Fyysisesti läsnä tottiksessa

Jos olen ollut tänään tottiksessa, niin hyvä niin. Treenin sisällöstä ei ole mitään mielikuvaa. Homma levähti omalta ja ilmeisesti vähän muidenkin osalta kasaan, kun juhlittiin treenikaverin kisaonnistumista _ennen_ treeniä. Siinä sitä sitten oltiin sokerihumalassa hetken aikaa, jos en nyt päivästä erehdy.

Sellainen mielikuva olisi treenistä, että Rommi olisi tehnyt ainakin paikkamakuuta, ja että toinen koira olisi käynyt metrin päässä moikkaamassa, mutta poitsu ei lähtenyt mihinkään. Hurraa! Sillä on kyllä hyvä paikkamakuu, vaikkakin lonkka-asentoa pukkaa vielä välillä. Se olisi ikään kuin yksi liike melkein valmiina.

Kävin treenin jälkeen Rommin kanssa hakemassa juna-asemalta lippuja seuraavan päivän reissua varten. Lipunmyyjä ihasteli koiraa, ja minä punastelin vieressä. Koira odotti tosi hienosti maassa sillä aikaa, kun ostin lipun. Toisaalta emme nähneet asemareissulla muita koiria, joten se ehkä selittää onnistumisen tunteen.

Tuurissa satoi

Tuurissa satoi koko ajan aussien kehän aikana, mutta se ei paljoa menoa haitannut. Itse en nähnyt kehäesiintymistä lainkaan, kun nautin kauniin nartun seurasta näyttelyteltassa, mutta kuulemani mukaan ihan mallikkaasti oli mennyt. Roo oli malttanut sekä ravata kauniisti että seisoa hienosti. Kiitos taitavalle händlerille! Rommille tänään seuraava kuvaus Elena Ruskovaaran muotoilemana:

AVO ERI/1 SA PU3 (eli suomennettuna avoimen luokan voitto, laatuluokka: erinomainen ja sertifikaatin arvoinen, uroksista kolmanneksi paras)

"Jäntevä, erinomaista tyyppiä edustava, hyvin mallikas uros. Erinomainen maskuliinen pää. Huippu ilme. Vahva kaula. Maltilliset kulmaukset. Kokoon sopiva luusto. Liikuu hyvällä askelpituudella tarpeeksi yhdensuuntaisesti."

Rommi oli alkuun taas aika täpinöissään touhuista, mutta rauhoittui mukavasti ennen kehään menoa. Koira on silminnähden paremmassa kuosissa nyt saadessaan masua löysentävää ainetta. Se tuntui muuttuvan vuorokaudessa siitä, kun ruokaan alettiin taas lisätä löysentäjää. Olisiko sillä tosiaan ollut masu ummella. Olimme reissussa viikonlopun, ja koko ajan sai ihailla, kuinka coolisti se otti jälleen kaiken: kissat, naapurin koiran, joka tuli morjenstamaan, vierailun ukin luona jne. Koko loppuviikon ovat koiraohituksetkin selvästi parantuneet ja muutaman kaverin kanssa on voinut leikkiäkin.

Tiukkoja käännöksiä ja pintaa agilityssä

Agilitytreenissä poitsu oli taas rentoa jätkää, vaikka radalla oli kimurantteja käännöksiä, vetoja ja suunnanvaihtoja. Emme edistyneet montaakaan estettä kerrallaan, mutta pikku hiljaa pääsimme kohti maalia. Silti oli kiva puuhata sen kanssa, kun keskittyminen pysyi tekemisessä, ja uudet makupalat kiinnostivat kovasti.

Lopussa otimme vielä puomilla kontaktia (eli pintaa), joka meni niin hyvin, että otimme koko estettä parikin kertaa. Rommi oli tosi hieno jätkä näissä. Lopussa oli pakko vielä koittaa lopun kolmea hyppyestettä, jossa oli meille haastetta kerrakseen, kun tehtiin mm. 180 asteen käännöstä siten, että hyppyeste toimi kiertopaikkana.

