Viimeistä agin hallitreeniä viedään

Tänään oli agilityn viimeiset hallitreenit tälle keväälle. Kentälle viritelty rata oli oikein mukavan kimurantti. Treeni tehtiin osittain kisan omaisesti. Ensin annettiin viisi minuuttia rataan tutustumiseen. Sitten kukin koirakko sai tehdä radan ensin harjoituksena, sitten seuraava yritys kellotettiin ja tuomaroitiin. Meillä meni harjoitusrata kivasti, mutta liiallinen luottamus koiran menohaluihin kostautui: meille tuli pari kieltäytymistä, kun en ohjannut koiraa "perille saakka", vaan yritin oikaista liikaa mutkissa. Ohjaajat olivat oikein nähneet vaivaa, koska luvassa oli jopa palkintojen jako.

Rommin bravuuri tänään olivat kepit. Ne tehtiin varmaan ekaa kertaa suoraan rataan ilman välipalkkaa. Toisella kerralla koira suoritti esteen niin vauhdilla, että vaikka liikuin koko ajan koiran sivulla, koira sai etumatkaa ja kiisi hurjasti. Se oikein huhkui itsevarmuutta. Yhden kerran se jopa haukahti radalla innoissaan "oikean" agilitykoiran lailla. Muuten se oli oikein mukavassa mielentilassa, ja jätti varastamatta lähdöissä kuten sillä aiemmin oli aina tapana. Nyt se malttoi odottaa, mutta meni lujaa, kun oli sen aika.

Tottista ja hakua

Tänään ohjelmassa tottista ja hakua, tällä kertaa tässä järjestyksessä. Hallissa tehtiin pientä tarkkuusliikettä, jotka menivät ilmeisesti mukavasti, kun treeniä seurannut tarkkailija ei huomauttanut meille mistään. Hallitreenit tältä keväältä päättyivät näissä merkeissä.

Hakutreeneissä kahdella maalimiehellä homma ei sujunut lainkaan. Treeni oli jälleen kentällä, jonka reunojen lumikasoille meni kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli kentän päädyssä, mutta Rommi nousi kasalle kentän puolivälissä, eteni edelleen oikealle lumiselle metsäaukiolle, ja oli menossa ties minne. Kutsuin sitä takaisin. Ensin se lähti tulemaan, mutta sai sitten palatessa maalimiehen hajun, ja meni sinne kutsustani huolimatta. Hyvä ja huono juttu. Toisella maalimiehellä lumikasan alla olleet hajut edellisten koirien nameista olivat mielenkiintoisempi juttu kuin eteneminen maalimiehelle. Tuloksena saatiin käsky ottaa koiralle parempaa palkkaa. Tällä kertaa namit olivat tosiaan huonot, kun koiralla oli ollut vatsa hieman pehmeällä pari päivää.

Pöhinää ja pelastusta

Olipa mielenkiintoinen treeni. Pääsimme harjoittelemaan hakua varikolla, jossa oli laajalla alueella työkoneita ja useita erilaisia rakennuksia. Kun tuli Rommin vuoro, hain sen autosta, ja se oli jo ihan täpinöissään. Ennen kuin pääsimme harjoittelupaikalle, matkalla törmäsimme harjoitusta seuranneeseen katselijaan. Rommi lähestyi ensin henkilöä uteliaana, mutta juuri ennen kuin koira ehti ihan liki, henkilö kumartui ja pipon tupsu heilahti päälaella kohti koiraa. Tupsu tai joku muu henkilössä sai koiran aivan pois tolaltaan. Se peruutti rajusti ja pöhisi isoon ääneen. Meillä meni tovi ennen kuin tilanne oli purettu riittävästi ja sittenkään koira ei ollut aivan oma itsensä. Äänenavaus meni kuitenkin sen verran reippaasi, että päätin jatkaa harjoitusta.

