Myöhäistä agilityä

Olin poikkeuksellisesti mukana illan myöhemmässä ryhmässä. Radan reunalla oli kotiväkeä yleisönä. Kenttä oli rakennettu tulevan Agirodun tasoituskentän malliin. Muokkasin siitä meille helpotetun version, josta oli poistettu radan kontaktiesteet. Radalla oli sittenkin vielä:
- kolme hyppyä, joista toinen oli 180 asteen kulmassa ensimmäiseen ja kolmanteen: koira totteli kuitenkin työntöäni keskimmäiselle hypylle hyvin
- kepit: tehtiin "väärältä" puolelta, joten takkusi
- kaksi putkea vastakkain, joista ensimmäiseen mentiin kauimmaisesta aukosta, joten tarvittiin vahvempaa ohjausta
- kaarteessa muuri ja kolme hyppyä, jonka jälkeen ympyrä sulkeutui hyppyyn, josta koira työnnettiin yli. Tämän alkuosa oli vauhdikas, mutta loppua tankattiin kunnolla, koska ympyrä päättyi liikkeeseen, jossa ensin käännettiin yläkroppaa, sitten liikuttiin takaperin, heitettiin koira hypyn yli, käännettiin koiralle selkä, ja koiran piti kiertää siiveke, jonka jälkeen koira otettiin ohjaukseen toiselle puolelle. Suomeksi tämä tarkoittaa, että kohdassa oli liikaa liikkuvia osia.
- lopussa jatkettiin 180 astetta vastakkaiseen suuntaan, jossa oli pitkä etenemissarja: hyppy, pituus ja kaksi hyppyä. Eteenmenossa ei Rommilla ollut nytkään vaikeuksia, vaikka takkusin välillä väärillä käskyillä ja mitä milloinkin.

Tämä rata on luvassa myös ensi kerralla. Hyvä päästä harjoittelemaan sama juttu pari kertaa.

Hukassa tyhjällä

Sääksjärvellä treenattiin hakua, ja sekä helle että hyttyset olivat myöskin löytäneet paikalle. Vasemmalle tehtiin umpimetsään ensin peruslöytö, jolta huusin pois luoksetulolla. Oikealle piti sen jälkeen tehdä tyhjä, joka oli tallattu valmiiksi kaistaleeksi. Koira ei tehnyt kunnon pistoa, vaan eteni alueella pitkälle eteenpäin ja piut paut välitti kutsustani. Se kulki välillä nenä pystyssä kuin kertoen, että kyllä minä sen maalimiehen täältä vielä löydän. Välillä koira palasi luokseni vain ampaistakseen itsenäisesti takaisin alueelle ja ties minne pois näkyvistä (vaikka näkyvyyttä ko. metsässä on kyllä riittämiin). Tehdyn tyhjän alueella oli hämypiilo, mutta se ei häirinnyt koiraa, koska häröily tapahtui jossain sadassa metrissä ja siitä eteenpäin. Hallinta ei onnistunut ollenkaan, joten olimme juuri sen asian ytimessä, mitä osaan tuolta koiralta odottaakin. Toivottavasti saamme tämän demottua myös leirillä, missä hommaan tulee toivottavasti kunnon apuja.

Pitkän ajan kuluttua koira luovutti ja tuli luokseni ja oli taas ohjattavissa. Lopun kompuroimme vielä huonolla mallilla, vaikka sekä vasemmalta että oikealta tuli löydöt. Viimeinen piilo oikealla oli umpipiilo. Treenin jälkeen oli ohjelmassa riekkumista aussietyttöjen kanssa, jota poika ei todellakaan ollut ansainnut.

Koirakohtaamisia ja seuraamisen korjaussarjaa

Saimme lenkillä tosi paljon koirakohtaamisia, joissa oli ehkä havaittavissa jotain parannusta aiempaan äijistelyyn. Muutoksen moottorina on ollut erikoisherkku, jota saa vain kun toimii oikein koirakohtaamisissa. Herkkua olisi tarvinnut tänään paljon, koska joka suunnasta vilisti koiria. Myös pyöräilijöitä oli liikkeellä paljon hienossa säässä, joten saalistusvietin hallintaa saatiin harjoitella kunnolla.

