Kyllä nyt koitellaan

Kävimme näyttämässä viime keskiviikon kuvauksen kanyylinpaikkaa eläinlääkäriasemalla. Siihenpä oli iskenyt laskimotulehdus, joten edessä on kuurit antibioottia ja hunaja-yrttivoidetta. Rommin kuvat oli katsottu uudelleen, ja teimme hoitosuunnitelmaksi seuraavaa: parin viikon päästä jälleen uusi ultraus ja kuukauden kuluessa leikkaus, jos vointi ei muutu.

Pirteä poika oli melko rennon oloinen lenkillä. Kotona leikittiin "tuo mulle kaikki lelut" ja "koske nenällä käteen" leikkejä aivan innoissaan. Pihalla vielä pujoteltiin jalkojen välistä ja hiissattiin kiiltävää karvaa tekokuituisia shortseja vasten niin, että kipinät sinkoilivat. Kiva nähdä poikaa taas vedossa.

Hyvät ja huonot uutiset

Tätä päivää oli taas jännitetty, kun vuorossa oli munuaisten ja virtsateiden varjoainekuvaus. Koira vietiin eläinlääkäriin aamulla, ja se haettiin sieltä iltapäivällä. Kun menin noutamaan koiraa, se tuli hoitajan kanssa vastaan jalat hoippuen, venytteli ja teki varmaan elämänsä pisimmän pissan. Sen jälkeen käveltiin vielä kymmenisen metriä ja sitten tuli taas tuttu stoppi.

Kun aloitimme tulosten läpikäynnin lääkärin kanssa, hän kysyi, haluanko hyvät vai huonot uutiset ensin. En todellakaan tiennyt, mitä odottaa, joten minusta ei ollut vastaamaan tähän. Kävimme läpi eri suunnista otetut röntgenkuvat. Pitkä selostus voitaneen summeerata niin, että munuaisten ja virtsanjohtimien toiminta todettiin normaaliksi (hyvät uutiset), mutta että oikeaa virtsanjohdinta ympäröi tummahko rakenne ja että rakon ja selkärangan välissä erottuu pehmytkudosmassa, joka jää tunnistamattomaksi (huonot uutiset).

Tämä ei siis jää tähän. Jatko suunnitellaan vielä useamman eläinlääkärin yhteistyönä, mutta siitä kuulemme juhannuksen jälkeen. Toivottavasti koiran vointi on edes sen verran hyvä, että kesän juhla ei mene pelkästään sairastellessa.

Aurinkotreeniä

Kesäisellä nurmella tottisteli pirteä koira. Tänään on ollut kokonaisuutena parempi päivä. Alla ei ollut rasittavaa lenkkiä tai muuta aktiviteettia, joten energiaa kyllä löytyi.

Kentälle mentiin nelivetoa ja nurmella meinasi ensin kiinnostaa vain kaikki hajut. Rytmi kuitenkin muuttui, kun otimme ensin perusasentoja ja tiheästi vaihdellen pieniä liikkumisia. Naksuttelin itse itselleni, joten täyttä varmuutta liikkeiden puhtaudesta ei ollut. Toisella satsilla otimme kapulan pitoa, luoksetuloja ja saipa Rommi hypätä pari kertaa toko-hyppyäkin. Koiran kanssa oli taas tosi hauskaa, vaikka taisi välillä mennä enemmän humputtelun puolelle, kun koira metsästi namia kädestäni.

Aaltoilevaa ja agiliitoa

Jopa oli taas aaltoilevaa tämä päivä. Ensin kun ohjaaja unohtaa koko treenit ja väittää kesätauon alkaneen ja tajuaa sitten kesken muun touhun, että parin tunnin päästä pitää olla treenissä, niin siitä sitten lähdettiin. Olimme liikkeellä autolla, jonka peräkontti oli täynnä renkaita. Näin ollen koira oli ensimmäistä kertaa elämässään takapenkillä autossa. Menomatkan se kuitenkin nukkua tössötti, vaikka omasta häkistä ei ollut tietoakaan.

