Vauhdikasta agilityä

Kaunis torstai-ilta kutsui agilityporukan taas kasaan. Rata oli pitkä ja kimurantti, ja me teimme paljon pidempää satsia kuin mitä oli alunperin tarkoitus. Mutta palataan ajassa taaksepäin. Ensin harjoittelimme kolme kertaa keppejä. Menin joka kerta esteen oikeaa puolta, joten vaikeampi puoli jäi taas harjoittelematta. Koira meni pari kertaa tosi hyvin, ja tarvitsi paljon pienemmän avun kepin taakse kuin aiemmin. Se on tainnut nähdä unta esteestä, sillä harjoituskertoja ei sitten viime kerran ole ollut.

Sitten otettiin todellinen haaste: kaarteessa n. viisi estettä, joiden jälkeen valssauksella työntö esteen yli, siirtyminen vieressä olevan esteen taakse (pakkovalssaten?), työntö esteen yli, pari putkea (paljon juoksua), 180 asteen käännös esteelle, 90 asteen kääntö sarjaan hyppy, rengas, hyppy ja hyppy. Oli ihan pakko piirtää kuvakin kiekuroista, jotta myöhemmin voi muistella, mitä tulikaan tehtyä. Piirtäessä tuntui, että eihän tuo nyt niin paha ollut, mutta meidän osaamistasolle se oli iso juttu.



No, arvatenkin juutuimme siihen ensimmäiseen valssiin kaarteen jälkeen, kun minä töppäilin. Koira ylitti kaarteessa esteet hienosti, mutta törmäsi sitten allekirjoittaneeseen, kun olin hitaampana vielä koiran kulkuväylällä. Parilla hiomisella pääsimme kuitenkin eteenpäin ja putkille, jotka menivät kuin vettä valaen. Onneksi ei tarvinnut juosta putken päähän saakka koiran perässä, vaan se osasi kääntyä oikeaan (=vastakkaiseen) suuntaan ja sain vaan kutsua sitä takaa. Sitten tuli taas stoppia mun töppäilyn takia, kun en osannut ohjata oikein sitä 90 asteen käännöstä. Ajauduin aina liian kauas esteiden väliin, ja koira seurasi opastustani liian tarkkaan. Sitä kohtaa mentiin tahkoten pari kertaa ja taas päästiin eteenpäin. Ainoa kerta, jossa jumiteltiin koiran takia oli rengas, josta se meni läpi, kun se oli alempana, mutta kun se nostettiin maxi-korkeuteen, tuli ongelmia. Yksittäisenä liikkeenä rengas menee avustettuna, mutta sarjassa se ei vielä suju.

Välillä teimme radan alkuosaa siten, että kahden esteen sijaan ennen putkea olikin yksi muuri (kuvassa oikealla). Tässä sai taas harjoitella työntöä, mutta koira meni senkin, kun minä osasin avittaa oikein. Tulipa taas lämmin, kun tuunasi kentällä. Muille treenaajille rata oli siis vieläkin pidempi, joten kaikille se oli melkoinen juoksu/vauhtiharjoitus.

Kulmakunnan kingi etsii kulmia

Tutussa paikassa pienellä jengillä tehtiin hakutreeniä hienossa syyssäässä. Keli oli tosin haulle liian tyven, ja tuuliapuja ei juurikaan saanut. Aluekin oli tallattu, mutta me halusimme hinkata kulmia. Alkuun avattiin ääntä, ja hieman hapuillen se irtosi. Sitten etenimme ilmoittautumiseen, joka meni mainiosti namiavuilla. Koira ei hypännyt tuomaria kohti kertaakaan. Siitä sitten pistoille.