Pihassa oli pakko ottaa eilisen tokoilun jälkeen seuraamisen korjaussarjaa, jossa puututtiin lähdön kontaktiin. Kontakti on kohtuullinen myöhemmin seuraamisessa, mutta alussa se on taas luokattoman huono. Joka kerta sanoessani "seuraa", koira laskee kuononsa, vilkaisee ympärilleen, mutta palauttaa kontaktin sen jälkeen. Mistähän se on tuonkin keksinyt. Sivulletulot ovat taas puolestaan parantuneet, vaikka paikassa olisikin toivomisen varaa.

Mallinäyttöjä tokossa

Lämpöisessä ja aurinkoisessa kesäsäässä päästiin taas tokon pariin. Alkuun tehtiin luoksepäästävyys ensin vuorotellen treenaajien kesken ja sitten pääsi myös yhden treenaajan siippa tekemään kierroksen.

Paikkamakuussa edellisen treenin liinaharjoitus oli tehnyt tehtävänsä. Kahden ja puolen minuutin harjoituksessa minun ei tarvinnut korjata Rommin asentoa kertaakaan. Kävin palkkaamassa sitä kerran välillä, koska liike meni niin hienosti. Tosin tällä kertaa koirien välimatkan olivat normaalia suuremmat. Toisaalta koirat olivat tosi syvällä puskassa, jotta ne saatiin varjoon liikkeen ajaksi, kun oli niin kuuma.

Paikkamakuun inspiroimana teimme myös liikevaihdoksia maahan ja istumaan. Rommi meni maahan kohtuu nopeasti, mutta sen istumaannousu on aina yhtä sähäkkä ja näyttävä. Pääsimme jopa näyttämään muille, miten nopea nousu tehdään.

Seuraamisessa teimme käännöksiä, ja koiran seuraaminen oli kammottavaa. Käännöksissä minä maltoin vaihteeksi tehdä liikkeet tokomaisen pehmeästi, kun olemme tottuneet paljon rivakampaan tahtiin. Täyskäännöksessä piti käyttää hihnaa apuna, kun käännös ei sujunut alkuunkaan riittävän nopeasti.

Lopussa tehtiin luoksetulo sekä kokonaisena liikkeenä ja myöskin vauhtia lelulla luoden. Taas Rommi pääsi mannekiinikin vauhdinluonnissa. Tosin sen luoksetulo ei ollut niin sähäkkä kuin olisi voinut toivoa. Aika riensi, ja treenikerta oli taas loppu.

Tekniikkatreeniä agilityssä

Kun emännän selkä on kipeä, niin isäntä saa viedä koiraa. Treenissä oli hauskan oloinen tekniikkaharjoitus, jossa kentän neljällä laidalla oli kepit ja välissä muutama hassu hyppy tai putki. Jokaisen keppisarjan perässä oli namialustalla palkkio. Vaikka isäntä ei ole tainnut koskaan ohjata koiraa agilityssä, hänellä oli ilmiselvästi jäänyt jotain selkäytimeen, kun käsissä oli selvästi ohjauksen yritystä ja muutenkin harjoitus meni mukavasti. Koira oli tosin varsinkin eka kierrosella hieman hämmentynyt ja pyrki pari kertaa luokseni. Toinen kierros meni jo paljon paremmin varsinkin, kun isäntä oli hoksannut ottaa vinkulelun mukaan. Pienessä vesisateessa saatiin vaihteksi toisenlainen treeni.

Hakua, kokousta, lenkkiä ja kipua

Hakuilimme Majalla, minkä jälkeen kokoustelimme hakuilijoiden kesken. Treenissä käytimme radan alkuosaa, menimme "sekametsää" melkein sataan metriin. Ensimmäisenä Rommi pääsi etsimään maalimiestä "tiipiistä". Hetken harkittuaan, se aloitti haukun. Se oli yrittänyt sisälle telttaan, mutta kun tuli porttikielto, se tyytyi ilmaisuun. Hain koiran pois teltalta.

Toinen pisto "ilotalolle" johti hienoon haukkuun. Kun lähdin hakemaan koiraa piilolta, näin, kuinka se rapsutti etujaloillaan piilon seinää. Tällä kertaa se ei sentään kiivennyt piilon katolle, jonka se myöskin kerran meinasi tehdä. Ihan hyvä näin.

