Agilitykurssin päätöskisa

Agilitykurssin päätökseksi oli kentälle raahattu 10 estettä: hyppyjä, putkia ja puomi. Järjestyksessä: hyppy, suora putki, hyppy, putkikaarros, hyppy, puomi, putkikaarros, hyppy, putkikaarros ja hyppy. Rata oli helppo, mutta silti hirvitti, kun harjoittelussa oli ollut taukoa ja edelliskerralla oli kentällä-pysymis-haasteita.

Saimme sekä hyvää että huonoa kotiinviemiseksi. Varoittelin ensin kentän laidalla oleville ihmisille, että koira saattaa karata kentältä, kun istuskelivat siinä namikoirineen niin lähellä. Ensimmäisellä radalla sinkoilin itse sinne tänne, mutta koira meni jopa puomin ihan kivasti. Se jäi yllättäin odottamaan minua käskystä ja eteni melko hallitusti puomin päähän.

Kun rata oli ohi, sain taas kerran "melkein" koiran kiinni, kun se bongasi vanhan vihamiehensä, treenikaverin, joka jostain syystä nostaa koiran karvat pystyyn. Niinpä Rommi säntäsi koiran karvoihin kiinni. Kun ehdin koiran luo, haukuin sen pataluhaksi, ja toinen vain syljeskeli karvoja suustaan. Onneksi ei tullut reikiä, mutta karvoja lähti aika tukko. Joo, hävetti. Otimme palauttavana harjoituksena yhteiskävelyä parkkipaikalla, ja siinä meni taas ihan hyvin.

Toinen setti agilityä meni jo paremmin. Koira paineli esteitä kuin vanha tekijä, olihan se ollut samalla kentällä jo aiemmin ja se tuntui jo tietävän, mihin seuraavaksi. Roikuin hädin tuskin mukana, kun koira meni omia menojaan. Puomilla se kuitenkin kuunteli jälleen kivasti. Ohjaajalta tuli osuva kommentti: koira hakee hyvin esteet, mutta ohjaukseen pitää saada lisää terävyyttä. Just niin.

Selvisimme leikkimielisessä kisassa toiseksi, joten hyvä me. Kurssin järjestäjät olivat oikein nähneet vaivaa ja järkänneet palkinnot ja kaikki loppuhuipennukseen. Jos tuo Romppeli ei olisi singonnut kaverinsa karvoihin, niin päivähän olisi voinut olla ihan kiva.