Haussa tai alussa on kaikki hankalaa

Kun tuli Rommin vuoro päästä hakumetsälle, sen mielentila oli kaikkea muuta kuin toivotunlainen. Se veti pitkästä aikaa alueelle kuin pieni sika, ja tempoli sinne tänne. Mikään ei tuntunut saavan sitä rauhoittumaan. Koitin ottaa normaaleja lähestymisrutiineita, joista äänenavaus sujui hyvin, mutta tottikset eivät alkuunkaan.

Ensimmäiseltä pistolta vasemmalle maalimies toi koiran keskilinjalle. Toiselta maalimieheltä otettiin luoksetulo pienen nyppylän päältä. Kolmas maalimies oli vaihteeksi tosi lähellä keskilinjaa, mutta se ei hämännyt poitsua. Pisto neloselle oikealle oli kuulemma erinomainen pisto pitkin menolinjaa, syvälle, ja sitten hajulta nopea käännös maalimiehelle. Sieltä otettiin vielä luoksetulo ja yliheitto vasemmalle, mistä tuli puolinainen, koska palkkasin välissä. Koira lähti kuitenkin syvälle, vaikka nenä oli juuri silloin maata kohti, kun lähetin sen alueelle. Treeni oli kokonaisuutena ihan kauhea, vaikka etsinnät ja ilmaisut olivatkin siedettävät. Keskilinjalla tehdyt hallintaharjoitukset eivät ottaneet onnistuakseen, vaikka niissä on viime aikoina edistytty hienosti.

Treenin jälkeen otettiin riski, ja päästettiin poitsu riehumaan tyttöjen kanssa. Toisella oli ollut vasta juoksu, ja Rommia tietysti kiinnosti se kovasti. Sen oli kuitenkin pakko taipua naisen tahtoon, koska lähelle ei päässyt.

Poitsu on muutenkin ollut jotenkin taas haluton tai sitten vaan turhan terävä vajaan viikon verran. Se reagoi turhan voimakkaasti asioihin, ja rentoutuminen on vaikeaa. Kaikki hajut kiinnostavat älyttömästi, ja koiraa saa vetää perässään lenkeillä. Treeneissä se on saanut parempia herkkuja, kun aina tulee urputusta siitä, kuinka onnettomat eväät sillä on. Koiran masu on kuitenkin ollut taas turhan kovalla, joten taas laitettiin makupalat vaihtoon, ja alettiin lisätä löysentävää ainetta ruokaan, joka on ollut jonkin aikaa nyt tauolla. Poitsu on näyttänyt välillä tosi tuhdilta, vaikka sen paino on kuitenkin pysynyt samana (n. 26,5 kg).

Hengailua ja seuraamisen arviointia

Maanantaitottiksesta odotin kunnon ryhmätreeniä, jossa olisi paljon koiria ja jossa pääsisi puuttumaan asiattomaan käytökseen. Porukkaa oli kuitenkin sen verran vähän paikalla, ettei kunnon sirkusta saatu aikaan. Pientä pyöritystä kuitenkin saatiin, mutta koirakin käyttäytyi asiallisesti.

Treenissä leikittiin sirun hakemista ja ilmoittautumista. Ilmoittautumisessa toinen koira teki lähentymisyrityksen, johon Rommi vastasi välittömästi. Rommi palasi kuitenkin käskystä paikoilleen, ja pysyi siinä, vaikka toinen koira palautettiin ruotuunsa takanamme. Saimme tehdä vielä samaisen koiran kanssa hyvät seuraamisohitukset ja uuden ilmoittautumisen, jotka olivat jo paremmat.

Lopussa arvioitiin vielä seuraamistamme, jossa ei ilmennyt suurempia ongelmia. Hyvä niin. Rommin lähdöt ja pitkät seuraamiset ovat parantuneet selvästi. Minusta käännöksistä pitäisi tehdä vielä äkäisempiä, mutta ihan ok ne ovat nykyiselläkin mallilla. Nyt voisi siirtää treenaamisen painopistettä muualle, ja jättää seuraaminen hautumaan.