Kolmas piilo oli avomaalla hyvässä paikassa lähetyspaikkaani nähden. Pistossa oli ollut tuuria siltä osin, että maalimies oli auttanut hieman koiraa, kun läheisellä tiellä oli lenkillä kaksi uroskoiraa. Koira löytyi syömästä maalimiehellä, joten maalimies oli onnistunut houkuttelemaan koiran oikeaan suuntaan.

Kokouksen jälkeen lähdimme vielä koirakaverin kanssa lenkille. Malinarttu piti nuoren kukon hyvin kurissa, vaikka sinnikäs nuori mies yritti saada naisesta tyttöystävää monin keinoin. Lopulta se kuitenkin luovutti, ja tyytyi juoksentelemaan kanssani tarkistelemassa kreppauksia ja piiloja.

Toinen hakutreeni peräkkäiselle päivälle oli selälleni liikaa. Kun lihakset lämpenevät, pystyn touhuamaan tauotta jonkin aikaa, mutta kun vauhti pysähtyy ja kone jäähtyy, tulee kipu ja hammasten kiristys. Hyvä alku juhannusviikon lopulle.

Lisää hyttysmyrkkyä

Sääksjärvelle oli kerääntynyt parvi hakuilijoita ja muutama tuhatkertainen määrä hyttysiä. Sai ihan tosissaan laittaa myrkkyä, jotta saattoi keskittyä tekemiseen.

Jouduimme odottamaan hetken ennen kuin pääsimme alueelle. Poitsu oli harvinaisen rauhallinen alueelle mennessä, mutta silti reput kiinnostivat kovasti. Aloitin alueen keskeltä tallausta, mikä ei välttämättä ollut kovin reilua koiralle. Ensimmäinen pisto vasemmalle sujui rutiinilla.

Toisella pistolla oikealle koira hävisi kumpareen taakse, pois näkyvistä, mutta ilmestyi sitten kaukaa oikealta etunlinjan ja reppujen luota. Kaverit ehtivät nähdä, että se kävi kaappaamassa lelun jonkun toisen repusta, ja viipotti sen kanssa kohti ykköspiston piiloa. Lopulta koira tuli luokseni, mutta ilman lelua. Se oli siis jäänyt johonkin matkan varrelle. (Pallo löytyi maalimiehen ansiosta myöhemmin.) Laitoin koiran uudelleen oikealle kakkospistolle, ja taisin joutua uusimaan sen vielä kolmannenkin kerran. Koira löysi maalimiehen lopulta häkkimäisestä piilosta. Menin hakemaan koiran, otin sen sivulle, ja palkkasin vaihteeksi itse.

Kolmaskin pisto oli piilolle, johon koira tietty yritti sisään. Kun koira ilmaisi selvästi irti piilosta, annoin luvan palkata koiran. Neljäs maalimies oli avomaalla. Koira (sika) karkasi haamuilevalle maalimiehelle, eikä myöskään palannut takaisin omatoimisesti, joten jouduin hakemaan sen maalimieheltä asti uudelleen keskilinjalle. Eipä tuo tuntunut etsintäintoa lamaannuttavan, vaan metsään sännättiin jälleen samalla tutulla innolla. Menin jälleen itse palkkaamaan koiran. Ihan kohtuullinen treeni, vihdoinkin piilojen kera.

Tokossa ruudun alkeet

Tokossa tehtiin taas vakiosettiä. Mukaan oli tullut uusi uros, mutta se ei häirinnyt Rommia paljoakaan, vaan harjoitus tehtiin paljolti tutuissa merkeissä. Jotain uuttakin pääsi kuitenkin mukaan, koska otin paikkamakuuseen liinan, jolla korjasin Rommin taipumusta kääntyä lonkka-asentoon. Nykäisin hihnasta aina, kun se meni lonkalleen, ja kehuin, kun se korjasi asentonsa. Se hoksasi heti, mitä haluan siltä. Hieno juttu.

Pujottelu suoritettiin sekä koirien välistä että seuraten ruutukartioiden välistä. Jälkimmäinen olikin sitten hankalampaa, kun koirat ovat seuraamisessa tottuneet, että siinä joko kuljetaan suoraan tai sitten käännytään. Tämmöistä täytyy kyllä tehdä enemmän, koska siinä tulee hyvin testattua koiran etäisyys seuraamisessa.