Ensin vasemmassa etukulmassa oli ukko valmiina. Koira teki ensin laajan kaarroksen oikealle uppoamatta noin 40 metrissä olevaan havukkoon. Kun koira lähestyi keskilinjaa, kutsuin koiran takaisin, ja se malttoi tulla. Lähetin sen uudelleen, ja se otti kummallisen piston vasemmalle alueen ulkopuolelle. Se taisi seurailla aluetta tallanneiden koirien jälkiä tai jotain. Lopulta se eteni kuitenkin itsenäisesti takaisin alueelle ja upposi havukkoonkin, josta maalimies löytyi. Ilmaisu oli ihan kohtuullinen. Varsinkin alku oli komea. Lähestyin maalimiestä ja kiersin hänet ja haukkuvan koiran. Haukku jatkui, ja takaa kuulin, kun koira sai sitten palkkansa. Se malttoi myös seurata maalimiestä keskilinjalle, vaikka palkkana oli pelkkiä kuivia nappuloita.

Sitten sama harjoitus oikealle. Maalimies ei ollut Rommille tuttu, mutta haukku alkoi pienen harkinnan jälkeen sielläkin. Tällä maalimiehellä pidettiin hieman enemmän taukoja, mutta hyvin löysin perille haukun perusteella ja pystyin ohittamaan maalimiestä haukkuvan koiran. Maalimies sai myös saatettua koiran keskilinjalle. Täytyy jatkossa ottaa enemmän sitä, että jäänkin maalimiehen luokse, otan koiran hallintaan, ja tuon sen itse keskilinjalle.

Siinä se oli sitten tällä erää. Loppuaika hengailtiin keskilinjalla, jolta löytyi myös vasta lajiin tutustuva pariskunta. Treenijengi ja vierailijat heittelivät Rommille palloa, ja se haeskeli sitä, minkä ruohonsyönniltään ehti.

Kotinurkilla tehtiin pieni palauttava kävely. Ensin haukuttiin ns. koirakolmikko, jonka ohi emme haukkumatta pääse. Sitten kävimme leikkikentällä tekemässä henkilöryhmää: ensin keinuhevosilla kiikkuvia lapsia, joiden joukossa yksi makasi maassa ja pari juoksi kisaa hevosten ympäri, sitten kierrettiin vielä ihmeissään katsova vanhempainjoukko, joille totesin, että eivät kiinnittäisi meihin mitään huomiota. Rommi seurasi jälleen namiavulla erinomaisesti. Tämän jälkeen menimme vielä kotikujalle, jota juuri ohitti koira. Sen annettiin kulkea omalla reviirillä rauhassa, hieno homma. Kotona vielä ruualle paikkamakuu. Olipa pikku treeniä kerrakseen.

Mannekiineja tottiskentällä

Tänään minä ja Rommi toimimme mannekiineina tottiskentällä, kun meidän tottissuoritusta ikuistettiin kameralla ihanassa syksyisessä auringonpaisteessa. Tarkoituksena oli saada kuvaajalle lisää harjoitusta kameran käytöstä. Tänään taisi olla valokuvaussuoritus parempi kuin tottissuoritus.

Tarkoituksena oli tehdä seuraamista, jääviä liikkeitä ja leikkiä. Suoritus ei ollut kovin kummoinen: seuraaminen lähti heti alkuun pieleen, kun Rommi edisti kovasti. Sain sitä hieman korjattua, kun teimme käännöksiä. En kuitenkaan viitsinyt lähteä rämpimään jäävien liikkeiden pariin, koska vire ja tarkkuus eivät olleet toivotut. Yhteinen rytmi oli hukassa, samoin keinot sen korjaamiseen. Muutaman kerran kokeilimme vaihdoksia käynnistä juoksuun ja hitaaseen kävelyyn, ja tänään eivät nekään olleet kovin kummoiset, vaikka normaalisti Rommi seuraa erityisesti juoksua hienosti. Leikkiäkin tehtiin, mutta eipä sekään mitenkään hieno suoritus ollut. No, saatiinpa koiralle ainakin iltaruoka navan taakse.

Kuvassa Rommi seuraa

Viralliset kuvat

Perjantaina 10.09. Rommi vietiin virallisiin kuviin. Lausunto tuli tänään takaisin Kennelliitosta, ja uutiset olivat mukavat. Lonkkanivelet saivat arvion B/B ja kyynärnivelet 0/0 eli molemmat oli arvioitu terveiksi. Rommistahan oli ehditty ottaa lonkkakuvat jo alle vuoden iässä, mutta nyt otetut kuvat olivat vasta viralliset.