Totista tokossa

Illan tokotreeni sujui suurimmaksi osaksi normaaliin malliin. Vuorossa oli luoksepäästävyyttä, paikallamakuu, seuraamisen käännöksiä, kaukokäskyjä, hyppyä ja luoksetulo. Varsinainen treeni sujui ihan ok, mutta viimeisen luoksetulon loppuleikki meni poskelleen. Leikitin poikaa pallolla, ja en muistanut, että ohjaajan koira odottaa läheisen metsän siimeksessä kiinnitettynä puuhun. Se oli jälleen kerran odottanut paikoillaan niin hiljaa, ettei siitä tiennyt mitään. Heitin pallon liian lähelle koiraa ja metsikköä, ja molemmat otukset taisivat säikähtää toisiaan perinpohjaisesti. Siitä syntyi äänekäs taistelu, mutta kumpaankaan ei tullut kuolaa kummempaa. Olin nopeasti paikalla, ja revin koirat irti toisistaan. Siinä sitten purettiin tilannetta jonkin aikaa, ja loppujen lopuksi ärhentelijät söivät nameja käsistäni: toinen toisesta ja toinen toisesta metrin päässä toisistaan. Ei niistä ylimmät ystävät tullut, mutta ainakin Rommi poistui paikalta jo rentoutuneena.

Mitä tästä opimme: vaikka koira hakee kyllä pallon mistä tahansa, ohjaajan pitäisi opetella heittämään tarkemmin. Harmillinen ja turha virhe meikäläiseltä.

Hurmaantunut hakukoira

Tänään hakualueen tallauksessa ja kreppauksessa oli Rommin lisäksi ihana nelikuinen nuori neiti. Rommi oli ihan rakastunut, ja kaverukset painivat innoissaan pitkin aluetta. Vuorotellen oltiin alimmaisena ja sitten taas päällimmäisenä. Vähän piti pitää paria silmällä, etteivät ne vyöry pitkin rinnettä alas puuhissaan.

Varsinaisessa treenissä pisteltiin 3 pistoa. Vasemmassa etukulmassa oli ensin haamu, joka pisteli pitkälle ja eteni alueella. Se löydettiin kyllä. Sitten oli oikeassa etukulmassa avoimessa piilossa maalimies (ja pieni poika). Haukku alkoi sielläkin. Kolmas maalimies oli jälleen vasemmalla. Erehdyin hieman paikasta, joten etsinnästä tuli takapainotteinen. Löytö tuli kuitenkin, ja koira ilmaisi ihan hyvin.

Kaunis ilta oli komea treeni lukuunottamatta sitä onnetonta tapaturmaa, jonka koin maalimiehenä alittaessani kelottunutta puuta. Kumarruin mielestäni tarpeeksi, mutta puu oli eri mieltä. Päähän tuli reikä, josta alkoi vuotaa verta poskelle. Vuoto loppui nopeasti, mutta myöhemmin illalla alkoi paria muutakin paikkaa särkeä, joten ruhjeita oli useita. Kelossa oli liian monta lyhyttä oksantynkää tarjolla. (Myöh. huom. Vielä viikkoa myöhemmin päänahka oli arka.)

Tarkkaa seuraamista ja henkilöryhmää

Tänään aurinkoisella kentällä vedettiin kimppakivassa seuraamistreeniä. Hain tarkennusta sekä perusasentoon, lähtöihin ja myös pitkään seuraamiseen rytminvaihdoksineen. Väkisinkin mukaan tuli myös muutamia käännöksiä, mutta ne eivät nyt olleet niin syynissä. Olin tyytyväinen poitsun otteisiin, mutta näkyy selvästi, että poitsulle ei pidä sallia esim. sitä, että se tulee ensin hieman huolimattomasti perusasentoon ja korjailee sitten asentoaan. Se alkaa tyrkyttää semmoista mallia joka kerta. Sinänsä tietty kiva, että se osaa korjata asentonsa ilman eri käskyä, jos ei heti tule palkkaa.

Koitimme myös ryömimistä, mutta siihen täytyy kysellä hieman vinkkiä millaisia eri tapoja olisi aloittaa tuon harjoittelu.