Hakupaikalla koira lähti töihin hyvin, löysi heti ensimmäisen maalimiehen vasemmalta lumikasan päältä. Kuulin, kuinka se ei oikein uskaltanut heti haukkua, mutta maalimies onneksi odotti rauhassa ja henkisesti tuki koiraa ilmaisuun. Se aloitti vihdoin haukun, ja maalimies palkkasi koiran oikeaoppisesti vasta, kun ilmaisu oli hyvä.

Toinen maalimies oli heti oikealla, mutta kun en sitä tiennyt, lähdin kiertämään edessä olevaa kolmiota. Koira pyrki kovasti oikealle, mutta en lukenut sitä siinä oikein. Koira yritti päästä kohti hajua lumikasan läpi, mutta se oli liian kova urakka, ja lopulta se luovutti. Se lähti mukaani, teki kierroksen ympäri, ja palasi hakemaan toista maalimiestä sieltä, mihin se oli kierroksen alussa pyrkinyt. Maalimies oli korkealla työkoneen päällä, ja koira yritti ratkaista tilannetta. Se nousi koneen rengasta vasten, kiersi autoa, ja kipaisi kohti minuakin. Ohjasin sitä takaisin maalimiehelle. Sitten koira jäi maalimiehen luo edelleen miettien, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Lopulta se ratkaisi homman itse, ja alkoi ilmaista, vaikka ei päässytkään ihan maalimieheen kiinni. Hieno koira.

Kolmas maalimies olikin vastaavasti työkoneen alla. Koira mönki sinne akselin alta, ja sai selkäänsä ihanaa, haisevaa rasvaa. Ilmaisu koneen alla oli myös hieman haastavaa. mutta hienosti se selvisi siitäkin.

Illan lopuksi teimme vielä hengailuharjoituksen Rommille samalla, kun purimme treeniä. Varmistimm tällä, ettei sille jäänyt mitään pöhinä-traumaa vierailijasta. Onneksi paikalle sattui myös tuttu pariskunta henkilöautollaan, joten saimme vielä BH-tyyppisen auto-harjoituksen samaan rahaan. Treenissä oli siis sopivasti haastetta ja sopivasti onnistumista.

Agilityssä tökkii ja toimii

Agilityssä oli tänään hyviä ja huonoja hetkiä. Radalla ei ollut vaikeita esteitä, mutta monta tiukkaa käännöstä ja paljon hämyesteitä suoraan edessä. Koiran ja mun tahti oli vähän eri, joten en saanut ohjattua sitä oikeaan suuntaan, jos toisena vaihtoehtona oli suoraan edessä oleva este. Mun täytyy oppia ottamaan koira paremmin haltuun esteen jälkeen. Kauko-ohjauskaan ei tällä kertaa oikein toiminut, kun mun paikka oli usein sopivasti väärä. Rämpien pääsimme pitkän radan loppuun.

Kontaktiharjoitus puomilla sen sijaan sujuivat mainiosti. Koira tarjosi "pintaa" kontaktilla, ja ei ollut moksiskaan, vaikka liikuin molemmilla sivuilla. Harjoitus oli parempi kuin edellisellä kertaa, jolloin koira ei oikein sietänyt liikkumistani. Yllättäen koira on tosi pätevä keskittymistä vaativassa hommassa, vaikka siltä toisaalta löytyy tuo liikkumisen turbo-vaihdekin. Täytyy vielä lisätä mun liikkumista sivuilla, ja sitten voitaisiin kokeilla kokonaista estettä.

Hakua ja tottista

Tänään ohjelmassa hakua ja tottista. Tässä järjestyksessä. Kun metsään ei vielä pääse runsaan lumen vuoksi, teimme kentällä ilmaisuharjoituksen. Äänenavaus jäi tekemättä, ja paikka oli outo hakuharjoitukseen, joten ilmaisu oli hieman varovaista. Kyllä se sieltä sitten lähti. Kevättä on kuitenkin ilmassa, kun maastotreenit lähestyvät.

Iltapäivällä kävimme vielä tuunaamassa pikkutottista hallissa. Harjoituksesta ei jäänyt mieleen mitään erityistä muistettavaa. Koira tosin edisti seuraamisessa, joten pitää olla entistäkin tarkempi siitä.

