Luova tauko

Viikko sitten alkanut masuvaiva ei ollutkaan mikään päivän pikku-ripuli, vaan mahatauti kesti koko viikon. Massu oli ihan vesiripulilla monta päivää, ja koiraa pidettiin sinnikkäästi paastolla, kunnes pahin oli ohi. Vasta eilen (lauantai-iltana) Rommi sai normaalia ruokaa vähän, ja samaa on pystytty lisäämään tänään. Koira on ollut tosi väsynyt ja voimaton, vaikka oloa on yritetty auttaa niin pektiinillä kuin elektrolyyteilläkin. Tänään oli hieno nähdä, kun koira oli vihdoin pirteämpi, kun se osallistui kodinhoitohuoneen siivoukseen: retkikorista piti kaivaa omia tavaroita niin syvältä, ettei korvia näkynyt. Kun touhusin jotain tuolin päällä keikkuen, en meinannut naurultani pysyä tuolilla, kun koira haki pallonsa, laittoi sitä pärekoriin, otti pois, laittoi takaisin jne. Jokainen hyllyltä väliaikaisesti pois nostettu tavara piti käydä tutkimassa, että mitä ihmeen tavaraa tuolta hyllyltä löytyy. Niinpä.

Liikkuminen on koko viikon ollut hyvin halutonta. Emme ole kertaakaan päässeet lähikorttelia kauemmaksi, vaan koira jää taas seisoskelemaan ja kääntyy liian mielellään takaisin kohti kotia. Sen verran heikossa hapessa on tuo pikkuhaukku, että kauan kaivattu paimennuspäiväkin piti perua. Tilaisuutta on odotettu koko talvi, ja näin tässä kävi. Ensi viikko odotetaan vielä tulevia tutkimuksia, jotka toivottavasti antaisivat lisätietoa näistä mystisistä oireiluista.

Liian rankkaako

Päivälle ohjelmassa oli pitkä metsälenkki. Meille kaksijalkaisille tuli matkaa 5,5 kilometriä, joten koiralle varmaan kymmenen. Siinä oli kestävyystestiä, ja mehut olivatkin koirasta aika loppu autoa lähestyttäessä. Muuten lenkki meni hienosti, koska koira oli hienosti hallittavissa, kun vastaan tuli ihmisiä, polkupyöriä ja sauvakävelijöitä. Koiran liikkuminen vaikutti vapautuneelta.

Illalla oli vielä setti agilityä muutaman tunnin lepäilyn jälkeen. Lämmittelylenkki tuntui vastenmieliseltä, koiran mielestä. Vettä tuli taivaalta runsain mitoin, ja koira ei tuntunut olevan mielissään kastumisesta. Ensimmäisenä esteenä oli rengas, ja joko hyppy tai este ei muuten maistunut. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen koira vihdoin suuntasi itsensä kohti renkaan reikää eikä yrittänyt renkaan ja telineen välistä. Välillä tehtiin hyppy-putki-hyppy sarjaa vauhdikkaana välipalana.

Toisena esteenä mentiin puomia, jonka odotukset olivat alhaiset. Pelastuksessa Rommi on vaikuttanut hieman kömpelöltä, joten koira yllätti minut kympillä menemällä nopeasti ja varmasti puomille ja yli. Ongelmaksi tuli heti alussa lopun kontakti, koska loppunamin syönti onnistui koiran mielestä vain, jos jalat olivat maassa. No, pääasia että mentiin iloisesti ja vauhdilla. Onneksi Rommia ei tarvinnut ohjailla remmillä puomin päällä, koska siitä se olisi vain hermostunut.

Kolmantena menimme vielä keppejä, jotka olivat muhineet sekä koiran että omistajan päässä. Oikealla ohjaaminen oli taas aivonystyröille liian vaikeaa, mutta siitäkin saatiin pari yritystä. Kerran otettiin taas irtiotto, kun Roo lähti toisen koiran kanssa leikille. Läpimärkinä, mutta ihan tyytyväisinä lähdimme kotia kohti.

Myöh. huom. Päivän jälkeen olikin liikkuminen taas vaikeaa ja maanantaina oli masu sekaisin. Että näin. Lepoa pukkaa siis.