Lopussa tehtiin vielä ruudun alkeet. Kun käytännössä viedään namialusta kartioiden keskelle, ja päästetään koira syömään namit, ei siinä ainakaan meidän koiralla ollut mitään haastetta. Se tietty juoksi hakemaan namit joka kerta. Se, mikä tässä oli hienoa, oli se, että koira malttoi seurata hienosti ennen ruutua tehdyissä sulkeisissa.

Esineitä metsäaukealta

Lenkin lomaan laitettiin vaihteeksi esineruutu. Metsätien päässä oli aukea, joka nousi sopivasti kohti takarajaa. Tallasin siihen (kipeällä selällä) ehkä toistakymmentä metriä pitkän soiron. Tarkoitus oli tehdä useita kaistoja, mutta tehtyäni yhden, en pystynyt enää useampaan. Sovelsin treeniä vielä silläkin tavalla, että vein laiskuuttani kapealle saralle kaikki kolme esinettä yhtä aikaa.

Koira lähti hakemaan todella innoissaan, ja löysikin ensimmäisen esineen. Se otti sen suuhun, mutta kuljettikin sitä perällä, ja kävi ryökäle vaihtamassa esineen toiseen. Koira toi lopulta kuitenkin kaikki esineet, myös sen, josta se oli kerran luopunut. Ohjasin sitä tuulen alapuolelta, josta se poimi hajut hyvin. Kaikki pistot tehtiin alueen vasemmalta reunalta, ja kaikki esineet päätyivät käsiini. Yksi pudotettiin maahan parin metrin päähän minusta, mutta lopulta sekin tuotiin. Kaksi muuta luovutusta oli ihan ok. Niin vähän kuin olemme tehneet esineruutua, niin se sujuu yllättävän hyvin.

Tönkköä agilityä suoraan eteen

Ohjaajan selkäkipu ylitti jo sietokyvyn siten, että treeni piti sopeuttaa sen mukaiseksi. Vuorossa oli suoran eteenmenon harjoittelu, jossa oli muistaakseni kaartavan putken jälkeen hyppy - pituus - 3 (vai kaksi?) hyppyä. Minä jäin putken jälkeen paikoilleni seisomaan (kun en paljon muuhun olisi pystynytkään) ja vain ohjaamaan koiraa eteenpäin. Apuohjaaja piti lelua viimeisen hypyn jälkeen, ja sinnehän koira meni. Rommi irtoaa näissä kyllä, kun minä muistan vain sanoa oikeita sanoja ja ohjata "eteeeeeeeen." Apuohjaaja leikitti Rommia kovasti, ja Rommi oli ihan liekeissä, kun sai kerrankin retuuttaa kunnolla lelua. Lelun tuomisessa on edelleen sama haaste kuin aina, mutta toisella patukalla saadaan kiinnostus tuomiseenkin heräämään. Milloinhan tuon leikkimisenkin saisi kohdilleen?

Haku painostavassa ilmassa ja sateessa

Rommi pääsi hakuilemaan kuivana, vaikka jo silloin ilma enteili tulevaa sadetta. Meidän pitäisi tällä hetkellä tehdä erityisesti piiloja, joten olin tuonut alueelle kevythäkin, josta löytyi yksi maalimies (nro 3). Haukku alkoi siinäkin ok. Muuten treeni oli aika perussettiä. Yksi maalimiehistä oli vieras, ja siinä mielestäni haukku oli ujoa. Taisi jälleen kerran olla neljä maalimiestä, jota rutiinia olen hangannut liikaa.

Maalla, kahvilla ja metsässä

Vuorossa oli hakuharjoitus lämpöisessä säässä. Ensin saatiin nauttia hakua emännöivän henkilön terassilla kahvit, jonka jälkeen lähdettiin hyttysiä kuhisevaan metsään. Maasto oli mukavan haastavaa, kun vasemmalla oli kosteikko, jonka toisella puolella oli rinne, ja toisella puolella taas oli toinen rinne, jonka huipulla (lähellä sivulinjaa) alkoi hakkuualue. Alueella (varsinkin oikealla puolella) oli runsaasti kiviä, joiden taakse pääsi piiloon.

Itse treeni taisi sujua rutiininomaisesti, koska siitä ei ole ihmeempiä mielikuvia. Ensin taisin tehdä piston vasemmalle, jonka aikana oikealle mieheni pisteli tyhjän piston polun. Otin Rommin ykköseltä luoksetulolla, ja lähetin oikealle tyhjälle. Se meni kohtuullisesti. Kolmas maalimies oli jälleen vasemmalla, ja neljäs oikealla. Ainakin viimeistä pistoa otimme useampia kertoja, kun löytöä ei meinannut tulla. Lämmin kuitenkin tuli, kun ulkona varjossa oli +23 astetta.