Emme ehtineet lämmittelemään saakka, kun tuttu ohjaaja huhuili koiraa tyhjän parkkipaikan toiselta puolelta. Sen jälkeenhän koira ei enää suostunut liikkumaan, kun kerran oli hetkeä aiemmin laittanut pyllyn maahan ja osoittanut, että nyt minä en taas liiku. Kävimme morjenstamassa ohjaajaa, joka leikitti koiraa hanskallaa. Hyvästi, ehjä hansikas. Sitten uusi lämmittely-yritys, joka vähintään oli yhtä surkea kuin aiempi. Koira oli edelleen sitä mieltä, että hänhän ei kävele. Väänsin sen väkisin eteenpäin, ja kuten monta kertaa aiemminkin, sitten liikuttiin ihan mukavasti. "Lämmettyään" koira liikkui taas ihan hyvin, ja päätin treenata, vaikka olin jo miettinyt, että tänään taitaa treeni jäädä välistä.

Itse treenissä oli vuorossa loputkin agilityesteistä eli muuri, pituus, okseri, keinu sekä pöytä. Muuri, pituus ja keinu mentiin hyppy-käskyllä ja tutulla hyppytekniikalla. Huomattiin taas, kuinka herkkä Rommi on hartialinjalle ja kuinka herkästi se varastaa, kun annan sille kädellä luvan lähtöön itse käskyn lisäksi. Keinulla treenattiin siten, että keinu käännettiin avustajien toimesta ja koiran tehtäväksi jäi vain hakea nami keinun kannelta. Sehän meidän pojalta onnistuu, ja kun keinun paukahdustakaan ei ollut, koiralla meinasi olla jälleen kerran liikaa vauhtia. Pöytä meni hienosti, kun käskin pojan maahan pöydällä. Se pysyi siellä hienosti, vaikka kiersin pöydän ympäri. Otimme myös kepit pariin kertaan, ja ne menivät muuten hyvin paitsi että kerran perässä laahaava remmi kietoutui jotenkin keppeihin ja hidasti koiraa. Otimme kerran ilman remmiäkin, ja vähän jarrutus tuntui jääneen mieleen, mutta onneksi saatiin loppuun hyvä suoritus. On tämä niin hieno laji, että täytyy kerätä lisäkokemusta tässä.

Riemu repesi kattoon, kun tutut tytöt Rimma ja Muusa tulivat kentälle riehumaan Rommin kanssa. Tytöt nostivat tervehdyshaukkukonsertin, ja Rommi oli hieman hämillään. Se alkoi myöskin näyttää hampaitaan, kun laulusta ei meinannut tulla loppua. Oli huvittavaa katsoa, kun meteli oli kova, mutta koirat eivät lainkaan koskeneet toisiinsa, vaikka tervehdys kuulosti tappelulta. Ihan mukavasti nuo tulivat juttuun, ja Rommi väisti tuttuun tapaansa. Välillä Muusa ja Rommi katosivat maisemista, ja niitä ei kuulunut takaisin huhuilusta huolimatta. Ehdittiin jo pelästyä, että ovat joko kuralammikossa tai jonkun eläimen perässä, mutta sieltä ne karkulaiset löytyivät ihan vierestä puun alta jotain entistä herkkua haistelemasta.

Jäädyttelylenkki meni taas mukavasti, ja koira ei stoppaillut sillä riehumisesta huolimatta. Hyvä niin.

Hakukoiran ohitusta

Haussa on seuraavaksi suunnitelmassa alkaa keskittyä piiloihin ja/tai lähestymisiin. Tänään tehtiin ohituksia kauniissa kesäsäässä tutussa paikassa tutulla porukalla.

Lämmittelyt suoritettiin vaihteeksi metsässä kirmaten, ja poitsu vaikutti tosi pirteältä. Lähestyminen oli nelivetoa, ja äänenavaus ok. Ensimmäinen maalimies vasemmalla oli peruskamaa eli valmis 50:ssä ja mm saatteli takaisin. Toinen mm oli oikealla ja kun poitsu aloitti haukun lähdin marssimaan kohti maalimiestä. Istuivat sen verran rinteessä, että ohitin haukkuvan koiran vain maalimiehen takaa, pyörin siinä vähän aikaa ja palasin kohti keskilinjaa. Koira ilmaisi hienosti koko ajan. Kolmas maalimies 30:ssä vasemmalla makasi maassa. Kun koira ilmaisi, kävelin maalimiehen lähelle, mutta koira jatkoi ilmaisuaan. Kerkesin seisoskella siinä jo hetken ennen kuin maalimies palkkasi. Koira sai runsaat palkat hienosti tehdystä työstä. Palasimme keskilinjalle ja vapautin koiran. Autolle paluu oli taas paljon mukavampaa kuin meno, kun vetohalut jäivät metsään ja kontaktinkaipuu oli runsasta.

