Hirvikärpäsiä

Lähdimme tutkailemaan koiran vointia metsälenkille. Emme ole aikoihin päässeet kunnon lenkille, kun koiran on käsketty olemaan levossa, ja siitä ei olisi lenkille ollutkaan. Eilen se oli kuitenkin aika pirteän oloinen, joten lähdimme metsään lähes kesäisessä säässä. Katsoin tarkkaan poitsun liikkumista, mutta siinä ei näkynyt mitään erikoista. Se liikkui reippaasti ja pomppi pitkin mättäitä. Löysimme kauniin lammen, jossa piti käydä pulahtamassa. Vastapainoksi piti käydä hajustumassa metsän eläinten jätöksissä ja kieriä niissä selällään. Poitsu totteli metsässä luoksetuloja hienosti, ja löysi minut heti, kun koitin mennä siltä piiloon.

Jouduimme ylittämään 3,8 km reitillämme hakkuuaukeitakin, ja muutenkin reitti oli aika raskas. Loppumatkan kuljimme metsäautotietä hihnassa loppuverrytellen. Vähän ennen autoa se laittoi liinat kiinni, joten ilmeisesti lenkki oli raskas koirallekin. Muuten se kyllä piristi kumpaakin.

Kotona odotti pesu ja kuivaus. Koiraa pestessä tuli tunne, että sen selän lihaksisto oli aika jumissa. Kuivauksen jälkeen turkki piti kammata hirvikärpästen varalta. Itse poimin kävelyllä noita inhottavia olioita hiuksistani kymmeniä, joten oli syytä tarkastaa koirankin turkki. Niitä löytyi vain kaksi, mutta illalla pitää tehdä vielä toinen tarkastuskierros.

PS: Illan hirvikärpästarkastuksessa löytyi yli kymmenen yksilöä. Yäk.

Diagnoosi: Lonkkien ja takaselän aristus

Antibioottikuuri eturauhas/munuaistulehdukseen on ohi tänään. Viimeinenkään viikko ei ole kuitenkaan tuonut parannusta selvimpään oireeseen eli pysähtelyyn ja seisoskeluun lenkillä. Niinpä menimme uudelleen lääkäriin, vaikka tulehduskontrolli on vasta parin viikon päästä kuurin loppumisesta.

Rommilta tutkittiin kroppaa ja tunnusteltiin kaikki nikamat. Rommi ei aristanut eturauhasen tunnustelua, mutta takaselän ja lonkkien tunnustelu oli eri juttu. Yhdestä takaselän nikamasta ja lonkista tuli selvä reaktio, kun taas muista nikamaväleistä tai polvista ei poitsu ollut moksiskaan. Lääkkeeksi tuli tulehduskipulääkettä pariksi viikoksi. Viemme poitsun ilmeisesti myös kuviin ennen kuin se ehtii täyttää vuoden. Onhan se niin kuvauksellinen...

Lauantaisattumia

Olisiko parempaa tiedossa, kun uskaltaudumme jo koissun kanssa ihmisten ilmoille. Torstaina kävimme autolla jopa treenikentän laidalla saakka, joka tuntui kaiken tämän lepäilyn jälkeen suureltakin saavutukselta. Käppäilimme pimeässä syysillassa viitisen minuuttia, ja olo oli (minulla) kuin olisi maratonin tehnyt. Illalla katsottiin koiraa suurennuslasilla, oliko "treeni" liian raskas, mutta eipä tuo eronnut muiden päivien löhöilystä millään tavalla. Koira on edelleen ollut kovin väsynyt ja stoppailee lenkillä, mutta ehkä me ollaan kuitenkin voiton puolella. Näin ainakin sopii toivoa.

Tänään lähdimme raskaampaan harjoitukseen, kun kävimme kruisailemassa jo ehtoopuoleensa ehtineessä koiranäyttelyssä. Aussit olivat jo esiintyneet, mutta kehissä oli paljon muita kauniita paimenia. Rommi on ollut viime aikoina kovasti levoton, kun muita koiria on tullut vastaan, mutta näyttelyn lähettyvillä se rauhoittui kuitenkin suhteellisen hyvin. Vastaavia harjoituksia tarvitaan kuitenkin lisää. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä, miten koira paranee. Antibioottikuuri kestää vielä viikon, ja kontrolliin on kolme viikkoa.

Paranee, ei parane, paranee...

Antibioottikuuria eturauhas- ja munuaisvaivaan on syöty jo puolitoista viikkoa. Muutamassa päivässä koira selvästi rentoutui kotona, alkoi leikkiä enemmän ja venytellä itseään reilummin. Paraneminen tapahtui nopeasti, kun taas paheneminen oli tapahtunut pikku hiljaa huomaamatta pitkän ajan kuluessa. Ulkona eteneminen on kuitenkin edelleen välillä hidasta, kun koira jää seisoskelemaan tai istumaan lyhyelläkin lenkillä. Kävely on välillä vaikeaa, vaikka koira ei millään tavalla osoita, että siihen sattuisi. Voihan olla, että se on vain alkanut osoittaa mieltään ja seisoskelee omia aikojaan. Yleensä matkaa jatketaan normaalisti muutaman minuutin jälkeen, mutta toisinaan pysähdykset tuntuvat loputtomilta. Edes lähellä kulkeva koira ei saa sitä liikkumaan, vaan koira istuu ihan rauhallisen oloisena paikoillaan löysässä remmissä. Mystistä.

Välillä tuntuu, että koiralla on energiaa enemmän kuin mitä sisätiloihin mahtuu. Kaksi kertaa on tehty korttelia pidempi lenkki, mutta molemmilla kerroilla on tullut takapakkia, ja koira on ollut selvästi kipeämpi niiden jälkeen. Olemme sitten pitäneet pikkukivaa sisällä, ja tehneet pieniä aivojumppajuttuja koiran voinnin mukaan. Nytkin se tuossa touhuaa pehmolelunsa kanssa, joka on taatusti jo tapettu, suolistettu ja osin jo syötykin. Eilen koira jäi hetkeksi yksin, ja nyki aiemmin pelatun pelin pöydältä lattialle, vaikka se ei koskaan muute koske pöydällä oleviin tavaroihin. Eilen se vain päätti ilmeisesti ryhtyä pelaamaan peliä yksinään.