Toisessa satsissa otimme henkilöryhmän BH-tyyliin eli ensin hihnalla ja sitten ilman. Poitsu oli tosi skarppina siinä, ja suoritti tehtävää hyvin. Sen jälkeen mentiin paikkamakuuseen, jossa olimme häiriökoirana noutoa hanskalla suorittavalle koiralle. Kun hanska lensi eka kerran, niin en ollut enää varma, kumpi oli häiriönä kummalle, kun poitsu reagoi siihen aika voimakkaasti, mutta pysyi kyllä paikallaan. Vieläkin saan korjata sen asentoa, mutta nyt se jo osaa korjata itsensä käskyllä oikeaan asentoon eli se alkaa tietää, mistä siinä on oikeasti kyse.

Treenissä saimme myös tarkistettua, että koiralta löytyy siru eli jonkinlaista ilmoittautumistreeniä oli sekin.

Onnellista aussieta leipomassa

Sitähän sanotaan, että väsynyt aussie on onnellinen aussie. Tänään veivattiin onnellista aussieta peräti kahden treenin voimin, ja kovat treenit niistä tulikin.

Majan radalla 100 metristä eteenpäin oli kaavalltu kolmea maalimiestä. Kaksi ensimmäistä maalimiestä oli piiloissa, eka ummessa ja toinen avossa. Umpipiilo oli vaikea ja koira palasi etsintäreissultaan tyhjin käsin. Se oli käynyt piilolla, mutta ei joko saanut hajua tai empi piiloa. Jouduin viemään sen puoleen väliin ennen kuin päästiin ilmaisuun. Koira nosti yläkroppansa piilon päälle, ja haukkui siinä vimmatusti. Avopiilolla haukku irtosi paremmin.

Kolmas pisto olikin sitten tyhjä, mutta kommunikaatiokatkoksen vuoksi en tiennyt tarkkaan mihin se oli tehty. Lähetin koiran oikeasta paikasta, mutta otin sen pois ihan väärästä paikasta. Lähetin koiraa neljännelle pistolle piilolle, ja ajattelin, että ottipas se nokkiinsa tyhjästä, kun se ei meinannut mennä millään perille. Painostin sitä kohti piiloa pitkän aikaa, ja vasta ihan piilon vieressä mulle valkeni, että maalimies ei ollut siellä mihin hänet tarkoitin. Onneksi näitä sattuu harvoin. Palasin keskilinjalle ylimääräisen porukan luo, ja neuvottelimme hetken, mitä tehdään seuraavaksi.

Otimme ääniavulla yhden piston vastakkaiselle puolelle, ja hei-huutooni kuului vastaus myös jostain kaukaa. Nostimme ylimääräisen maalimiehen numero kolme ja suuntasimme vielä neljännelle maalimiehelle, joka löytyi 100 metriä tarkoittamaani paikkaa edempää. Olin kysynyt, saatiinko mun treenisuunnitelmasta selvää, ja vastaus oli tietty, että "joo". Siinä vaiheessa ei kellot soittaneet, että olimme kuitenkin siitä eri käsityksessä. Ensi kerralla teen tarkemman piirroksen, ja varmistan paremmin, että ohjeet on ymmärretty. Kesä on vasta alussa, ja uuden ryhmän termit hioutuvat yhteiseksi vasta ajan kanssa.

Koira oli aika poikki vaikean treenin jälkeen. Illalla kävimme palauttelemassa tokotreenissä, josta ei jäänyt mitään ihmeellistä mieleen. Uutta oli se, että teimme parin askeleen seuraamissiirtoja eri suuntiin.

Varsin ketterä koira

Tänään treenailtiin raunioilla ketteryyttä. Tämäkin tekeminen on ollut tauolla pitkään, ja liikkeet ovat niin vieraita, että jokaisen kohdalla piti ensin miettiä, miten se pitäisi tehdä, sitten kokeilla, mitä mieltä koira on mun ajatuksista ja sitten korjata, mitä korjattava on. Onneksi ei mennyt ihan hinkkaamiseksi, vaan parilla kolmella toistolla tehtiin hyvä treeni.