Raportti: positiivisen levollinen koira

Sain juuri raportin, että makuuhuoneessa lepäilee tyytyväisen oloinen koira. Tänään treeninä oli jälkeä, joka luonteeltaan sopi tähän muuten hieman vaikeaan päivään. Liikunta ei maistu, joten ensi viikon tutkimuksia odotetaan ihan innolla. Tänään tehtiin MM-kisojen hengessä jalkapallokentällinen loivasti mutkitteleva jälkeä sateisessa kelissä.

Rommi malttoi odottaa jälkivermeitten pukemista hyvin. Se myös keskittyi lähtöön hyvin, ja mielestäni jäljesti sopivaa vauhtia. En voinut päästää sitä ihan niin kauas liinalla kuin olisin halunnut, mutta muutaman metrin kuitenkin. Palkaksi löysin pehmeitä makupaloja, joita se ei olisi saanut syödä, mutta kuivanappulan käyttö palkkana jäljellä ei minusta vaikuta hyvältä. Koira välillä aavistuksen jäljen tuulen jälkeisellä puolella, joten vaikuttaa siltä, että jälki oli liian tuore. Siinä säässä se sitä varmasti olikin, mutta perustreeninä ihan jees. Lopussa hieno koira sai rasiallisen herkkuruokaa. Hieno koira!

Pikkutreeniä ja ei niin hyvää vointia

Tänään on taas kulkeminen takunnut. Reissun ensimmäisen ison pissan jälkeen on tullut melkeinpä enemmän sääntönä kuin poikkeuksena stoppi. Näin ollen treenikin oli pientä sievää:

- ensin sivulletuloja ja sivulla oloja. Treenikaveri naksutteli oikeat suoritukset ja Rommi pysytteli ilmeisesti tiiviisti sivulla, kun sille naksuteltiin tiheään.
- toiseksi kapulanpitoa ja irrotuksia. Roo meinasi repiä pelihousunsa kapulan nähdessään, niin innoissaan se siitä oli. Pidot olivat hyviä ja rauhallisia.
- kolmanneksi otettiin vielä luoksetuloja toiselle koiralle häiriöksi. Teimme niitä poikkisuuntaan toiseen koiraan nähden. Ensimmäisessä luoksetulossa meinasi käydä hassusti, kun Rommi kyllä lähti palkalleen oikeaan suuntaan eli eri suuntaan kuin missä toinen koira oli, mutta se vain haki pallon sieltä ja lähti tsekkaamaan paikkamakuuta treenaavan koiran. Sitten tuli eitä ja ärräpäitä itsekultakin. Treeni oli täydellinen, koska kokeneempi koira ei lähtenyt paikaltaan, vaikka Rommin suusta irronnut pallokin meni koiran editse meidän poitsusta puhumattakaan, ja Rommikin palasi mun luo todettuaan, että nuo immeiset taitaa olla tosissaan, että tuonne ei kannata mennä. Mutta huh. Muut luoksetulot otettiinkin sitten namilla, ja niissä ei ollut mitään ongelmaa.

Lopussa kiitos seisoo

Tästä viikonlopusta kehkeytyi sitten kaiken kaikkiaan kohtuullinen, vaikka Rommi meinasi taas oireilla sen verran, että suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan matkan varrella.