No voi rähmä!

Eilen oli huippupäivä, kun kävime harjoittelemassa Rommin kanssa potkupyöräilyä. Ensimmäinen sata metriä muistutti keväistä hiihtolenkkiämme. Mahtoikohan koira assosioida vyövaljaat ei niin kivaan tekemiseen. Rommi riekkui hihnassa, mutta lopetti sen kyllä parin yrityksen jälkeen. Sitten hankaluutena oli, että koira yriti kiertää pyörää erityisesti takakautta. Siinähän remmi menee takapyörän lokasuojan ja renkaan väliin. Sitten yritin epätoivoisesti seurauttaa koiraa pyörän oikealla puolella, koska ajattelin, että olisi hyvä käyttää myös toista puolta. Siinä oli kuitenkin liikaa liikkuvia osia, kun Rommi on niin vahvasti vasemmalla kulkija. Kun vihdoin palasimme kulkemaan vasemmalla, koira sai muutaman hyvän pätkän, missä se ravasti kauniisti sivulla ja ei yrittänyt edetä liian eteen tai liian taakse. Sen jälkeen vain mentiin kimpassa lennokkaasti. Koirapuiston ohitus oli toki liikaa, ja sillä kohtaa oli hypättävä potkurin kyydistä pois. Samoin tein silloin, kun vastaan tuli toinen koira. Koiran liikkuvuuteen seuraavana päivänä tämä ei mielestäni vaikuttanut sitä eikä tätä, vaikka ajattelin, että lenkki saattaisi olla liian rankka.

Tänään oli yök-päivä, kun huulen vierestä vasemmalta löytyi punkki. En ole uskaltanut laittaa aineita, kun yhdelläkään koiristamme en ole tavannut punkkia vuosiin ja Rommin kemikaalilasti on muutenkin melkoinen, jos munuaisissa tosiaan on vaivaa. Mutta tässäkin täytyy nöyrtyä ja pikaisesti.

Lisää pohdittavaa

Koska Rommi on oireillut kipua epämääräisesti on-off pääsiäisestä lähtien, menimme taas eläinlääkäriin, koska viimeksi määrätty glukosamiinikaan ei poistanut oireita. Pissanäyte oli ihan normaali: ei verta, ei leukosyyttejä, ph normaali. Virtsarakon seinämät näyttävät normaaleilta, mutta virtsanjohtimet ovat laajentuneet. Muutos jatkui myös hyvin pitkälle munuaisia kohti. Eläinlääkärin mukaan rakon muutokset eivät selitä oireita.

Koska vaivat ovat jatkuneet pitkään, ajoittain on verivirtsaisuutta ja johtimet ovat laajentuneet, nämä yhdessä viittaavat munuaistason ongelmaan (esim. kroonisen munuaisaltaan tulehdus eli pyelonefriitti). Koska esiintyy usein vain toisessa munuaisessa ja toinen munuainen kompensoi toista, ovat oireet usein epämääräiset ja labratulokset epäselvät. Näinhän meillä on koko ajan ollut.

Eläinlääkärin summa summarum tältä päivältä on, että "asia kannattaa selvittää perinpohjin". Tutkimuksia jatketaan, kun edellisestä antibiootista on kulunut vähintään 3 viikkoa. Näillä näkymin jatkotutkimuksia tehdään 7.6. Tässä saa taas jännittää monta viikkoa. Toki käsky kävi elellä muuten normaalisti. Nyt saakin pohdiskella, mihin sovituista aktiviteeteista osallistumme ja mitkä jätetään väliin.

Myöh. huom. Tutkin myöhemmin munuaisvaivan oireita, joista tyypillisimmät eivät näytä kuitenkaan täsmäävän meille ollenkaan. Jos oireina ovat ruokahaluttomuus, lisääntynyt juominen ja väsymys, niin meillä näistä on vain tuota viimeistä. Rommi syö paljon, juo vähän ja on nyt vain apaattisen ja väsyneen oloinen sekä on ajoittain haluton liikkumaan. Etukäteen on mahdotonta ennustaa, käveleekö koira lenkkinsä kunnolla vai stoppaako jo 20 metrin päässä ulko-ovesta. No, on taas mentävä päivä kerrallaan.