Agilitytreeni jäi tänään väliin, kun edellisenä viikonloppuna ja alkuviikosta ahkeraan tehdyt lenkit rasittivat ilmeisesti koiraa niin, että se ontui oikeaa etujalkaansa pari päivää. Ontuminen ei näyttänyt pahalta, mutta antaapa poitsun parannella ilmeisesti kipeytyneet lihaksensa kuntoon. Hengailimme kentän laidalla, ja harjoittelimme käyttäytymistä keskellä kiihkeää agilitytoimintaa.

Liikuntaviikonloppu

Lauantaina Rommi pääsi taas haaremin valtiaaksi, kun koirakaverit lähtivät kanssamme lenkille. Fanni tuli jo kaukaa Rommia vastaan, ja Laku sekä Tirrikin tervehtivät Rommia iloisesti. Koirat ja omistajat saivat ihan kohtuullisen lenkin. Koirat jaksoivat painaa sydämensä kyllyydestä, ja Rommikin pysyi naisten kyydissä. Aamupäivän pirskonut sade oli karkoittanut muut liikkujat sisätiloihin, joten baanalla ei ollut ruuhkaa.

Kun Rommin kunto näytti kestävän lauantain lenkin hyvin, niin kävelimme vielä kotoa Lintuviitaan ja takaisin. Pelkästään tästä lenkistä tuli sille päivälle 7-8 km. Hyvin nalle teputti menemään, vaikka reissu oli pitkä. Ajateltiin, että koira saisi edelliselle päivälle palauttavaa lenkkiä, jotta lihakset vertyvät.

Haukkulaskureita ja frisbee-kivaa

Tuttuun maastoon oli tallattu viisi kaistaa, joista käytimme lopusta laskien kolme. Hieman varovaisen äänenavauksen jälkeen tehtiin viuhkaa ja nostatettiin Rommin intoa keskilinjalla alueen loppuun saakka, josta lähdimme pistottamaan takaisin päin. Treenissä oli tänään haukkulaskureita, joten kaikkien pistojen haukkujen määrä inventointiin.

Ensimmäinen oli vasemmalla noin 35 metrissä. Rommi kaarsi paikalle hieman oikealta, mutta löysi maalimiehen pian. Se alkoi paukuttaa hyvän kuuloista haukkua ja laskuriin kertyi 32 hau-ääntä. Kävin hakemassa koiran pois maalimieheltä. Olisi pitänyt ottaa nameja maalimieheltä, eikä omasta taskusta, kun koira tuli luokseni heti, kun olin pysähtynyt lähettyville.

Toinen maalimies oli oikealla harjanteen päällä kallionkolo-piilossa, jonka ovi pidettiin auki. Rommi lähti ensin ylämäkeen hyvin ja suoraan, mutta ei juossut perille saakka. Se juoksenteli hetken harjanteen päällä oikealle ja vasemmalle, joten kutsuin sen pois. Palatessaan se taisi saada hajua kolmannesta maalimiehestä, joten se ylitti itsekseen keskilinjan ja lähti kohti kolmosta. Sain kuitenkin pysäytettyä koiran ja palautettua sen luokseni. Sitten uutta lähetystä ylämäkeen. Maalimieskin löytyi, haukuttiin 12 haukkua hetkittäin pätkien. Paluu keskilinjalle tehtiin luoksetulona, malttoi tulla ja seurailla kolmannelle pistolle.

Kolmas maalimies oli vasemmalla 50:ssä. Lähetys oli kuulemma ok, ja Rommi haukkui 23 haukkua. Palkinnoksi tuli frisbee, joka tuotiin aika pian mammalle. Leikimme siellä metsässä hieman.

Olimme treenailleet frisbee-kivaa viikonlopun reissulla, ja Rommi tuntui nauttivan puuhasta valtavasti. Laajalla nurmikentällä ja isolla pellolla olimme päässeet irrottelemaan oikein kunnolla. Frisbee kiinnosti sitä kovasti, ja pääsipä poika tennikseen pallopojaksikin. Rommi bongasi pellolta kumipalan, josta tuli meidän Esine viikonlopuksi. Sitä käytiin nostamassa pellolta monta kertaa. Oli hienoa vapaata revittelyä koiran kanssa.

