Haparoivaa ilmaisua ja haihtuvia pelkoja

Pariin päivään koira ei venytellyt kunnolla ja se saattoi seisahdella lenkillä. Venyttely on taas palannut ja liikkuminen on muutoin normaalia paitsi, että edelleen kuljetaan jalkakäytävällä vain kivettyä reunusta pitkin kuin trapetsitaiteilija. Reagointi kaikkeen on taas tosi herkässä ja koira lisäksi makoilee paljon aivan jalkojeni juuressa ihan liki. Ensi viikolla mennään lääkärille, mikäli pääsiäisenä ei koira palaudu omaksi itsekseen.

Tänään Lahdesjärven lumisessa hakumetsässä oli valmis, haamu, valmis ja haamu. Lähestyminen oli kerrankin maltillista, lukuunottamatta ihan viimeisiä metrejä. Äänenavaus antoi ihan kohtuullista osviittaa tulevasta. Haukku ei ollut parasta mahdollista, mutta kestoa oli mukavasti. Kun päästiin baanalle, monilla maalimiehillä Roo harkitsi hetken haukkumista, mutta maalimiehet vaativat kuitenkin kestoa. Yksi kertoi laskeneensa jopa seitsemääntoista, mutta minulla katkesi filmi siinä kohti kun koira yleensäkään alkoi ilmaista.

Yritin tehdä siirtymän hallitusti, mutta Roo ei ollut asiasta samaa mieltä. Kielsin koiraa harhailusta, mutta sain kommenttia vain toistaa käskyä. Se on mulle kova pala, koska mielikuva tätsästä, joka koittaa komentaa koiraansa "tänne, tänne, tänne, tänne" ei ole kovin houkutteleva.

Jatkoa ajatellen pitää muistaa kunnon äänen avaus. Vähän jäi mietityttämään vielä myös etäisyys, koska koira on joissakin treeneissä hakenut minusta apua haukkumiseen. Se on vilkaissut keskilinjan suuntaan ja tehnyt hyvää ilmaisua tarkistettuaan, että olen vielä odottavan näköinen. Mutta toistoja, toistoja tarvitaan.

Tottista ja pelkotiloja

Meitä on hieman ihmetyttänyt Rommin viime päivien pysähtely lenkeillä. Se muistuttaa hieman viime syksyn eturauhastulehduksen oireilua. Jännitys on siis kova, ja taas on alkanut koiran olotilojen neuroottinen seuraaminen. (Nyt se nojaa leuallaan polveeni ja hakee näin huomiota. Kun se ei sitä saanut, se hakee järeämmät aseet eli lelun. Kohta se varmaan lykkää keltaista ankkaa syliini tapettuaan sen ensin.) Siis, tenttaamme taas toisiamme meneekö koira lenkillä hyvin. Mikä on siis muuttunut? Se, että aamu- ja iltalenkin reitillä olevat jalkakäytävät ovat sulaneet ja niillä on terävää sepeliä. Syksyllähän oireilu väheni sitä mukaa kun lumi maassa lisääntyi. Mutta tämä on kaikki arvailua. Pari muutakin teoriaa löytyy: Rommi on käynyt muutaman kerran koirapuistossa, jossa se on saanut kovaa vartalojumppaa ja pari nirhaisua niskan tietämiin. Ehkä siis remmi ahistaa. Vielä on sekin vaihtoehto, että virtsateissä on taas ongelmaa, mutta ainakaan ELL:iin viedystä näytteestä ei löytynyt mitään.

Tottistreeni oli tänään hyvä. Olimme treenipaikalla harvinaisen aikaisin, joten teimme motskarin pitoa ja kolme toko-hyppyä. Noudon pito oli jotenkin hukassa, mutta toko-hypyt sujuivat hienosti. Kahdella kerralla koira ei liikkunut seisomisesta lainkaan, mutta toki autoin sitä käsiavulla.