Haukku senkun varmistuu

Tänään neljä pistoa uudessa maastossa, mutta tutuilla maalimiehillä. Maasto oli hyvin selkeää, joten oli hyvä seurata koiran työskentelyä. Keli oli lämmin ja aurinkoinen.

Äänenavaus lupasi hyvää. Ensimmäiselle maalimiehelle koira meni nopeasti, löi maahan ja haukkui vimmatusti. Alussa haukun sävy oli hieman ujoa, mutta kuitenkin kestävää. Hain haukun pois mm:ltä ja seurautin koiran keskilinjalle keitetyn kanan avulla. Se onnistui hienosti. Toinen pisto oli hieman pidempi, mutta sujui myöskin hyvin. Jälleen otettiin hallinta keskilinjalle.

Sitten tapahtui kummia. Kolmas maalimies oli lähellä aitausta, jonka takana kulki moottoritie. Samainen piilo oli vaikea tänään kaikille koirille. Rommi meni ensin maalimiehelle, mutta jätti maalimiehen ennen ilmaisua. Koira kiersi aluetta uudelleen, teki sijaistoimintoja ja kävi haistelemassa roskia. Kutsuin koiran pois ja otin uuden lähetyksen hieman lähempää piiloa. Sen jälkeen Rommi kyllä ilmaisi, mutta jälleen vähän ujommin. Neljäs maalimies meni taas rutiinilla.

Haukut tänään siis ok, yksi maalimiehen luvaton jättö ja hienoa seuraamista alueella. Keskimäärin siis ihan hyvä treeni.

Kestävyysharjoitus

Aamulla tähtäsimme kohti monipuolista treenipäivää. Aamusella lämmittelyn jälkeen menimme alkuun tottistelemaan. Meillä vuorossa henkilöryhmä ja liikkeestä istuminen sekä eteenmenoja. Ihan jees, mutta molempien vire oli ehkä hieman alhaalla. Lämpötila oli n. 25 astetta, ja mehut poissa jo valmiiksi.

Oman mausteensa päivään toivat koirahierojakoulun opiskelijat, jotka kertoivat hyvää tarinaa koiran lihashuollosta, venyttelystä ja nesteytyksestä. Vilkaisivat Rommiakin sillä silmällä ja olivat sitä mieltä, että sen lanne on vinossa. Varsinaisia kipupaikkoja tai kireyksiä ei pikaisessa tarkistuksessa havaittu.

Iltapäivällä hakuilimme. Teimme tutulla alueella, mutta vierailla maalimiehillä kaksi pistoa. Molemmilla tuli hyvä ilmaisu - hyvä niin.

Illalla pääsimme vielä agiliitämään. Rommi oli putkilla liekeissä ja tarjoili porukalle hauskutukseksi esteitä itsekseen. Putkiin yhdistettiin jo hyppyäkin. Koiralle ei millään meinannut riittää käskyllä tarjoillut esteet, vaan se tarjosi niitä itsekseen. Sitten kun se ei käynyt päinsä, piti käydä moikkaamassa naapurikentän villakoiraa, joka oli myöskin lähtenyt omille teilleen. Kepeillä ei ollut paljoakaan muistikuvaa aiemmista yrityksistä, ja treenistä otettiin kerran hatkatkin, kun Roo karkasi moikkamaan ryhmämme toista koiraa. Sitten mentiinkin jo jäähylle autoon. Viimeisenä oli hyppysarjaa, jossa saimme kokeiltua ohjaamista oikealle ja vasemmalle kaarroksiin.

Kun käytin Rommia väliajoilla kävelyttämässä, se ei liikkunut taaskaan mielellään. Täytyy taas viedä koiraa näytille.

