Keskikorvan tulehdus

Rommi vietiin näytille eläinlääkäriin, kun se on puistellut korvia hieman liian tiuhaan ja ollut ääniherkkä jo jonkin aikaa. Diagnoosina oli keskikorvan tulehdus (konjuktiivan turvotus), ja lääkitykseksi tuli 9 päivän antibioottikuuri. Lääkkeiden piti olla hyvän makuisia, mutta eivät kyllä maistuneet meidän ahneelle koiralle. Sitten painetaan tabut alas perinteisin menetelmin.

Koira painaa nyt 26,3 kiloa, joten näille tietämille paino on nyt vakiintunut jo pidemmäksi aikaa.

(Myöh. huom. Masu ei reagoinut antibioottiin lainkaan. Hieno homma.)

Rommi lammasfarmilla

Olipa kerrassaan uusi ja mahtava kokemus päästä katsomaan lammasfarmille, miten oikeat ja aidot lammaskoirat toimivat. Samalla pääsi joukko ausseja harjoittelemaan paimennuksen saloja kahdessa koulutusaitauksessa. Ensimmäisten koirakoitten menoa seuratessa oli vielä hieman hukassa se, mitä aitauksessa pitäisi koiran kanssa tehdä. Koirat suhtautuivat lampaisiin kukin hyvin omalla tavallaan, joten oli vaikea ennustaa, miten oma otus käyttäytyisi tosi paikan tullen. Lammasaitauksen reunalla kävellessä se suhtautui isoon laumaan suurella mielenkiinnolla, ja katseli niitä kummissaan, mutta uteliaana.

Rommi pääsi tosi toimiin kolme kertaa. Ensin näytti siltä, että se innostui asiasta hieman liikaa, jolloin kouluttaja tuli auttamaan meitä, ja laittamaan koiraa ruotuun. Sitten pääsimme kokeilemaan hommaa kahdestaan. Ajatuksena oli mennä lauman toiselle puolelle, kävellä takaperin (!) ja opastaa koiraa pysymään lauman perässä. Koira kuitenkin pyrki kohti ohjaaja, josta sitä kiellettiin kepillä maahan napsauttamalla. Rommikin kokeili tätä erityisesti ensimmäisessä satsissa koko ajan, ja oli hämmentyneen näköinen, kun ei päässytkään ohjaajan luo. Autoin koiraa koko ajan kääntymällä lauman kanssa siten, että koira jäi lauman taakse. Tuntuikin siltä, että se olin kyllä minä, joka sitä laumaa vei, eikä koira.

Isäntä otti koko komeuden videolle, joten sieltä pitäisi vielä oikein ajan kanssa purkaa nauha ja katsoa, mitä eri satseissa oikein tapahtui. Kaksi ekaa kertaa oli pienemmässä aitauksessa ja kolmas oli isossa, jossa oli vielä selvästi vaikeampaa ohjata koiraa ja pitää homma jonkinlaisessa ruodussa. Mutta päivä oli aivan loistava, ja taas on korkattu yksi harrastus lisää. Harmi, kun mikään näistä lajeista ei ole sellainen, että heti voi sanoa, ettei ole mun juttu. Niin näitä jää sitten roikkumaan tuonne takaraivoon, että tuotakin pitäisi tehdä. Siinä käy sitten niin, että vapaa-aikaa ei ole enää ollenkaan. Pakkohan tässä on alkaa jostain reunasta karsimaan näitä tekemisiä, että tässä pysyy joku tolkku.

Rommi agilityssä

Rommi kävi taas agilityssä uuden ohjaajan kanssa, ja emäntä ei ollut mukana ollenkaan. Raportissa kuvattiin tarkkaan, millainen rata oli ollut vuorossa, ja mitkä kohdat olivat olleet haastavia. Sama jälkipuinti on auttanut itseäni ohjaamisen opettelussa.