Ekassa varsinaisessa setissä otimme ensin tiivistä henkilöryhmää, jossa treenikaveri naksutteli. Naksutteluja tuli niin tiheästi, että en meinannut uskoa sitä ja olin sen takia aina ainakin viisi sekunttia palkkaamisessa jäljessä. Samassa satsissa teimme pari liikkeestä istumista ja paikkamakuutakin. Liikkeestä istumaan kokeilun meni ihan hienosti, vaikka emme varmaan koskaan olleet kokeilleet sitä. Vahvistin pysähtymistä isolla vartaloavulla ja pysähtymällä itse. Koira jäi joka kerta paikoilleen, jees.

Toisessa satsissa otimme taas liikkeestä istumista sekä malttiharjoituksena eteenmeno-purkin viennin eteen, jonka jälkeen olisi pitänyt vielä malttaa seurata. Se olikin Rommille yllättävän vaikeaa. Se alkoi väsyä ja piipata. Lopulta se karkasi purkille. Yksi onnistunut eteenmeno kuitenkin saatiin. Hinkkaaminen ei vaikeuttanut sen nopeuteen eteenmenossa.

Ilmaisua sittenkin

Ilmaisutreenissä Lahdesjärvellä otettiin kahdella maalimiehellä haukkuharjoitusta siten, että lähetin koiran maalimiehelle, joka oli liki. Sitten odotettiin oikeaa käytöstä, jota palkittiin naksulla ja taskusta ilmestyvällä nakilla. Leluhäröily on siis jätetty pois.

Haukku irtosikin ilmeisen helposti. Se jopa jäi maalimiehelle tarjoamaan haukkua uudelleen, kun naksautuksen jälkeen taskusta ilmestyi aina nakki. Kaksi kertaa koira lähti maalimieheltä, mutta palautin sen lähetyksellä uudelleen ja se meni iloisesti takaisin miettimään, että mitä täällä pitikään tehdä. Jälleen se ratkaisi arvoituksen kuitenkin itse.

Haukutkin olivat ihan reippaita. Sävykin oli ihan hyvä. Monessa kohtaa saatiin n. neljä haukkua, missä kohti tuli sitten jo palkka. Jatkossa haukun voi yhdistää helppoihin etsintöihin. Namien on oltava taskussa, kunnes oikea juttu on tehty. Tänään se ei koko aikaa pyrkinyt ihan suuhun. Sitä voi ohjata tyhjällä kädellä edemmäs, jos on tarvis.

Yes, nyt mennään hyvään suuntaan tässä.

Vaatimatonta ilmaisua, mutta kuitenkin

Tänään neljä pistoa melkein kantohankisessa lumimaisemassa. Ensimmäiselle lähdettiin kylmiltään. Valmis maalimies oli kaistan päässä oikealla, ja heti olisi pitänyt alkaa haukkua. Äänen avaus oli kuitenkin jäänyt tekemättä, joten maalimiehellä piti miettiä, mikä tämä juttu nyt oikein olikaan. Ensin oli pitkä hiljaisuus, sitten pientä äännähteluä ja hieman liikehdintää. Sitten Roo päätti, että en minä tiedä, mitä täällä pitää tehdä ja se jätti maalimiehen (!). Otettiin uusi lähetys ja se palasi yhtä innoissaan kuin aina maalimiehelle. Se istui rauhassa maalimiehen vieressä, kurkisti minun suuntaan ja alkoi sitten varovaisesti ilmaista. Irtosihan se haukku sieltä vihdoin. Koira ratkaisi asian onneksi itse.

Otettiin vielä kolme maalimiestä lisää. Haasteita riitti vielä matkallakin. Toisella maalimiehellä jouduin lähettämään koiran suoraan kohti hiihtäjää, mutta se valitsi oikein ja hakeutui linjalta kohti maalimiestä. Hurraa! Kun toinen maalimies tuli keskilinjaa kohti, takaa meni ohi koirakko. Mikä tuuri, öh, eikun mikä taito!