Kaikki liikkeet sujuivat hallinnaltaan aivan toisenlaisissa tunnelmissa kuin mitä viimeksi olemme treenanneet. Koira on hyvin kuulolla, ja alkaa suorittaa, vaikka se on liikkuvalla alustalla tynnyreiden päällä. Jopa keinu, joka on sille käytännössä aivan vieras liike, meni ok, kun koira himmasi vauhtiaan mun ohjeiden mukaan. Pituus ei ollut koiralle mikään ongelma, kun palkka on edessä ja palkkaa "suojaa" apuohjaaja. Otin pituuden jälkeen maahanmenon. Samaa käytin myös putken jälkeen. Epätasainen alustakin meni kivasti seuraillen.

Vain tikapuut ja kantaminen tuottivat jonkinlaista ongelmaa. Tikapuilla koiran takajalkoja piti pari kertaa auttaa matkalla, mutta se "löysi" ne aika nopeasti. Tähänkin tarvittaisiin toistoja, niin varmuutta tulisi lisää. Kantamisessa koira vängersi minunkin sylissä, ja ei antanut siirtää itseään sylistä toiseen. Toinen henkilö nosti itse koiran ja palkkasin koiraa hänen syliinsä. Enempää sitä ei kiusattu.

Temppuilimme vielä telineellä, jossa oli eri levyisiä tasoja eri korkeuksilla. Matkalla oli metallia, ritilää ja hetekan pohjaa. Siinä hieroimme muutaman kerran, ja hienosti meni. Tästä rohkaisuneena päätimme kiivetä konttien toiseen kerrokseen ritiläportaita pitkin. Hieman koiraa huimasi ylhäällä, mutta se lähti tulemaan kanssani alas ilman kummempia koukeroita. Ketterä koira, nääs.

Kaaviota pukkaa

Koimme kaamean järkytyksen kentällä, kun koko kenttä oli "varattu" meille ja käsky kävi, että nyt pitää suorittaa BH-kaavio. Siis ei siinä mitään, ensin ilmoittautumaan, joka on perusasennon osalta parantunut, mutta vieläkin piti vähän häröillä. Sitten mentiin kaavioon, joka ei ole vielä(kään) oikein syöpynyt päähän, mutta reunalta tuli ohjetta, mitä tulee seuraavaksi. Vedimme koko setin pienillä välipalkoilla. Pysähdykset ja jäävät liikkeet menivät oikein. Luoksetulo oli just niin vajavainen kuin missä vaiheessa nyt ollaan. Kokonaisuutena kuitenkin ihan ok suoritus sanoisin ja samaa kommenttia tuli kentän reunalta.

Videotokoa ja matolääkettä

Esiinnyimme tänään tokotreenissä videolle. Ensin menimme luoksepäästävyyteen, ja koira meni heti kyykyssä olevan ohjaajan luo, ja pukki itseään tätä vasten. Kun otin namin käteen, se kääntyi minuun päin, istui odottamaan sitä ja antoi rapsuttaa itseään.

Siitä mentiin sitten riviin, jossa oli kuusi koiraa. Olimme laitimmaisena, ja koira alkoi heti tarjoamaan maahanmenoa. Rivi tiivistettiin kolmen metrin väleihin, jossa tehtiin normaali perusasento- ja luoksepäästävyysharjoitus. Koira istui namin avulla omalla paikallaan tosi nätisti. Kokeilin laittaa käden selän taakse, mutta koira veti päätään käden perässä taaemmaksi. Jos perusasennossa ei hetkeen tapahdu mitään (palkkaa tai uutta käskyä), niin koira alkaa tarjota eri asentoja (maahan, istuu jne.), mitä pitää edelleen rauhoittaa.

Maahanmeno oli hieno ja nopea. Hieman pää pyöri paikallamakuussa, ja tuli myös heitto lonkka-asentoon, mutta koira ei reagoinut, vaikka kaksi koiraa vierestä lähti paikaltaan pois. Rommi on kyllä ollut aina hyvä tässä liikkeessä eli alun kärsivällinen harjoittelu kannatti.