Agilityä hiekkakuopalla punaisten kanssa

Lämpöisenä viikonloppuna oli kokoontunut iso joukko australianpaimenkoiria agilitykentälle hiekkakuopalle Janakkalaan. Treenasimme neljässä ryhmässä siten, että kukin ryhmä pääsi kaksi kertää päivän aikana kentälle.

Lauantaina meillä oli ensin vuorossa hyppytekniikkaharjoitus. Aloitimme hyppysuoralla, jossa välit olivat tasaiset. Rommille tämä tuotti hieman vaikeuksia, koska sen hyppytekniikka on vajavainen, ja se kompensoi tekniikka mielettömällä vauhdilla ja voimalla. Toisessa harjoituksessa hyppyjen väli kasvoi loppua kohti. Toisena treeninä lauantaille oli rata, jossa oli mm. sivuttaisia hyppyjä, joista tuli sopivasti työntöjä ja vetoja eli ohjausharjoituksia kerrakseen.

Sunnuntaina harjoitusten malli oli taas toisinpäin eli ensin mentiin rataa ja sitten tekniikkaharjoitusta. Radalla oli monta kinkkistä kohtaa, ja me ei päästy alkua pidemmälle, kun aidan takaa meni nuori uros, jota piti käydä morjenstamassa äristen. Siihen kohtaa saimmekin heti tauon, kun koira kävi vähän miettimässä tekosiaan häkissä. Sitten palasimme areenalle, ja teimme mm. ohjauksia hypyillä, mielenkiintoista putki-putki yhdistelmää, jossa piti ohjata puomin takaa sekä loppusuoran eteenmenon. Tekniikkaharjoituksessa meillä oli työntö-vetoharjoituksia hieman uusilla tekniikoilla. Tuntuivat toimivan, kun ne vaan saatiin ohjaajan päänuppiin.

Molemmat päivät olivat tosi aurinkoisia ja kuumia. Hakeuduin aina varjoon, kun mahdollista, mutta kaikki eivät malttaneet tehdä näin. Näin ollen varsinkin sunnuntaina mukana oli paljon punaisia naamoja ja olkapäitä. Ihmeen hyvin jaksoivat ohjaajat ohjata porukkaa kovassa helteessä.

Tokossa tahaton tapaturma

Kävin vierailemassa oudossa porukassa tutun ohjaajan ohjatessa tokoa. Treeni oli ilmeisesti varsin keskinkertainen, ja siitä ei ole mitään erityistä sanottavaa. Treenin sisältö pyyhkiytyi viimeistään siinä vaiheessa pois, kun viimeisen liikkeen palkkauksessa mulle sattui moka. Leikitin poikaa pallolla luoksetuloliikkeestä, ja heittelin palloa sivun nurmikolla. En muistanut ollenkaan, että ohjaajan koira odottaa metsikössä puuhun kiinni sidottuna. Heitin tietenkin pallon sinne liian lähelle, ja molemmat koirat taisivat pelästyä toisiaan, ja hetken aikaa puuston seasta kuului tappeluärinää. Olin parissa sekunnissa paikalla, ja vedin Rommin irti nujakasta. Kummassakaan koirassa ei ollut mitään jälkiä, mutta kuolaa oli sitäkin enemmän. Kaikki pääsivät siitä siis säikähdyksellä, vaikka ainakin Romppu tuntui olevan ärtyneellä päällä. Purimme vielä tilanteen siten, että molemmat koirat olivat lähellä toisiaan (tosin kiinni) ja tutustuivat toisiinsa nenät vastakkain ja saivat namia, kun olivat kunnolla. Lopulta ne söivät namia toinen mun jalan vasemmalla ja toinen oikealla puolella melkein nenät vastakkain. Lähdimme tilanteesta pois, kun koirat olivat varmasti rauhoittuneet.

Helatorstain agilityssä

Rakas päiväkirja, nyt on niin pitkä aika treenistä tätä kirjoittaessa, että ohjaajalla ei ole mitään mielikuvaa siitä, mitä on treenattu. Ilmeisesti ollaan oltu taas treenissä enemmän fyysisesti kuin psyykkisesti.