Rytmi hukassa tottiksessa

Tänään oli tottistreeneissä melkein ruuhkaa, mikä oli positiivinen yllätys. Pääsimme heti alkuun suorittamaan ilmoittautumisen, kun ensin oli hieman totuttauduttu joka suunnasta suihkiviin koirakoihin. Kun kullakin oli oma koreografia, niin vilskettä riitti. Kävimme kättelemässä tuomarin, ja kuten meillä on ollut tapana, tuomaria piti ensin moikata hyppäämällä häntä päin. Toisella kertaa maltettiin istua vierellä - tosin namiavulla. Sitten suihkimme muiden mukana lähinnä perusasentoa ja seuraamista käännöksineen ja ryhminvaihdoksineen harjoitellen. Välillä pidimme pientä paussia.

Menimme nurmikentälle porukan mukana ryhmäpaikkamakuuseen. Yllätyksekseni hiekkakentällä ammuttiin, mikä tuli ihan puskista. Ekaan paukkuun hätkähdin itse, mutta sitten osasin jo odottaa ammuntaa. Koirakin reagoi, mutta ei lähtenyt paikaltaan. Yksi koira lähti hieman myöhemmin häiriökoiran leikistä liikkeelle, Rommi reagoi siihen, mutta jäi paikalleen. Rivissä kiersi vielä häiriökoirakin, ja siirryin koiran viereen siinä vaiheessa. Koira oli kuitenkin hienosti maassa, joten onnistunut paikkamakuu tänään, jos ei sitten hiota sitä, että lonkka-asento on edelleen kuvassa mukana.

Pienen tauon jälkeen ja kun nurmikenttä hiljeni muista murreista, niin menimme vuorostamme sinne. Teimme purkilla seuraamista ja käännöksiä. Hieman olivat nurmen hajut liian mielenkiintoisia, mutta ihan hyvä setti saatiin. Kuvassa oli myös luoksetulo ja eteenmeno. Jotenkin oma rytmi oli hukassa, ja meno olisi saanut olla napakampaa.

Hiekkakentällä teimme vielä pikku-pikku henkilöryhmän, kun neljän hengen porukka jutteli tiiviissää ringissä. Rinki oli niin pieni, että kahden henkilön kättä piti käydä nuuskaisemassa.

Omassa pihassa vielä hieman paikattiin eli vedettiin "liikkeestä istuminen" treenit. Neljä viidestä kerrasta onnistui. Kannattaa käyttää takapalkkaa.

Agilitykurssin päätöskisa

Agilitykurssin päätökseksi oli kentälle raahattu 10 estettä: hyppyjä, putkia ja puomi. Järjestyksessä: hyppy, suora putki, hyppy, putkikaarros, hyppy, puomi, putkikaarros, hyppy, putkikaarros ja hyppy. Rata oli helppo, mutta silti hirvitti, kun harjoittelussa oli ollut taukoa ja edelliskerralla oli kentällä-pysymis-haasteita.

Saimme sekä hyvää että huonoa kotiinviemiseksi. Varoittelin ensin kentän laidalla oleville ihmisille, että koira saattaa karata kentältä, kun istuskelivat siinä namikoirineen niin lähellä. Ensimmäisellä radalla sinkoilin itse sinne tänne, mutta koira meni jopa puomin ihan kivasti. Se jäi yllättäin odottamaan minua käskystä ja eteni melko hallitusti puomin päähän.

Kun rata oli ohi, sain taas kerran "melkein" koiran kiinni, kun se bongasi vanhan vihamiehensä, treenikaverin, joka jostain syystä nostaa koiran karvat pystyyn. Niinpä Rommi säntäsi koiran karvoihin kiinni. Kun ehdin koiran luo, haukuin sen pataluhaksi, ja toinen vain syljeskeli karvoja suustaan. Onneksi ei tullut reikiä, mutta karvoja lähti aika tukko. Joo, hävetti. Otimme palauttavana harjoituksena yhteiskävelyä parkkipaikalla, ja siinä meni taas ihan hyvin.