Videopaljastuksia: hyvää ja huonoa

Alkuun oli vuorossa 13 esteen rata, jossa oli tiukkoja käännöksiä, ovelia houkutusesteitä ja osin sisäkkäisiä ympyröitä myötäpäivään. Takkusimme radalla ja jouduimme pysähtymään yhteensä viiteen kohtaan ohjausvirheitteni takia. Pysähtymiskohdat tuli merkitty kolmiolla kuvaankin. Niissä joko koira meni kohti väärää estettä tai sitten minä hukkasin radan ja en muistanut, mihin estelle piti mennä, kun pyöriminen meni päähän tai en uskaltanut edetä, kun en ollut varma suorituksesta. Pysäytin koiran esim. ennen valssausta ja rengasta, vaikka koira kyllä meni molemmat kohdat sitten ihan hyvin, kun olin itse saanut miettiä, miten niistä mennään. Molemmat rengashypyt menivät mainiosti, ja koira ei yrittänyt yhtään oikaista siinä. Erityisen iloinen olin putki-rengas sarjasta, jonka välillä vaihdoin itse puolta. Myös moni hyppysarja meni optimaalisesti, kun koira hyppäsi sisäradan reunasta estettä.

Toisessa sarjassa oli 11 esteen sarja, johon oli viritetty pari pakollista pysähdystä kepeille ja kontaktille. Kepeillä haimme optimaalista nopeutta minulle, jotta koira tekee sarjan kunnolla loppuun saakka. Videolta näkyy, kuinka tyypillisesti minulla loppuu vauhti juuri ennen loppua, niin radassa kuin kepeilläkin. Keppien alussa olin ilmeisesti liian lähellä estettä, jolloin estän koiraa liikaa. Kaikkein parhaiten este meni, kun en ohjannut koiraa kädelläni ja olin riittävän etäällä esteestä. Kontaktit menivät hyvin, kun alun jälkeen aloin antaa käskyn riittävän aikaisin. Rommi sietää jo jonkin verran liikettäni kontaktissa. Ohjaaja oli sitä mieltä, että kontaktia voisi jo alkaa yhdistää esteeseen. Muussa rataosuudessa pidimme lähinnä hauskaa, ja sinne tuli pari pysähdystä ohjausvirheestäni.

Lopussa teimme neljän esteen kierrosta ympyränä molempiin suuntiin. Se meni kivasti. Alkuun olin hieman kumarassa, kun ajattelin, että koira tarvitsee "olkapää edellä" -ohjausta, mutta näytti tuo menevän samalla tavalla, kun olin aivan pystyssä. Ajattelin vielä ottaa kepit nopeasti oikealta puolelta, mutta niitä piti mennä kolme kertaa ennen kuin saimme puhtan suorituksen.

Jääviä ja paikkamakuuta

Tottishallissa oli tänään ohjelmassa jääviä liikkeitä ja paikkamakuuta. Jäävissä oli pientä takkuamista - onkohan me nyt veivattu niitä jo liikaa. Taitaa olla parasta vaihtaa vähän ohjelmaa välillä. Teimme myös tyydyttävän paikkamakuun yhden koirakon yrittäessä häiritä meitä. Koira pysyi maassa, mutta pää heilui välillä viereisen kentän vinkulelun, välillä takapalkan ja välillä häiriön suuntaan. Pitkän makuun lopuksi koira veti vielä lonkalleen. No, hyvä treeni meillä oli.

Paikko-agilityä ja ilmaisutreeniä

Eilisen jälkeen pääsin hieman treenaamaan taas agilityn keppejä, mutta tällä kertaa vieraassa hallissa. Hallin kepeissä oli aloittelijoiden verkkoesteet, jotka eivät olleet Rommin mielestä kovin kiva juttu. Se oli jonkin aikaa sitä mieltä, että meidän pitäisi olla verkon samalla puolella. Yritin ohjata sitä ensin pitämällä kättä samalla puolella verkkoa kuin missä Rommi oli. Silloin se halusi jatkuvasti hypätä verkon yli, pois "kanavasta". Vasta kun siirsin käden verkkojen ulkopuolelle, homma sujui paremmin. Palkaksi treenistä koira sai pienen radan pätkän ja lenkin metsätiellä neljän vauhdikkaan neitosen kanssa. Juoksutimme välillä koiralaumaa välissämme, ja Rommi oli joka kerta koirista ainoa, joka meni tuohon halpaan. Tytöt olivat hieman fiksumpia.