Kun välissä kuuntelimme ohjaajan opastusta, koira mammi rauhassa ja odotti kärsivällisesti, että joko tehtäisiin jotain. Se ei kuitenkaan piipannut eikä ollut muutenkaan huonossa vireessä tai hermostunut. Näin se sai jopa harvinaisen silityshetken kesken treenin. Se tapitti koko ajan mua silmiin, ja tarjosi mammimista ahkerasti. Naapurikoirakin kävi pyörimässä meidän vieressä hajujen perässä, mutta sekään ei Rommia häirinnyt.

Rivissä pujottelu sujui tänään myöskin hyvin. Palkkaa sai vasta, kun toinen koira oli selkeästi ohittanut meidät JA kontakti oli pysynyt. Otin tämän systeemin käyttöön, kun ensimmäinen ohitus tuntui niin hyvältä. Kun meillä oli laitapaikka, niin vapautin koiran välillä. Koira koiralta vaikeutin hommaa, ja tein myös 90 asteen käännöksiä paikalla koirien ohittaessa. Omassa ohitusvuorossa teimme laajat kaarrokset. Ohjaaja kommentoi sitä, että suurimmalla osalla koirakoita koira seuraa paremmin ohjaajaa pujottelussa kuin varsinaisessa seuraamisessa, mutta meille hän kommentoi, että meillä se on päinvastoin. Huh, tulipa helpotuksena, kun koira ei pujottelussa ollut edes käskyn alla.

Seuraamisessa huomio kiinnittyi lähtöihin, joissa koiran kontakti kyykkää. Otetiin tavoitteeksi, että lähtö otetaan uusiksi, jos kontakti ei pysy. Ja kas, koira ei sitten enää laskenutkaan sitä. Saimme parit naksautukset just lähdön jälkeen ja se tepsi heti. Fiksu mies.

Sitten vielä oli yhteisessä ohjelmassa luoksetulo. Koira jää hyvin paikoilleen, otin kävelyn jälkeen namit käteen ja ohjasin niillä koiran luoksetulossa eteen. Pyysin sen myös edestä sivulle, vaikka liike ei ole vielä valmis.

Lopussa treenasimme kepon avustukselle maahanmenoa, joissa koira jättää kyynärpäänsä ylös. Hinkkasimme sitä takapalkalla ja joitakin onnistumisiakin tuli. Mielenkiintoista, kuinka jäävissä liikkeissä maahanmeno on niin huono, vaikka paikkamakuussa se on hyvä ja nopea.

Kaiken kaikkiaan ysin suoritus vaikka itse sanonkin... ;-)

Rommille aloitettiin tänään matokuuri, joka kestää kolme päivää.

Tampere KV 2011

Rommi debytoi tänään AVO-luokassa ja ei yhtään pienemmässä näyttelyssä kuin Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä Pirkkahallissa. Tuomarina oli Elisabeth Megginson Etelä-Afrikasta. AVO-luokan saldo oli tänään rutkasti käyttäytymistreeniä ja EH seuraavalla kuvauksella:

"Un typical head and expression. Nice neck. Good shoulder. He tends to rise little too much over the loin. He is little long in the back. Hindquarters are adequate with reasonable drive. He tends to turn his feet out too much in front with a little weakness in pasterns."

Suhtautuminen tuomariin oli "rodunomainen lähestyttäessä". Kiitokset händlerille!

Agilityssä A:ta ekaa kertaa

Radalla oli meille uusia ja kinkkisiä hyppyesteiden siivekkeiden kiertoja, työntöjä, puolenvaihtoja (useita peräkkäin). Saimme hieroa montaa kohtaa useampaan kertaa, mutta lopulta kaikki kohdat saatiin ainakin jotenkin mentyä.

Toisessa setissä teimme A-esteellä kontaktia, joka sujui heti mainiosti. Koira tarjosi nenäkontaktia hyvässä paikassa, kiipesi itse esteelle (ja välillä ylikin) ja laskeutui taas kontaktille. Melkoista aaltoilua tekemisessä, kun muutama viikko sitten asia oli unohtunut muka kokonaan, ja tänään oltiin taas niin täpäkkänä. Koira sieti liikkeeni hyvin molemmilta puolilta. Saimme käskyn ottaa koko este. Eka kerta meni häröilyksi, mutta toisella kerralla koira meni pinnalle hyvin. Siitä sitten bileet pystyyn.