Haukkuva hakukoira ilmaisee

Se ilmaisee sittenkin. Välillä ehkä vähän syyttä olen ollut ihmeissäni Rommin ilmaisun kanssa. Tänään tehtiin lyhyillä matkoilla aurinkoisessa säässä Rommille uudella alueella monta toistoa ilmaisuharjoituksissa. Rommi ilmaisi kaikilla maalimiehillä komeasti, joten ei syytä huoleen. Haukuissa oli sekä pituutta että syvyyttä.

Erityisen hauska oli seurata Rommin reaktiota maalimiehellä, joka seisoi korkean kiven päällä. Rommi änkesi samalle kivelle ja haukkui sitten maalimiehen "pystyyn". Hauska hassu haukkuva hakukoirani!

Päivä täynnä touhua

Rommi pääsi hurjastelemaan hiekkateille Luka-pojan kanssa. Pojat eivät ole juurikaan nähneet toisiaan, vaikka ovat saaneet toisistaan hajun monta kertaa. Hieman jännitti, kuinka kaverukset tulevat toimeen, mutta hyvinhän tuo meni. Pari kolme kertaa lenkin aikana otettiin kilpajuoksua: Rommi kirmaisi edellä ja Luka perässä. Kun vauhti hyytyi, Rommi haastoi Lukaa jälleen juoksuun. Ei siis ottanut itseensä, vaikka Luka oli selvästi porukan pomo. Välillä pojat meinasivat lähteä omille teilleen, mutta Romppeli palasi mukavasti takaisin sitä kutsuttaessa.

Pienen lepohetken jälkeen piipahdimme tottiskentällä. Tarkoitus oli ottaa noutojuttuja, mutta tavarat jäivätkin kotiin, kun tyhjensin autoa ennen lenkkiä. Näin ollen menimme ensin seuraamiskuvioita, jotka eivät ottaneet sujuakseen. Toisessa satsissa teimme kolme eteenmenoharjoitusta namialustalla. Poitsu malttoi seurata, vaikka nami jäi alustalle.

Viimeisenä illalla kävimme vielä treenaamassa BH:n kaupunkiosuutta varten. Vilistelimme isolla koiraporukalla ostarin kulmilla. Yksi koira oli kiinni tolpassa, ohjaaja kaupassa ja kaikki muut menivät ohi. Sitten menimme ohituksia siten, että pysähdyimme jokaisen vastaantulevan koiran kohdalla. Rommikin käyttäytyi, vaikka sillä on yleensä taipumus vetää jokaisen koiran luo. Saatiin siis oivaa harjoitusta. Muutenkin liikenteessä oli paljon väkeä, pyöräilijöitä ja juoksijoita, joten hyvä treeni kaiken kaikkiaan.

Agipoika liekeissä

Rommi pääsi agiliitämään pitkän tauon jälkeen, kun se aloitti 10 kerran agilitykurssin. Koira lämmiteltiin hyvin, ja se oli saanut myös pienen energiaevästyksen päivällä. Keli oli sateinen ja hyvin hapekas.

Ensimmäisessä setissä oli kaksi putkea. Vaikka koira ei ollut nähnytkään putkea moneen kuukauteen, se muisti, mistä siinä on kyse. En ehtinyt kissaa sanoa, kun koira jo tempaisi edessä olevan putken läpi. Sama meno jatkui, kun se tarjosi putkeen menoa itsestään. Palkkasin poikaa, vaikka toisaalta melkein voisi sanoa, että koira karkasi esteelle itsekseen. Mutta sillä oli niin hauskaa. Kun suora putki oli liian helppo, siirryttiin mutkaiseen putkeen. Siinä sama juttu. Koira ehti tehdä kierroksen putkessa ja palata luokseni ennen kuin minun jaloistani lähti hädin tuskin askeltakaan. Putken U-muotokin taisi siinä hieman venyä pidemmäksi, kun koira kurvaisi putken sisällä ulkokaarta sellaisella vauhdilla, että hyvä, että putken kannattimet paikoillaan pysyivät.

Kahdessa muussa setissä menimme hyppyä. Ensin yhtä, sitten kahta ja lopulta kolmea hyppyä peräkkäin. Erityisesti kahden hypyn yhdistelmässä tunsin, kuinka pystyin ohjaamaan koiraa sekä vasemmalla että oikealla. Mahtava tunne! Koira seurasi kättäni hienosti. Taisi luulla, että käsi oli ehtymätön maksaherkun lähde. Saimme myös hyvää harjoittelua hallintaan, kun kuljimme niin monta kertaa autoon ja takaisin, kun häiriötä oli runsaasti.