Toinen setti agilityä meni jo paremmin. Koira paineli esteitä kuin vanha tekijä, olihan se ollut samalla kentällä jo aiemmin ja se tuntui jo tietävän, mihin seuraavaksi. Roikuin hädin tuskin mukana, kun koira meni omia menojaan. Puomilla se kuitenkin kuunteli jälleen kivasti. Ohjaajalta tuli osuva kommentti: koira hakee hyvin esteet, mutta ohjaukseen pitää saada lisää terävyyttä. Just niin.

Selvisimme leikkimielisessä kisassa toiseksi, joten hyvä me. Kurssin järjestäjät olivat oikein nähneet vaivaa ja järkänneet palkinnot ja kaikki loppuhuipennukseen. Jos tuo Romppeli ei olisi singonnut kaverinsa karvoihin, niin päivähän olisi voinut olla ihan kiva.

Hakua ja hirvikärpäsiä

Syksy on tullut, koska metsässä oli hirvikärpäsiä. Vaikka niiltä yritti suojautua, niin kotiin astikin tuli yksi inhottava otus. Muutoin puhdas tukkakin piti pestä treenistä tullessa. Hyi, hyi.

Siis metsään päästiin uudelle alueelle tutulla treeniporukalla. Luvassa oli viisi pistoa. Äänenavauskin jäi tekemättä, mutta reippaasti lähdettiin viiteenkymppiin vasemmalle haukkumaan. Sieltä tultiin puoleenväliin vastaan ja luoksetulo keskilinjalle. Siitä nopea lähetys pariinkymppiin oikealle. Meni suht linjakkaasti. Haukku oli hiukka heikompi, mutta jatkui sen aikaa, kun kiersin maalimiehen. Kiersin myös kolmannen maalimiehen koiran haukkuessa. Neljännen ja viidennen maalimiehen piti olla koputuksia, mutta ei ollutkaan, kun ehdin jo lähettää neljännelle ja viideskin meni hienosti ilman apuja.

Mätsärimenoa

"Johan on marjat" sanoisi moni, kun tietäisi, että olemme käyneet kaksi kertaa match show:ssa viikon sisään. Ensimmäisellä kerralla kasvattaja esitti Rommin, ja poika pani kehässä parastaan. Kehän ulkopuolella äristiin alkuun muille kavereille, mutta kehänauhojen sisäpuolella oltiin nätisti. Lämmin ilta meni kaiken näköisiin karvakasoihin totutellessa, ja meno parani kohti auringonlaskua. Loppuillasta koira oli jo rennommin, vaikka joka suunnasta suikkaili kavereita. Rommi sai punaisen nauhan ja se sai jäädä kehään vielä, kun suuri osa punaisista karsittiin. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, mutta hyvää kokemusta sitäkin enemmän.

Toiselle kertaa oli mentävä itse kehään, kun alustavasti sovittua händleriä ei näkynytkään tapahtumassa. Äkkiä vaan kaverilta lainaan näyttelyremmi ja sitten menoksi. Remmin lainaamisen sain sitten maksaa takaisin viemällä kaverin koiraa aikuisten kehässä sillä aikaa, kun omistaja oli itse pentukehässä. Näin saatiin treeniä kaksinverroin. Itsensä voittamisesta saatiin kiva palkinto, kun Rommi voitti sinisten ryhmän. Rommin mielestä palkinnot olivat aivan mahtavat, kun purutikut olivat kadota ennen kuin päästiin pokaaliposeerauksesta ja vinkuvaa lateksilelua kaivattiin heti, kun sen laittoi piiloon. Parasta illassa oli se, kuinka Rommi oli paljon lunkimpi tilaisuudessa kuin ensimmäisellä kerralla.

Korvatulehdusta

Isäntä vei koiraa eläinlääkäriin, kun se oli läpsytellyt ja hieronut korviaan. Oli sekä ulko- että sisäkorvan tulehdus. Luvassa on antibioottia ja korvatippoja. Meiltä taitaa taas jäädä sovittuja koirajuttuja väliin.

"Vihdoin pääsen metsään" - hakua

Koira odotti hakuvuoroaan pitkään, ja se oli melko täpinöissään aluetta lähestyessä. Lähestyminen ei kuitenkaan ollut pahinta mahdollista, ja äänenavauskin parilla otolla oli komea, joten odotin siltä kelpo suoritusta. Tarkoituksena oli vahvistaa haukkua pidemmillä haukuilla (yli 15).

