Totista tokossa

Illan tokotreeni sujui suurimmaksi osaksi normaaliin malliin. Vuorossa oli luoksepäästävyyttä, paikallamakuu, seuraamisen käännöksiä, kaukokäskyjä, hyppyä ja luoksetulo. Varsinainen treeni sujui ihan ok, mutta viimeisen luoksetulon loppuleikki meni poskelleen. Leikitin poikaa pallolla, ja en muistanut, että ohjaajan koira odottaa läheisen metsän siimeksessä kiinnitettynä puuhun. Se oli jälleen kerran odottanut paikoillaan niin hiljaa, ettei siitä tiennyt mitään. Heitin pallon liian lähelle koiraa ja metsikköä, ja molemmat otukset taisivat säikähtää toisiaan perinpohjaisesti. Siitä syntyi äänekäs taistelu, mutta kumpaankaan ei tullut kuolaa kummempaa. Olin nopeasti paikalla, ja revin koirat irti toisistaan. Siinä sitten purettiin tilannetta jonkin aikaa, ja loppujen lopuksi ärhentelijät söivät nameja käsistäni: toinen toisesta ja toinen toisesta metrin päässä toisistaan. Ei niistä ylimmät ystävät tullut, mutta ainakin Rommi poistui paikalta jo rentoutuneena.

Mitä tästä opimme: vaikka koira hakee kyllä pallon mistä tahansa, ohjaajan pitäisi opetella heittämään tarkemmin. Harmillinen ja turha virhe meikäläiseltä.