Kolmannelle maalimiehelle piti mennä oikealle, mutta juuri silloin parkkikselle ajoi auto, josta otettiin ulos koira. Tehtiin pikainen varasuunnitelma ja lähetettiin koira jälleen vasemmalle. Koiralla oli jälleen minuun näköyhteys ja tarkistettuaan, että odotan siltä suoritusta se veti kivan sarjan haukkuja.

Viimeinen maalimies oli avonaisessa piilossa. Haukkua yritettiin analysoida porukalla, kun se oli vaatimatonta. Ahnehtiko koira palkkaansa vai reagoigo se piiloon vai mitä... Koira sai palkan, ja oli ottanut maalimieheltä vielä pallonkin.

Meno hakualueelle ei ollut parasta mahdollista, mutta pääsimme perille ilman täyttä nelivetoa. Lähdöissä koira malttaa odottaa käsittämättömän hyvin, mutta lähtee sitten aina vauhdilla. Hieno sesse, vaikka haukku tulee vaatimaan vielä paljon työtä. Sovittiin, että mennään näillä eväillä huhtikuu, ja katsotaan toukokuussa, ollaanko edistytty asiassa.

Tottistelua

Hallitottiksessa tänään seuraamista (taas). Ihan perussettiä. Oma vire ei ollut ekalla kertaa parhaimmillaan, vaikka juuri virettä yritettiin viritellä. Toinen setti oli hieman parempi, mutta toivomista jäi siihenkin. Alkaa itseäkin puuduttaa seuraaminen, ja välillä pitäisi ottaa muutakin kuvioihin enemmän.

Pahoinvointia, ilmaisua ja tottista

Pahoinvointia, ilmaisua ja tottista - tänään tässä järjestyksessä. Lähtökohdat treeni-illalle olivat suhteellisen normaalit. Saimme iltapäivälle järjestettyä normipituisen lenkityksen, jolla Rommi tosin sai pitkästä aikaa herkuksi juustoa. Matkalla ilmaisutreeniin kaikki tuntui olevan kunnossa, mutta juuri kun käännyin parkkipaikalle, takaa kuului kyökkäilyä. Mitään en ehtinyt tehdä, kun Rommi oksensi mahanestettä ja puolisenkymmentä juuston palaa.

Ehkäpä pari päivää päällä ollut matolääke on ollut kova rasitus tai joku muu on vialla. Olemme vähän aikaa ihmetelleet, kun Rommin paino pysyy paikoillaan, vaikka olemme itse asiassa lisänneet ruoka-annosta pikku hiljaa isommaksi ja isommaksi. Vieläkin etsimme oikeaa annostusta nykyiselle ruualle, vaikka vaihdosta on aikaa pari kuukautta. Tai sitten tämä ruoka ei sittenkään ole sulavuudeltaan Rommille paras mahdollinen. Roo on myös pudottanut karvansa tai sitten sillä on ollut kevät aikaisin rinnassa. Kiinnitin huomiota sen kuihtuneisiin reisikarvoihin jo tammikuussa ja karvanlähtö meni senkin jälkeen vielä läpi koko kropan. Hmmm, pistää mietityttämään.

Anyway, pääsimme suoraan oksennuksen siivoamisen jälkeen tulille hakumetsässä. Kuvittelin, että menemme vain harjoittelemaan ilmaisua, mutta edessä olikin valmiiksi kaistoitettu alue. Ei kun pakenevan maalimiehen perään ja heh, sieltähän irtosi haukku. Keskilinjalta epäiltiin, että millähän maalimies saa koiran tuotua takaisin, kun mukana oli vain kahvaton patukka ja taskussa muutama onneton kuivarousku, mutta niin sieltä vain tultiin yhdessä. Seuraava maalimies olikin valmis, ja sielläkin irtosi haukku. Hyvästä yrityksestä huolimatta Roo karkasi patukan kanssa keskilinjalle. Kolmas maalimieskin ehti kadota hankeen, kun pääsimme hallintahaparoinnin jälkeen lähetykseen. Koira meinasi nimittäin karata etsimään jo ennen lupaa, mutta palasi kuitenkin takaisin. Sitten mentiin yhdessä, koira pinkaisi etsimään, löysi maalimiehen, piti luovan tauon, mutta tarjosi kohtuullisen sarjan haukkuja (siis 4-5). Saimme siis hyvän treenin. Saimme kehuja hallinnasta, vaikka hyvyys on aina suhteellista. ;-)