Perjantaina piipahdimme raunioilla ketteryysharjoituksissa. Vettä tuli taivahalta ihan riittävästi, joten kuivaharjoittelu oli mahdotonta. Kertasimme laajasti telineitä eli ohjelmassa oli tynnyrisilta, vaakatikkaat, keinu, putki, epämiellyttävä alusta ja pituushyppy sekä kantaminen. Kaikissa liikkeissä lähinnä testasin Rommin rohkeutta telineisiin ja kertasin, miten liikkeiden pitäisi oikeasti mennä. Vaakatikkaat oli miellyttävä yllätys, kun koiran koordinaatio oli parantunut huimasti sitten viime syksyn. Keinukin meni ekaa kertaa paremmin kuin odotin. Pituudessa piti poistaa monta rimaa, että pääsimme telineen puhtaasti. Epämiellyttävällä alustalla väisteltiin vähän, mutta tallasimme sitä ees taas makupalan avulla. Putkeen pitää päästä (ei ongelmaa läpimenossa), ja apuohjaaja avusti koiran maahan toisessa päässä. Kantaminen olikin sitten tuon päivän haastavin juttu. Koira ei olisi millään siirtynyt kantajalta toiselle, vaan venkuroi kovasti.

Kävin vielä sattuneesta syystä tottiskentälläkin kääntymässä ja otin vähän seuraamista ja pari matalaa hyppyä. Leikimmekin hieman, ja koira palautti pallon mulle tosi kivasti muutaman kerran.

Seuraavana päivänä koira oli taas kipeänä ja seisahteli lenkeillä. Se taisi olla hieman kipeä jo edellisenä päivänä, koska kantaminen ja epämiellyttävä alusta olivat epämiellyttäviä. Laitoimme siis sunnuntain suunnitelmat uusiksi ja odotettavissa oli lepopäivä.

Sunnuntaiaamu näytti kuitenkin taas tosi hyvältä, sillä koira kulki taas reippaasti. Lähdimme siis kokeilemaan kuntoa lenkille ja kaikki näytti tosi hyvältä. Päätin siis mennä agilityyn, jossa uusina liikkeinä oli A-este ja pussi. A-este oli normaalia matalampi. (Kontaktin harjoitteluun kehittelin jo päivällä systeemiä, joka sopisi meille. Namitargetti ei välttämättä aja asiaa, koska koira ei mielestäni miellä siinä, että palkinto tulee kontaktista, vaan enemmän itse suorituksesta. Pasin kanssa kehiteltiin puomin korvike kotinurmelle ja kokeilin siinä muutamaa tapaa. Tätä pitää vielä miettiä.) Pussi meni yhtä reippaasti kuin putkikin parin yrityksen jälkeen. Rengas sen sijaan tuntui tänään vaikealta, kun en ohjannut koiraa esteen toiselta puolelta. Pitää varmaan palata siihen jatkossa.

Tässä miettii taas korrelaatiota treenaamisen ja kipuilun välillä, mutta se on karistettava mielestä, kun koiran vointi aaltoilee yhtä lailla riippumatta siitä, onko se levossa vai rasituksessa. Toki rasittavat päivät voivat aiheuttaa vaivoja, mutta olisiko syy sitten kuitenkin palkassa. Sehän on saanut tyypillisesti korkeaproteiinista namia, mikä ei varmaan ole hyvä tässä vaiheessa. Nyt kokeillaan sitten treenaamista pelkästään urinary-ruualla. Tiedossa on pelkkää kuivanappulaa, valitan.

Hieman helpottaa

Runsaasta veri- ja virtsanäytekokoelmasta ei saatu puhtaita papereita, mutta ei myöskään mitään aivan katastrofaalista. Tulehdus-, elektrolyytti-, maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit, mutta virtsanäytteessä oli ph hieman koholla ja siitä löytyi tubulussoluja, jotka viittaavat yleisimmin munuaisvaurioon. Verikokeissa munuaisarvot olivat kuitenkin ok. Tubulukset eivät kuitenkaan ole spesifi löydös, vaan vaativat lisätutkimuksia. Epäily on siis edelleen tulehdus ylemmissä virtsateissä, ja pysymme alkuperäisessä suunnitelmassa eli varjoainekuvaukseen parin viikon päästä.

Tänään Rommi pääsi myös hakumetsään, jossa tehtiin kolme pistoa. Teemana olivat piilot. Äänenavaus oli hieman vaisu, mutta siitä sitten lähdettiin. Ensimmäinen pisto oikealle piilolle, joka oli auki. Siellä tuli kohtuullinen haukku. Maalimies saatteli pois. Seuraava mm oli vasemmalla 10 metrissä tynnyripiilossa. Rommi oli hieman ihmeissään maalimiehestä, joka makoili tynnyrin alla. Sinne meinattiin ryömiä alakautta, mutta onneksi aloitettiin jonkinlainen ilmaisu. Taas mm toi pois. Kolmas maalimies oli myös lähellä avomaalla noin kympissä. Kun koira aloitti haukun, lähdin lähestymään maalimiestä. Kiersin koiran ja maalimiehen läheltä, mutta koira ei ollut kovin ihmeissään moisesta. Palasin keskilinjalle, mm palkkasi koiran ja saattoi sen mulle. Olipa hieno haukku jälleen kerran!