Oli hyvä fiilis ajella kotiin huippukoiran kanssa. Mahtava aloitus kurssille!

Hakupoikaa ujostuttaa

Hakutreeni Pirkkalassa pidettiin jälleen koiralle uudessa paikassa. Yksi kolmesta maalimiehestäkin oli uusi. Alue oli selkeä, joten siellä oli hyvä ottaa myös luoksetuloja, joita mahdutin ohjelmaan kaksi.

Ensin äänenavaus, joka meni ok. Ensimmäisellä valmiilla maalimiehellä ujosteltiin alussa haukkumista, mutta jonkinlainen ääni saatiin sitten aikaan. Menin puoleen väliin vastaan, ja otin luoksetulon. Roo tuli vauhdilla ja jäi viereen odottamaan palkkaa.

Sitten edettiin alueella. Maalimies vasemmalla oli vieras. Sitä piti etsiä hartaasti. Koira löysi kyllä ison kiven, jonka juurella maalimies oli, mutta haju kulkeutui ilmeisesti kiven toiseen päähän. Koira kiipesi kerta toisensa jälkeen kiven päälle, hyppää alas ja kiertää kiven osittain. Sitten taas kiipeäminen päälle jne. Väsytti itsensä siinä touhussa, joten ei ihme, kun maalimies kommentoi, että koirulin piti levähtää ennen ilmaisua.

Kolmas maalimies oli metsätien toisella puolella. Rommi ei hämääntynyt siitä, mutta etsiskeli silti maalimiestä pitkään. Maalimies oli eksynyt alueelle, jota ei oltu tallattu, joten siksi oli ehkä pieniä vaikeuksia. Haukku tuli silti melko pian.

Olin tosi tyytyväinen vireeseen, luoksetuloihin ja lähetyksiin. Harmi, että koira väsytti itsensä turhalla etsinnällä. Harmi myös, että haukku ei lähtenyt yhtä reippaasti kuin aiemmin samalla viikolla.

Vastatuulta hakumetsässä

Olimme hakumetsässä Pirkkalassa ja poikkeuksellisesti otimme koirille kaksi kierrosta. Poljimme kolme erillään olevaa kaistaa, kuten edellisellä kerralla oli ollut puhetta. Tarkoituksena oli vahvistaa ilmaisua ja ottaa hallintaa keskilinjalle.

Koira pääsi baanalle, ja tuttuun tapaan neliveto olisi ollut mieleen. Tänään ei oltu tehty lenkkiä tai muuta tasoittavaa alle. Käsissä ei kiertänyt veri, kun otimme äänen avauksen. Se pätki jonkin verran. Jatkossakin vain yhdellä kaistalla ilmaisu oli todella hyvää.

Hallintakokeilu oli mielenkiintoinen. Ensimmäinen maalimies toi keskilinjalle, piti kiinni ja vapautti koiran luoksetuloon minulle, joka seisoskelin jo toisen kaistan päässä. Siitä lähetys kakkoselle. Kakkosella menin puoleen väliin vastaan ja kutsuin koiran maalimieheltä pois. Kytkin kiinni, tulimme keskilinjalle ja yritin huonolla menestyksellä seurauttaa. Sain "hyvää" kommenttia siitä, että etenen vauhdilla, kun koira seurailee, mutta sitten alan hiipiä, kun koira alkaa harhailla. Tässä voi olla vinha perä.

Teimme vielä toisen satsin tauon jälkeen samoille kaistoille. Siinä otettiin ripeät siirtymiset ja lähetykset kaistoille. Vain yksi tuntui onnistuvat nappiin omastakin mielestä. Muissa meni sähellykseksi, ja kerran vapautin koiran maalimiehelle, vaikka se jäi istu-käskystäni huolimatta seisomaan. Reaktiokykyni ei pysy mukana, kun vauhti nostetaan korkeammalle. Vaikka tarkoituksena oli nostaa virettä, koiran ilmaisukaan ei ollut kummoinen. Viimeisellä maalimiehellä tuli taas kommenttia, että koiran piti jäädä huokailemaan hetkeksi ennen kuin se pystyi aloittaman haukun. Eli vaikka alla ei ollut rasittavaa treeniä, tuntui siltä, että koiran kunto ei riittänyt. Hmmm...