Sitten lähdettiin tottistelemaan. Käytin koiraa vielä pikku lenkillä ennen treeniä ja koira oli enkelimäinen - olihan se saanut jo puuskuttaa ylimääräiset energiansa hakuun ja ilmaisuun. Tottishallissa henkilöryhmä meni ok. Tekemisessä ei ollut ylimääräisiä hörhöilyjä, mutta jännitettä olisi saanut olla enemmän. Takavasemmalla tehtiin vielä seuraamisia käännöksillä, harhautuksilla sekä pysähtymisiä, jotka eivät oikein tuntuneet kiinnostavan. Pitäisi päästä ulos ja kunnon vauhtiin.

Toisessa satsissa oli pujottelua koirarivissä sekä luoksetulo kujassa. Oma pujottelu meni hyvin, mutta toisten koirien ohitus oli haastavaa, ja yhtä meinattiin mennä morjestamaan. Luoksetulo ei ollut suora, kun toisella laidalla oli ryhmän suurimmat koirat, ja Rommi kiersi niiden kohdalla kauemmas. Kieron lähestymisen jälkeen loppuasento oli kuitenkin hyvä. Haasteena oli taas pysyä paikoillaan, kun muut tekivät omia suorituksiaan. Tein vain yhden luoksetulon, ja sitten koira päästettiin lepuuttamaan itseään autoon.

Rommin toinen ilmaisutreeni

Toinen ilmaisutreeni raunioradalla ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Tai ehkä ongelma oli se, että selkeää suunnitelmaa ei ollut. Minulla oli mielessäni, että tehdään samanlainen treeni kuin eilenkin, mutta kun saavuin paikalle, ensimmäinen puolipako piiloon oli jo käynnissä, joten hämmennyin ja yritin sopeutua uuteen tilanteeseen.

Tarkoitukseni oli, että koiraa haukutetaan ihan siinä lumettomalla alueella siten, että maalimies vain tarvittaessa pyrähtää kinoksen puolelle. No, siinä sitten selviteltiin kommunikaation puutetta, minä leikitin koiraa patukalla ja samalla ohjeistin maalimiehiä lennosta. Täytyy ottaa möhlö ihan omaan piikkiin, kun en ohjeistanut porukkaa riittävästi.

Koira kuitenkin haukahteli ajoittain osalle maalimiehistä, ja sain paljon vinkkiä omaan harjoitteluun. Vahvistetaan tätä nyt viikonpäivät itse ennen kuin koitetaan sarjaa uudelleen.

Rommin ensimmäinen ilmaisutreeni

Sillan pielessä järjestetyissä hakutreeneissä oli jälleen koko joukkiollinen hakuilijoita. Kun muut pääsivät pistoille, Rommi harjoitteli pienellä tien pätkällä ilmaisuja. Rommia nostatettiin patukalla, patukka heitettiin maalimiehelle, joka pyrähti poispäin, Rommi päästettiin perään viimeistään, kun maalimies oli maastoutunut, ja sitten odotettiin jännityksellä, nouseeko Rommilta haukku. Ja nousihan se joka kerta, vaikka hieman lyhyt, vaimea ja ujo olikin. Muiden mielestä Rommi ei jännittänyt eikä aristanut äänen käyttöä, mutta minusta se oli hieman kuin ujo piimä. Joka maalimiehellä irtosi kuitenkin joku urahdus kurkunpäästä, joten hyvä niin.