Isäntäkin oli häiriönä mukana, mutta sekään ei tuntunut tänään koira liikuttavan. Kentän toisessa laidassa hääräsi toinen porukka, ja silti keskityimme molemmat omaan suoritukseen. No, okei, vähän katsoimme, mihin väliin menimme, ettei nyt ihan kovimpaan mekkalaan tungettu.

Nyt ei homma etene

Rommin jäävät liikkeet ovat vielä aivan vaiheessa. Tänään yritettiin korjata sitä, että koira jää maahanmenossa puoli-istuvaan asentoon. Tämän ongelman olen ilmeisesti saanut aikaan treenaamalla yksin, ja en ole nähnyt oikein asentoa edestäpäin. Ensin koira taisi jäädä vain sen verran ilmaan, että sen kyynärkarvat hipoivat maata, mutta se on hinannut itseään yhä ylemmäs. Nyt saatiin muutama onnistuminenkin, kun mukana oli riittävästi apusilmiä.

Tein kokeeksi harvinaisen pitkät seuraamispätät ja sitten sain huutia Rommin kontaktista, joka valuu. Sitten pidettiin tuumaustalkoot, miten siihen pitäisi puuttua. Pitää ruveta miettimään eläkkeelle jäämistä, että tekemään kaiken sen mitä pitäisi.

Mukavaa tokoilua

Tänään oli vaihteleva vappusää, kun välillä paistoi aurinko ja välillä tuli räntää tai rakeita. Kävimme vappupäivän kunniaksi kunnon lenkillä koirakavereiden kanssa, ja kastuttiin vain kerran. Rommin bestistytöt Fanni, Tirri ja Viivi kietoivat taas nuoren miehen pauloihinsa. Hauskaa näytti olevan, ja lenkki noudatti normaalia kaavaa: ensin päätöntä touhotusta, sitten hetki rauhallisempaa, välillä pientä tekomurria kivanpidon vuoksi, lukemattomat räpiköinnit kuraojissa, kaksi esineen merkkausta (joista ei kummastakaan kunnon tuontia) ja ei-millään-meidän-autoon-jos-nuo-muut-menevät-toiseen. Rommin korvakarvat saivat vielä kyytiä lenkin lopuksi tulossa olevan näyttelyn kunniaksi. Koirallahan on sievät pikkukorvat ilman niitä hippitöyhtöjä!

Illalla ajelin räntäsateisessa säässä tokotreeneihin. Perillä keli oli kuitenkin mukavan aurinkoinen. Hieman tuuli ja asteita oli noin 10, mutta keli oli juuri sopiva koiran kanssa touhuamiseen.

Alun luoksepäästävyydessä vapautin koiran sivulta ennen kuin ohjaaja tuli aivan viereen. Koira pompahti eteeni istumaan, mutta antoi siinä silitellä itseään mukavasti. Heti perään paikkamakuu sujui muuten hyvin, mutta koira kellisteli itseään tiiviiseen tahtiin lonkka-asentoon. Se pysyi paikallaan tosi hyvin, vaikka naapurissa kaverit nousivat istumaan ja liikkuivat paikaltaan. Jouduin tosin korjaamaan koiran asentoa monta kertaa. Ehkä muiden koirien levottomuus tarttui sen verran siihenkin.

Myös pujottelu ringissä sujui hienosti, kun palkkasin koiraa tiheästi, ja pidin makupaloja koukussa olevassa kädessäni. Yhteenkään koiraan ei tarvinnut tällä kertaa tehdä lähempää tuttavuutta. Yhtä mukavasti sujuivat myös vastakkaiset ohittelut läpi kentän. Seuraamista ja seuraamista pysähdyksellä tehtiin myös onnistuneesti. Koira ilmeisesti meinaa alussa hieman laskea kontaktiaan, joten tuohon pitää kiinnittää huomiota. Ohjaaja kiusasi meitä jo EVL:llä, mutta josko nyt pidettäis jäät hatussa ja oltais uneksimatta hyvästä päivästä huolimatta.