Vasemmalla piti olla kaksi maalimiestä ja oikealla yksi. Ensimmäinen vasemmalla oli tuulen alapuolella syvällä. Koira ei uponnut riittävän syvälle, saikin hajun oikealta puolelta ja sitten mentiin! Kutsuhuutoni ei tehonnut, ja koira nosti paristakympistä kakkosmaalimiehen, kun se oli siellä jo valmiina. Sitten palattiin lähtöruutuun, ja koiraa piti käskyttää vielä muutama kerta syvemälle, kun se oli vielä juoksentelumoodissa. Ykkösmaalimies ja kolmonenkin saatiin ylös.

Ilmaisu vähän niinkuin unohtui siinä hässäkässä, kun treeni meni niinkuin meni. Ihan hyvät haukut sillä tällä kertaa kuitenkin oli.

Maanantaitottista kesäsäässä

Vielä on kesää jäljellä. Kentällä paistoi aurinko täydeltä terältä, kun lähdimme tekemään taas kontakti- ja seuraamisharjoituksia, tällä kertaa purkin kanssa. Palkkasin koiraa avustajan (kiitos!) naksuista taskun pohjalta, mutta koiran todellinen motivaatio on kyllä juoksu purkille, josta saa vähän enemmän suuntäytettä.

Alkuun tehtiin perusasentoja ja eri mittaisia seuraamisia käännöksineen. Kuviosta tuli melko kimuranttia, mutta kohtuullisesti koira pysyi mukana. Alkuun meinasin taas hiipiä, mutta tekeminen parani, kun otin kunnon askelta. Sivulletulossa ja pysähdyksissä koira pukka peppunsa jalkojeni taakse, joten perusasento ei ole puhdas.

Tauon jälkeen leikimme koiran kanssa naminjäljestystä, kun toinen koira oli paikkamakuussa. Vaikka välillä vilkaistiin kaverin suuntaan, tällä kertaa ei lähdetty morjenstamaan sitä, ja muutenkin aktiivisuus suuntautui oikeaan kohteeseen. Mm. juoksimme paikkamakuussa olevan koiran ja tämän ohjaajan välistä, ja Rommi tarjosi hienoa seuraamista vauhdissa. Yksi luoksetulokin tehtiin ja tämä meni hyvin (tuurilla). (Olisi pitänyt ottaa sivulletulo tästä). Leikin varjolla teimme vielä lyhyen paikkamakuun ja maahanmenoja vauhdista. Kivaa oli.

Pihatottista

Ohjaajan selkäkivun vuoksi tänään vuorossa pihatottista agilityn sijaan. Purkkipalkka toimi seuraamisessa hyvin. Saimme jopa tehtyä muutaman hyvän käännöksen, vaikka väljyyttäkin vielä löytyy. Seuraavaksi viedään se taas kentälle ja saapa nähdä, miten käy.

Ilmaisua raunioilla

Kolme maalimiestä meni koiran nähden piiloon. Kahdella ensimmäisellä koira karkasi, ja kutsuin pois ilman palkkaa. Kolmannessa maltettiin odottaa. Ohjelmassa oli pitkät haukut, joissa osassa odotin pitkään ja annoin sitten luvan palkata. Ajatuksena oli, että koira haukkuu ainakin niin pitkään, että se pitää tauon ja jatkaa sitten. Etsintää ei käytännössä ollut juuri ollenkaan, mutta koira teki ilokseen pientä lenkkiä palattuaan karkaamiseen jälkeen maalimieheltä, vaikka varsin hyvin tiesi, mistä maalimiehelle pääsee suorempaankin. Outo otus.

Ohjaajan selkä venähti jossain raunioilla, kun varoin edellisenä sunnuntaina venähtänyttä kankkua.

Hakua mäkisessä maastossa

Hakuilimme Pinsiössä, ja koira teki 5 pistoa / löytöä.