Vauhti riittää jälleen

Rommi pääsi tänään maastoon metsäpoluilla, joilla oli alkuun ruuhkaa. Yksi pariskunta meni meistä ohi ja yksi juoksija tuli vastaan. Rommin oli vaikea käsittää, että pariskunnan perään ei tarvitse lähteä. Nyt ei olla hakumetsässä. Kävimme laavulla, jossa oli eväitään nauttimassa lapsiperhe. Koira käyttäytyi tosi nätisti. Se ei uskaltautunut tervehtimään ihmisiä vasta kun pienen tauon jälkeen. Roo sai pienen rieskanpalan ja siinäkin meidän ahne possu ujosteli. Kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut, koira laittoi maate selkäni taakse. Hyvä niin.

Pitkähkön maastolenkin jälkeen mentiin lennosta tottistelemaan. Mielessä oli edellisillan hyytyminen haussa, mutta tottis on tietysti kevyempi laji ja suoritus meidän kohdalla vielä kestoltaan vaatimaton. Koira sai vajaan tunnin taukoa ja lepäsi autossa hetken.

Otimme tuntemattoman ruohokentän laidalla riskin ja menimme suoraan "ilmoittautumiseen". Koira istui kauniisti sivulla, otimme muutaman askeleen seuraamista kohti tuomaria ja ilmoittauduimme. Koira oli kauniisti kättelyä myöden. Hyvä, Rommi! Myös jatkon seuraamiset ja sivulletulot olivat kohtuullisia. Vire nousi kuitenkin riittäväksi vasta pienen namisaalistuksen jälkeen.

Toisessa satsissa henkilöryhmää ja yksi kahdeksikko kahden henkilön ympäri. Kahdeksikossa tehtiin kolme pysähdystä, jotka kaikki menivät hienosti. Rommi rokkaa! Seuraaminen taas ihan hyvää meille. Taidetaan uskaltaa ihmisten ilmoille toisenkin kerran tänä kesänä.

Vappupojan kunto loppuu

Oltiin hakuilemassa Tampereen länsipuolella koiralle uudessa paikassa. Alla piti olla pari huilipäivää, mutta toisaalta samana päivänä oli tehty metsälenkki. Oudot maalimiehet olivat valmiina, ja teemana jälleen ilmaisu.

Äänenavaus meni hyvin. Samoin lähetykset. Ongelmaksi tuli osin sen, että kova tuuli ja liikenteen humu peittivät alleen koiran pienet haukut. Pystyin kuitenkin lähestymään maalimiehiä siten, että palkkaaminen ei pahemmin häiriintynyt. Kertaakaan se ei jättänyt maalimiestä, vaikka tulin liki. Kolmannella pistolla koira teki harharetken ensimmäisen piston tietämille (mm oli edennyt takana kolmospaikalle) ja maalimies kommentoi, että koira joutui huilimaan hetken ennen haukkua. Meidän Roolta oli loppumassa puhti, mitä ihmettä. Neljättä helpotettiin siten, että kävelin vasemmalle lähelle maalimiestä. Se oli ainoa pisto, josta kuulin haukahdukset ja ne olivat taas ihan reiluja. Juteltiin hetki siitä, pitäisikö koira opettaa haukkumaan purkille ihmisen sijaan.

Suorituksen jälkeen koira ei juurikaan jaksanut leikkiä lelulla. Tuntui olevan tyytyväinen päästessään huilimaan autoon. Mikähän mahtaa olla energisen koiran väsyn takana. Onko tauti kuitenkin vielä päällä vai onko lääkitys vienyt voimat. Täytyypä taas seurailla tilanteen kehittymistä ja ottaa iisisti tulevalla viikolla.