Jännitys säilyy

Tänään oli odotettu päivä, kun Rommista otettiin joukko labrakokeita ja koiran munuaiset ultrattiin. Otettiin kolme putkiloa verta ja virtsanäyte suoraan rakosta. Heti ultraamisen alussa rakossa erottui pari pientä virtsakiveä. Vasen munuainen näytti kokonaisuudessa normaalilta. Oikeasta munuaisesta ja virtsanjohtimesta löytyi kuitenkin jatkotutkittavaa, joten varjoainekuvaus on edessä. Lisäksi rakon ja peräsuolen välistä löytyi joku kystamainen rakenne, jota myöskin tutkitaan varjoainekuvauksen yhteydessä lisää.

Jännitettävää siis riittää, kun tulossa on nyt myös varjoainekuvaus ja labratuloksia on tulossa kasapäin. Onneksi koira on taas kuitenkin ollut pirteämpi, niin odotus sujuu mukavammin. Oli kiva olla sen kanssa eläinlääkärissä, kun se mm. odotteli kiltisti vuoroaan kolmen muun koiran kanssa. Saatiin me kyllä keskusteluakin aikaiseksi, kun pari ärripurrikoiraa kävi pyörähtämässä odotustilassa. Ehdin siinä parin tunnin aikana miettiä, että kun koira on luonteeltaan kiva, sen terveyden eteen laittaa kyllä askeleen tai pari enemmän kuin jonkun erilaisen tapauksen osalta.

Edistymistä agiliidossa

Lämmittelyn jälkeen menimme tulille. Ensimmäisenä vuorossa puomi. Otettiin heti alkuun esteet loppuun molemmille puolille kontaktiin, kun Rommi oli niin väkkärä, että se ehti hypähtää itsensä pois puomilta ja silti syödä palkkanamit. Nyt homma sujui ihan kohtuullisesti, mutta silti täytyy vähän miettiä, miten voisi pohjustaa kontakteja paremmin.

Toiseksi mentiin renkaalle. Se sujui jo paremmin, koska Rommi pyrki renkaaseen heti alusta lähtien. Alussa ohjasin sitä toiselta puolelta estettä ohjaten kädellä keskelle rengasta, mutta sain pari hyvää toteutusta esteen sivustakin. Samalla radalla Roo sai palkinnoksi putken, jota se tuntuu rakastavan. Se teki vielä yhden estesarjankin: hyppy - putki - hyppy, vaikka ohjasin sitä ihan pieleen.

Kolmanneksi päästiin kepeille. Sekin oli makustunut parin viikon aikana. Suoritus oli muhinut sekä mun että koiran korvien välissä, ja molemmilla homma oli parantunut. Lopuksi pääsimme vielä kokeilemaan puomia hieman rauhallisemmassa vireessä kuin aiemmin harjoitellessa. Sitten oli mahdollista hidastaa Rommia remmillä kontaktille, yrittää pysäyttää se, ja vapauttaa vasta sitten palkalle.

Koira oli edistynyt hommassa pienen tauon aikana hyvin, emäntä vähän vähemmän. Tämäkään treeni ei mennyt siltä osin puhtaasti, että koira karkasi pari kertaa morjenstamaan treenikavereita. Utelias uuno.