Ilmaisutreenit on kuitenkin korkattu, ja minulta ehdittiin jo kysyäkin, miltä tuntuu omistaa haukkuva hakukoira. No höh, pannaas nyt taas jäitä hattuun. Töitä on niin paljon vielä edessä päin, mutta onhan yksi etappi taas kuitenkin saavutettu!

Meidän pieniin patukoihin pitäisi saada naru päähän (miten???), jotta maalimies voisi retuuttaa koiran pois piilolta.

Ilmaisua tottiksissa

Lyhyellä hiihtolomasella otettiin tuntumaa siihen, voisiko Rommi oppia vetohiihtoa. Kahtena päivänä jaksoin taistella sen kanssa asiasta, ja muutaman kivan pätkän saimmekin aikaiseksi. Tarkoitus oli, että en vedätä koiralla ollenkaan, kun se on niin nuori vielä, vaan opetan sitä ravaamaan suksien rinnalla. Aluksi suksetkin olivat kammotus, sauvoista puhumattakaan, mutta vähitellen niihin totuttiin. Selvästi juokseminen nosti kuitenkin virettä siten, että hiihto keskeytyi aika ajoin hillittömään remmin ja/tai joustavan vetohihnan repimiseen. Siinä sitten taistelimme, minä sukset jalassa, toisessa kädessä sauvat ja toisella kädellä yritin hillitä rimpuilevaa koiraa. Siitä olisi saanut aineistoa hauskoihin kotivideoihin. Kädet ovat mustelmilla, mutta mukkelis makkelis ei menty kertaakaan. Ehkä joskus kokeilemme samaa vielä uudelleen, mene ja tiedä.

Tottistreeneihin lähtö ei vaikuttanut siltä, että luvassa olisi menestyksen alkeita. Koira oli väsynyt, se kiukutteli lenkillä ja räyhäsi kaukanakin kulkeville koirille. Lenkin jälkeen pääsimme kuitenkin eteisaulasta kohtuudella hallin puolelle. Olimme etuajassa, joten otimme keskenämme leikkihetken pienillä patukoilla. Jo ennestään mustelmilla olevat käteni saivat tuta lisää. Leikin lomassa laitoin patukan maahan, ja koiralta irtosi haukku, jota palkkasin naksulla. Tauolla istuskelimme hetken eteisaulassa, jossa oli runsaasti porukkaa ja koiria odottelemassa vuoroaan agilityyn. Koira oli harvinaisen rauhallinen, vaikka just se oli rehannut kävelyllä. Tauon jälkeen otettiin vielä ilmaisua toiseen kertaan. Sain jopa kymmenen vahvan haukun sarjaa. Hienoa, että ilmaisu on tulossa teemaksi treeneissämme, koska se osuu ajoituksellisesti meille kuin nakki otsaan - tai jotain sinne päin.

Tottiksissa oli vähänlaisesti väkeä, mutta otimme kahden hengen henkilöryhmässä kahdeksikkoa. Poitsu seurasi mukavasti ihan kylmiltään. Minä pöllö otin sen häkistä ja kiskoin estraadille yhtään lämmittelemättä. Mutta ihan kivasti se meni. Pysähdykset ihmisten lähelle sujuivat ihan mukavasti nekin. Minulla oli tosin namiapu käytössä, mutta silti olin ihan tyytyväinen lyheen settiin.

Kesän ensimmäinen hakutreeni

Hakuporukkamme on ollut talvitauolla ja aloitti nyt kesän tultua (Heh, heh, lunta on noin metri) treenit maastossa. Ensimmäinen treeni pidettiin tutussa paikassa betonitehtaalla. Lunta tuprutti vähän, kun jo kirkastunut iltasää näytti noin viittä astetta. Roo sai hyvän lenkin alle, ja treenasi porukan viimeisenä. Se oli kiertänyt itsensä jo aivan kierroksille odottaessaan autossa ja vinkui luvattoman paljon. Sain onneksi valmistella sitä hetken aikaa, ja tein tottisjuttuja odottaessa. Se helpotti vähän, mutta alueelle mentiin silti nelivedolla. Käskyt kuuluivat kuuroille korville, ja jouduin tosissani auraamaan, jotta en olisi mennyt vedossa mukana.

