terveyspuoli näyttää taas hyvältä, ja etenemme eri saroilla omaan hitaaseen tapaamme.

Poitsun murkkuikäkin katkaistiin hormonihoidoilla, joten sen osalta on varmaan pahin vielä edessä. Muista koirista on tullut viime kuukausina mörköjä ja osaa ihmisistä lähestytään hypäten. Kunnolla käyttäytymistä harjoitellaan siis edelleen. Sisällä ja autossa osataan olla ihmisiksi. Vieraat otetaan vastaan iloisesti, ja lapsiinkin suhtaudutaan mukavasti eli osataan väistää.

Tässäpä pientä inventaariota statuksesta:

Terveys:
- Eturauhas- ja munuaisvaivat ovat takana, mutta selkävaivan pysyvä poissaolo täytyy varmistaa.
- Koira on pidettävä lämpöisenä, joten koiralla käytetään tarvittaessa takkia. Treeneissä lämmitellään hyvin ja käytetään häkissä lämmitintä.
- Lihaskunnosta on pidettävä hyvä huoli. Venytykset ja jumpat on muistettava.
- Viralliset lonkkakuvat edessä. Alle vuoden vanhana otetut kuvat lupailivat B-lonkkia.

Palkkaaminen:
- Palkkana on 99%:sti ruoka, joka uppoaa kaikissa muodoissaan.
- Lelua ei ole käytetty tositoimissa kertaakaan. Koira rakastaa kuitenkin taistelua, ja leikin sen kanssa ajoittain, jotta leikin saa kaivettua esiin. Eilen käytin kotona wubbaa palkkana ja olin ihan ihmeissäni, kuinka ahnaasti se tarttui siihen. Myös irrottaminen tapahtuu käskystä heti.

Tottis:
- Koira on siinä mielessä vaikea treenattava, että se oppii myös virheet helposti ja se ei luovu väärästä tavasta helposti. Jotenkin pitäisi siis saada kaikki kerralla kohdilleen.
- Yksikään kokonainen liike ei ole vielä valmis, mutta palasia on edistetty.
- Istu ja maahan ovat jo melko varmat, mutta seisominen on vielä vähän hakusessa. Se on kuitenkin parantunut viime viikoilla.
- Perusasento on löytynyt ja kontakti on suurimmaksi osaksi ok.
- Tällä hetkellä treenataan seuraamista: nopeita käännöksiä ja harhautuksia, jotta oppii tiivistämään. Näyttää siltä, että vauhdinmuutokset olisivat menneet perille.
- Noudon loppuasentoa ja kapulan (motskarin) pitämistä on treenattu myös. Ensin ei haluttu ottaa mitään suuhun, mutta vähitellen on edistytty siinäkin.
- Hyppyä on kokeiltu, mutta se on ollut elokuusta tauolla.
- Eteenmenoa on pari kertaa kokeiltu (=hakee alustalta namin).

Haku:
- Hakua on treenattu parissakymmenessä treenissä.
- Maalimiesmotivaatio, irtoaminen ja etsintä on hyvässä mallissa, mutta hallinta on lähes olematonta.
- Toistaiseksi vain avopiilot.
- Treenattavaa: ilmaisu (näillä näkymin haukku), hallinta, suorat pistot, hajuhaut (pelastus)

Ihan vaiheessa:
- Esineruutu: se nouto, se nouto. Ruutua on kokeiltu, mutta ei hyvällä menestyksellä.
- Ketteryys (pelastuksessa): liikkeitä on kokeiltu, mutta kaikissa paljon tekemistä.
- Paimentaminen: tätä päästään näillä näkymin kokeilemaan keväällä
- Agility: ei kuulu meidän ykköslajeihin, jos selkä vaan yhtään kiukuttelee. Tätä mietitään uudelleen joskus ensi kesänä.
- Näyttelyt: vähintään se sininen nauha pitäisi hakea.

Tässäpä tilannetta tällä hetkellä, ja tätä on luvassa lisää tulevina kuukausina. Toivottavasti pysymme kunnossa, jotta pääsemme nauttimaan ensi kesästä täysillä. Vuoden päästä pitäisi pahimmat nuoren uroksen vaiheet olla jo ohi, joten jos päästään samalla tavalla vielä vuosi eteenpäin, niin hyvä.