Agilityä melkein kesäisessä syysillassa

Lämpötila lähenteli pariakymmentä, kun joukko agilityharrastajia oli koossa treenin merkeissä. Kävimme ensin morjestamassa porukan shelttityttöä, mutta ei niistä kavereita tullut, kun tyttöä ujostutti niin kovasti ja meidän poitsu olisi halunnut vähän liikaa mennä liki.

Ekassa setissä menimme ensin kolmen esteen suoran, molemmilta puolilta ohjaten. Sitten perään kaarre vasempaan ja pari estettä lisää. Saimme tehtyä kierroksen, kun lisäsimme matkaa este kerrallaan. Olipa hieno poika!

Toisessa setissä teimme hyppy-rengas-putki-okseri yhdistelmän. Rengas tuotti ensin päänvaivaa, mutta muutaman kokeilun jälkeen saimme koko sarjan suoritettua.

Pitää muistaa opetella kunnolla koiran jättö, koska se haluaisi karata paikaltaan. Joten jatkossakin siitä erikseen palkkausta.

Hakua Pirkkalassa

Olin suunnitellut hakutreeniin pelkkää ilmaisua, mutta ehdotukseni ei mennyt läpi. Joukkueen mukaan ilmaisu on kuitenkin niin vahvaa, että tehtiin taas etsinnät ja kaikki. Alueelle tallattiin kaistat melkoisin välimatkoin, joten hyödynsimme neljää niistä. Monelle pistolle oli apuja, näkölähtöjä ja pakoja. Niille koira meinasi karata, joten hallinnassa oli haastetta. Haukku oli kuitenkin tänään hyvää. Lopussa leikittiin frisbeellä, kun marssimme pitkää keskilinjaa pitkin takaisin.

Mahtava lenkki

Rommi pääsi hienon viikonlopun päätteeksi mahtavalle lenkille metsään koirakavereiden kanssa. Mukana oli kuusi eri-ikäistä narttua, joista nuorin oli vajaa pari kuukautta vanha. Pentua piti hieman ihmetellä ensin, vaikka ympärillä oli koko haaremi vanhempiakin narttuja. Poitsulla oli äärimmäisen hauskaa, kun vuorotellen kirmattiin milloin kenenkin kanssa. Ihastelin koiran jaksamista, mutta hyvin se painoi, vaikka vasta kesän ajan olemme saaneet paranneltua kuntoa normaaliksi. Kivaa oli, kiitos koirakavereiden!

Kaverin kamerakin oli mukana, joten pidetään peukkuja, että tänne saataisiin myös kuvallista todistusaineistoa mahti-mukavasta lenkistä!

Erinomainen NUO-koira ryhmänäyttelyssä

Rommi debytoi tänään Tampereen ryhmänäyttelyssä nuorten luokassa. Koira oli taas ihan täpinöissään, kun menimme alueelle, mutta rauhoittui aika nopeasti kohtuulliseen vireeseen. Alkuun piti morjenstaa tuttuja lähinnä ärinällä ja hirmuvedolla, mutta sitten totuttiin toisten koirien, jopa urosten, läsnäoloon.

Tuomarina oli Per Svarstad Ruotsista. Kasvattaja esitti koiran, ja tuloksena oli ERI (erinomainen) ja PU3 (kolmanneksi paras uroksista). Ruotsinkielinen arvostelu oli mairitteleva, ja julkaisen sen tässä, vaikka näyttelysanastotuntemukseni on heikko. Mahdolliset virheet johtuvat siis tulkitsijasta.

"Utm helhet, ...(mkt?) bra huvud, fint uttryck, tillräcklig hals, bra rygg, ngt lång i länden, utm bröst parti, bra ben o. tassar, bra vinklar, fram ngt rak i hasen, bra päls, bra färg, ror sig bra."