Illalla aloitimme kesän hakukauden tottiskentällä. Otimme siinä ilmaisutreeniä neljällä maalimiehellä. Oli hieno huomata, että ei koira ole unohtanut haun perusteita, vaikka emme ole taineet koskaan treenata avoimella kentällä. Autolta poistuessa koira ei ollut oikeassa mielentilassa, vaan ärhenteli muille koirille. Kuitenkin kun ruvettiin hommiin "keskilinjalla", koira keskittyi hienosti vain siihen, mitä siltä haluttiin. Se eteni ukolle, haukkui ja haukkui silloinkin, kun liikuin sen takana. Kiinnitimme huomion siihen, että koira turhautuessaan alkaa nostaa itseään ylöspäin kohti matalana olevan maalimiehen kasvoja, joten tähän kiinnitetään jatkossa huomiota. Otetaan tavoitteeksi haukun kohdistaminen alemmaksi.

Hiihtolomaa ja agilityä

Romppu pääsi lomailemaan laskettelukeskukseen tutun perheporukan kanssa. Tällä kertaa meistä ei ollut hiihtoladulle yhdessä kuten edellisenä vuonna, mutta Roo pääsi juoksemaan jäällä ja hengailemaan mäkien alle suihkivien suksien ja pulkkien luo. Alkuun niitä piti ihmetellä, mutta saimme jopa tehtyä pienen tottistuokion pulkkamäen alapuolella. Se oli potentiaalisesti vaarallista puuhaa, koska pulkka saattoi suhaista ohi millä hetkellä hyvänsä. Himoitsin myös pulkkalaskua yhdessä Rommin kanssa, mutta valitettavasti ei ollut omaa pulkkaa mukana, ja talon pulkat oli määritelty vain alle 10-vuotiaille. Rommi olisi täyttänyt tuon speksin, mutta minä en. Mökissä teimme agilityn kontaktiharjoitusta tosi korkealla rahilla. Asento oli sen kanssa jyrkempi kuin mitä A-esteelläkään saa, joten kulmakerrointa oli. Mökissä oma häkki oli taas ihana turvapaikka, mihin saattoi pistää pötkölleen, kun iltaväsy tuli.

Reissun jälkeen oli heti luvassa vakio agitreeni. Radalla oli tutut esteet: hyppyjä, putkia, kepit. Esteissä ei sinänsä ollut mitään kovin hankalaa, mutta kiemuroita tuottivat etenemissuuntaan nähden vinot esteet, 180 asteen käännökset ja puolen vaihdot. Kepit eivät sujuneet erityisen hyvin, joten niissä tarvitaan lisätreeniä. Kontaktitkin jäivät tällä kertaa harjoittelematta. Treenissä oli parasta se, että pystyin liikkumaan jo kohtuullisesti ja Rommi on ohjattavissa kauempaakin.






Vasemmalla Rommi hiihtokeskuksessa

Tottisrutiinia

Jo tutuksi tulleita jääviä liikkeitä veivattiin hallissa. Kokeilin myös leikkimistä kahdella lelulla. En pystynyt retuuttamaan lelua, mutta heittelin niitä sille eri suuntiin.

Hiljaa agilityssä

Olin agilitykehässä tositoimissa ensi kertaa pitkään aikaan. Tein kaikki liikkeet kävellen, joten koirakin oli ihan pihalla. Koiran piti käydä taas katsomassa, mitä muuta hallissa voisi puuhata, mutta se ei onneksi päässyt muille kentille. Menossa oltiin kuitenkin.

Kontaktit A-esteellä ja puomilla sujuivat hienosti. Pystyin jo hieman liikkumaan koiran vierellä, ja silti koira teki, mitä piti.