Hakumies metsässä

Rommille kolme pistoa: molemmat etukulmat ja vielä yksi extra. Maalimiehistä yksi oli täysin vieras, yksi melko tuttu ja yksi tosi tuttu. Kaikki olivat valmiita ja kaukana. Kaikilla alkoi haukku sitten aikanaan. Ensimmäisellä maalimiehellä ehdin jo miettiä, että meniköhän ilmaisuharjoitus pieleen, mutta Rommi olikin kuulemma joutunut etsimään jonkin aikaa. Toinen maalimies meni hyvin, vaikka oli vieras ja oikeasti mies. Kolmas oli päivän parasta haukkua, mutta siellä olikin kaikkein tutuin maalimies. Siltä piti syödä namitkin sylissä istuen. Eipä paljon ujostellut, sanoi maalimies. Hain kaikilta maalimiehiltä koiran pois. Sain koiran pysymään suht koht lähellä, vaikka kerran pari täytyi käyttää kovempaa ääntä. Hallinta helpottuu, mitä pidemmälle metsään mennään.

Olen selvästi urautunut nyt näiden ilmaisuharjoitusten myötä liian samanlaiseen kaavaan. Jotain on nyt alettava varioida.

Back to business

Mysteerivaiva tämä meidän koissulin vaiva, kun "parani" sillä, että ensin oltiin viikko kovassa mahataudissa. Kun siitä alettiin mennä takaisin tavalliseen tai siis urinary-ruokaan, jota höystetään nyt kuiduilla, vaivat helpottuivat kovasti. Koirasta löytyi taas pirteys ja leikkisyys, se kulki normaalin vauhdikkaasti edellä pissalenkille mennessä ja seisahtelut vähintäänkin vähenivät. Vieläkin se ajoittain trapetsitaiteilee rotvallin reunalla, mutta sitäkään se ei tee enää koko reissua kuten kipeimpinä aikoina. Ehdin jo peruuttaa ensi viikonlopun paimennuksenkin, kun vielä viikonloppuna se oli huonossa hapessa ja liikuntahaluton. Viimeisten parin päivän perusteella olisimme voineetkin kuntoutua viikonlopuksi. No, hyvä kai, että odotetaan maanantaihin, jolloin otetaan koe jos toinenkin jutun selvittämiseksi.

Tiistaina ukko pääsi ekaa kertaa tänä kesänä mökille. Se oli siellä kuin kotonaan. Se muisti heti, missä ollaan. Kun se tarkasti tontin rajat, se ei ylittänyt niitä, vaan kulki luvallisia reittejä. Saimme myös hyvän hallinta- ja vahtiharjoituksen, kun tontin rajalla kävi "maanmittareita" mittanauhojensa kanssa. Liikkeellä oli iso joukko porukkaa, jotka tietysti kiinnostivat Rommia. Se ei nostanut meteliä, ja paikkamakuu tuon häiriön alla sujui moitteetta, vaikka kävin välillä näkymättömissä majan takana. Rommi kävi myös omin nokkineen kahlaamassa vedessä, joten viime vuoden kevään pulahduksesta ei liene jäänyt suuria traumoja. Saunottaessa Rommi veti hirsiä saunatuvassa ja malttoi hienosti odotella aina jäähylle menoa. Onneksi kissoja ei näkynyt tai ymmärsivät pysyä talon alla.

Tänään sitten korkattiin kesän ensimmäinen jälkikin. Matkaa loivalle kaarteelle nurmikentällä tuli 57 metriä GPS:llä mitattuna. ;-). Tallaus oli aika tiheä, ja jälki vanheni vähän alle puoli tuntia. Koira veti jäljen päähän sikana, mutta malttoi vermeitten päälle pukemisen hienosti sekä odotti maassa, kun selvittelin vaijerin. Lähtö oli ontuva, kun koira yritti jäljelle merkkikeppini väärältä puolelta, ja melkein takerruimme siihen. Pidättelin koiraa valjaissa melkoisesti, mutta se ei aivan tanssahdellut puolelta toiselle, vaan meni yllättävän hyvin matkan. Sitä häiritsi ilmiselvästi muurahaiset, jotka meinasivat tulla samoille herkuille. Tästä oli seurauksena tutut tuhastelut ja puistelu. Jälki olisi saanut olla vieläkin pidempi, mutta tällä päästiin hienosti alkuun. Huomasin, että mun takaraivossa oli se viime kesän jälkiharjoittelu, joka oli kovaa taistelua. Koira ei jäljestänyt, vaan nimenomaan jäljellä (ja paikkamakuussa) näkyi sen kipuilu. Nyt pitäisi karistaa nuo ajatukset pois omasta nupista, koska ne olivat selvästi läsnä eilen.