Hämmästyksekseni ensimmäinen pisto oikealle meni hyvin. Koira tuli sivulle korrektisti, ja odotti lähtölupaa sen enempää vinkumatta. Maalimies löytyi lyhyen etsinnän jälkeen ja hain koiran pois. Seurautin koiraa hetken matkaa ja kytkin sen sitten, kun lähestyttiin toista maalimiestä.

Toisella maalimiehellä lähtö oli taas hyvä. Maalimies oli lähellä tehtaan seinää, joten haju ilmeisesti leijaili siinä edestakaisin. Koira etsi taas hetken, löysi maalimiehen, ja taas hain sen pois. Maalimies kehui, että koira ottaa namit nätisti suuhun ja että sillä on lämmin kieli. ;-)

Kolmatta maalimiestä lähestyessä en kytkenyt koiraa lainkaan, vaan käskin sen seurailla vieressä. Olin sata varma, että se karkaa lapasesta, mutta sepä tulikin nätisti. Yhden kerran jouduin vähän tokaisemaan, että se odottaisi, kun sillä oli selvästi kiire maalimiehelle, mutta silti se malttoi kulkea mukanani. Lähetys oikealle ja koira meni taas tuhatta ja sataa maalimiehelle. Lopussa se sai jopa leikkiä maalimiehen hanskalla. Se tarttui siihen ihan sikana. Se kokeili myös omaa uutta patukkaansa ja ne saivat kyytiä ja roikutusnarut katkottiin mennen tullen. No, sitä saa, mitä tilaa.

Olisi pitänyt ottaa enemmän uusia piiloja, kun koiralla on ollut taipumus jäljestää piiloille. Tänään se seurasi selviä reittejä piiloille sekä ensimmäisellä että kolmannella piilolla, kun se pääsi radalle viimeisenä. Täytyy yrittää taas muistaa tämä homma tulevilla kerroilla.

Tiistaitottista

Vuorossa hallitottis. Alle vajaan parin kilometrin lenkki pirteässä kevätsäässä. Kokeiluun pääsi myös uusi kevythäkki, jolle olisi ollut jo monta kertaa tarvetta. Nyt se on siinä, valmiina tuleviin halli- ja leirikoitoksiin.

Alkuun noudon pitoharjoituksia motskarilla. Kouluttaja naksautteli hyviä pitoja juuri ennen kuin pyysin kapulaa "irti". Se oli hyvä harjoitus. Muutama kerta kokeiltiin myös nostoja, mutta tänään ne eivät ottaneet sujuakseen. Kerran piti jopa jäädä järsimään kapulan narupintaa. Sain myös hyvän vinkin olla katsomatta koiraa silmiin irrotuksessa.

Toisessa satsissa otettiin seuraamista ringissä siten, että keskellä pidettiin namikuppia, johon koira vapautettiin, kun se seurasi hyvin. Kokeilimme hommaa molempiin suuntiin. Ympyrä sujui jollainlailla, mutta terävämmät käännökset eivät olleet kummoisia. Kulmissa kontakti höllääntyi, mutta palasi käännöksen jälkeen. Koira yritti alkaa oikoa kupille, joten hieman piti toppuutella. Näitä pitää siis treenata lisää. Kun saatiin kulmassa hyvä kontakti, palkka ja lopetus.

Väliajoilla tuli koitettua taas muutamia asennonvaihtoja sekä paikkamakuuta. Kävin käännähtämässä piilossa A-esteeen takana, kun poitsu oli paikkamakuussa. Rommi malttoi odottaa hienosti. Myös hallin läpimenot menivät juuston avulla tällä kertaa hienosti. Pari kertaa kumahdettiin, mutta muuten meni hyvin. Oli varmasti parhaat eteisaulan läpimenot tänään. ;-)