Pyörähdimme nopeasti myös kasvattajaluokassa muiden Hazelmoor koirien kanssa, mutta se olikin aika nopea pyörähdys, sillä emme päässeet jatkoon alkukierroksen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi hieno päivä: ei satanut, koira jaksoi esiintyä hienosti, koira käyttäytyi nätisti (erityisesti mitä pidemmälle päivä venyi) ja näyttelytulos on nyt saatu. Seura oli hyvää ja sitä oli riittävästi. ;-) Päivä on siis ihan pulkassa.

Ankaraa agilityä

Agilityn alkeiskurssin jälkeen jatkamme touhua pienryhmässä, jonka ensimmäinen treeni oli tänään. Paikalla oli enimmäkseen tuttu joukko treenailijoita, mutta uusiakin tuttavuuksia oli. Oli loistavaa, että kentällä oli työrauha, ja laidoilla ei pomppinut koko ajan joukko koiruleita, mutta silti saimme muutaman ohitusharjoituksenkin tehtyä. Näin itsekin rentoutuu hieman, ja voi keskittyä tekemiseen eikä siihen, että koira hakee kavereita kentän laidalta.

Tavoittena oli tehdä hyppy-rengas-hyppy-putki-muuri -sarja. Ekassa satsissa otimme yksikseen rengasta, joka on ollut meille vaikea. Aika vaikea se oli nytkin. Kun ohjaaja piti koiraa kiinni ennen hyppyä, se suoritti esteen oikein, sillä ehdin hyvin houkuttelemaan koiran oikeasta raosta, mutta heti tuli vaikeuksia, kun yritin suorittaa esteen yksin. Ongelmia oli erityisesti, kun ohjasin koiraa väärällä puolella.

Toisessa satsissa teimme sarjaa, ja se oli meille osaamistasoon nähden liian vaikea. Koira kyllä yritti parhaansa, mutta ohjaaminen oli hukassa. Vaikeutena oli mennä oikeasta reiästä putkeen, kun olin ohjauksessa myöhässä. Rommi oli kyllä sen verran kuulolla, että se joka kerta korjasi suunnan, kun minä ehdin riittävästi mukaan. Uutena juttuna oli, että otimme lelun mukaan vauhdin ja suunnan ohjaamiseen. Se on varmasti meille oikea metodi, ja käyttökelpoinen, kun kentällä ei ole muita koiria yhtä aikaa. Sain lainaksi pari pehmopalloa, joilla saatiin ihan kohtuullinen leikki aikaiseksi.

Minusta meidän pitää ottaa enimmäkseen edelleen yksittäisiä esteitä ja lyhyitä sarjoja, sekä oikealta että vasemmalta. Näissäkin saisin opeteltuja ohjauksen periaatteita ja testattua, miten koira ohjautuu ja mitkä palkkaustavat ovat meille oikeat.

Taas ujoa haukkua

Ohjelmassa oli neljä pistoa kahdelle maalimiehelle. Äänenavaus minulle näytti, mitä tuleman pitää, koska haukku ei ollut vahva ja koira vaihtoi tiheään paikkaa (uutta?) haukkuessaan ikään kuin olisi ollut taas vaihteeksi epävarma, että tätäkö häneltä odotetaan.

Ensimmäinen ja toinen maalimies olivat valmiita viidessäkympissä. Maalimiehet palkkasivat, vaikka haukku ei ollut parasta mahdollista. Ensimmäisellä maalimiehellä oli pressu, joka ei ollut hidastanut koiraa lainkaan, vaan se oli käynyt tutkimassa, olisiko siellä alla joku palkka saatavissa. Otin molemmilta puolilta luoksetulon keskilinjalle, missä ei ollut moitteen sijaa. Koira tuli kuin ammuttuna luo.

Kolmas ja neljäs maalimies olivat taas syvällä, mutta saattoivat koiran keskilinjalle palkan jälkeen. Kun koira pääsi vapaalle, se sai revitellä frisbeen kanssa ja kyllä se revittelikin. Tyynellä säällä ja helppokulkuisessa maastossa koira sai pitkiä heittoja ja se toi frisbeetä uudelleen heitettäväksi aina uudelleen ja uudelleen.