Ensimmäiselle maalimiehelle vasemmalla Rommi lähti hyvin. Se myös aloitti ilmaisun heti. Otin luoksetulon keskilinjalle ja nopean lähetyksen kakkoselle. Se olisi voinut olla vieläkin sutjakkaampi, mutta näitä pitää pitää ohjelmassa jatkossakin.

Toinen maalimies oikealla oli piilossa pressun alla. Löytö kesti keskilinjalta kuunnellen ikuisuuen. Koira oli kuitenkin kuulemma mennyt heti perille ja oli yrittänyt kaivautua maalimiehen luo pressun alle. Lopulta se aloitti kuitenkin haukun.

Kolmas ja neljäs maalimies tehtiin näköpakoina ja koira käännettiin pois, kun maalimiehet menivät piiloon lähelle. Molemmat löytyivät hyvin.

Viides maalimies oli myös lähellä. Kiersin koiran ympäri, kun se haukkui, ja mm palkkasi etääntyessäni.

Haukut olivat taas ujot ja hieman katkonaiset, joten keskustelimme siitä, miten niitä vahvistettaisiin. Täytyy kokeilla siihen oikea metodi.

Kartanotottistelua

Kävimme tottistelemassa Kangasalan Myttäälässä kauniissa kartanomaisemassa. Onneksi edes maisema oli hieno, joka helpotti ei-niin-onnistunutta treenikokemusta. Harjoittelin koiralla purkkipalkkaa, ja kävi selväksi, että se on meidän pihassa oppinut seuraamisessa askelmäärän, jonka tuossa tilassa voi ottaa. Se jätättäytyi siinä kohti taakse ja odotti pysähtymistä tai käännöstä. Saimme räpellettyä jotain kokoon.

Teimme myös paikkamakuun, jonka aikana häiriökoira käveli lähistöllä ja teki mm. luoksetulon. Se meni ihan ok.

Kosteaa agilityä

Agilityradalla oli jälleen kimurantteja käännöksiä. Taisi olla hypyistä muodostuva täysympyrä, joka sujui osittain myötäpäivään, mutta vastapäivään (koira oikealla) ei sitten ollenkaan. Jotain muutakin oli samassa setissä, mutta siihen emme ehtineet ollenkaan.

Toisessa setissä oli putken molemmilla puolilla hyppyjä, joita olisi pitänyt pistellä menemään. Tuo kentällinen ei mennyt ihan putkeen. Ensin minä venähdytin takareiteni, vaikka lämmittelyt olivat hyvät. Sitten Rommi otti ja karkasi kentältä kavereita moikkaamaan. Kun tuli meidän vuoro tulla takaisin radalle jäähyn jälkeen, ukkospilvet olivat kerääntyneet taivaalle. Alkoi tulla vettä täysillä, ja siinä sitä sitten yritettiin ensin ottaa ohjausharjoitus, josta ei tullut mitään. Sitten helpotettiin putkeen ja hyppyyn, josta siitäkään ei tullut mitään (koira oikealla). Sitten helpotettiin pelkkään hyppyyn, mutta koira ei halunnut istua kaatosateessa ("mulla menee vettä silmiin ja pyllyyn, jos istun"). Lopulta saimme jonkinlaisen räpiköinnin jälkeen koiran yli esteen ja palkalle.

Leikin vielä pitkään koiran kanssa ukkosessa, jotta sateesta, salamoinnista ja ukkosesta tulisi mukavampaa. Kun lähdimme kentältä, mun oli riisuttava alusvaatteisilleen, jotta en olisi kastellut autoa läpimäräksi. Kotimatkalla tuli vettä kovaa sekä rakeita, joten kotimatka tuntui ikuisuudelta. Kotona sai kaataa vettä kengistä (sisään nilkasta) ja kaikista vaatteista tippui vettä, tip tip. Onneksi oli niin lämmintä. On tää vaan hienoa.

Agilityä tauon jälkeen

Agilitytreeni alkoivat jälleen kesätauon jälkeen. Olo oli kuin ei olisi koskaan radalla käynytkään. Rommikin oli niin intoa piukassa, että otti radan reunalta yhden treenikaverin silmätikukseen ja yritti käydä pölläyttämässä sitä aina, kun silmä vältti. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan, mutta ei mikään kiva aloitus syksylle.