Hiekalla maustettuja nameja

Alkutohinoissa laitoin kentän laidalla koiralle namia pussiin. Joku toinen treenaava koira meni meistä ohi, ja Rommi päätti nykäistä siihen suuntaan. Näin koko varasto levisi pitkin kenttää. Oli vähän hiekkaisia nameja tarjolla. Paljon muuta ei tästä treenistä jäänytkään mieleen. Jäävistä liikkeistä seisomaanjäänti taisi sujua hyvin ja muutenkin meno oli normaalia meidän tasoa.

Rommi agilityssä uuden ohjaajan voimin

Rommi pääsi agilitykoitokseen uuden ohjaajan voimin. Aluksi se vilkuili koko ajan radalta emäntänsä suuntaan, mutta loppua kohden tyytyi kohtaloonsa, ja alkoi yhä tiiviimmiin seurata uutta ohjaajaa. On se kumma, miten jotkut oppivat ohjaamista vain seuraamalla sitä ajoittain kentän reunalta. Taustat nopean pallopelin parissa auttaa varmasti asiaa, kun reaktionopeus on jotain aivan muuta kuin mihin koiran aiempi ohjaaja pystyi.

Tottelevainen AVO EH

Rommi esiintyi tänään AVO-luokassa Valkeakoskella. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, mutta onneksi aussit esiintyivät aivan päivän aluksi. Serbialainen Suncica Lazic saneli näin:

"Good proportions. Typical head. Ears could be better set on the head. Excellent topline and tail position. Deep chest. For his size bones could be a little stronger. A little bit shorter upper arm. Movement a little bit soft on the hocks."

Kiitokset händlerille!

Illalla poikkesimme vielä toko-treenissä. Ei muuten mitään erikoista, mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että sivulle tulo on ollut välillä vähän nihkeää. Täytyy palkata siitä useammin.

Agilityn plussat ja miinukset

Pelonsekaisin tuntein lähdin taas agilityradalle kipulääkkeiden voimin. Oma selkä on ollut pitkään huonossa kunnossa, ja treenin jälkeiset päivät ovat olleet tuskaa. Täytyy jättää tämä laji mun osalta joksikin aikaa tauolle, mutta varaohjaaja on jo rekrytoitu.

Tehtiin porukalla kiva rata, jossa oli sekä teknisiä kohtia että lujaa etenemistä. Se oli tosi kiva rata. Meillä meni tekniikkaosuuksissa pitkään, kun en ymmärryksestä huolimatta saanut kroppaa toimimaan, kuten olisi pitänyt. Koira toimi kyllä tosi hyvin. Aloitin treeniin tosin hinkkaamalla lähtöä, ja se oli tällä kertaa ehkä virhe, koska muutakin opeteltavaa oli. Alun hyppykääntelyiden joukossa oli kimurantti putki-puomi-syöttöhaaste, koska putki kulki puomin nousun molemmin puolin. Siitä selvittiin jotenkuten. Alakontakti oli kohtuullinen, jonka jälkeen vastakkaiseen suuntaan nopea hyppy-hyppy-rengas-yhdistelmä meni kivasti. Kepit väärältä puolelta menivät suht ok. Keppien jälkeinen pituus-hyppy takaa yhdistelmää piti hieman miettiä, mutta kun siitä oli päästy, niin lopun puomi-hyppy-yhdistelmä meni taas kivasti.

Halusin ottaa ilman muuta saman setin uudelleen, jotta rata olisi syöpynyt liikemuistiini. Heti alussa kävi kuitenkin niin, että kaverin koira ulahti kentän laidalla häkissään, ja jostain syystä se oli tällä kertaa Rommille liikaa. Se ryntäsi kentän laitaan, pysähtyi kuitenkin, ja palasi kierrellen ja kaarrellen luokseni. Olisi pitänyt kantaa se niskavilloista heti autoon, mutta käskin sen maahan (josta se yritti nousta) ja jäin jauhamaan tilannetta paikoilleen. Vein koiran viimein autoon, ja koitimme kohta samaa uudelleen. Tälläkin kertaa tuttu koira ohittaessaan radan oli sille liikaa, ja TAAS se säntäsi matkoihinsa. Näin ei ole sentään aiemmin käynyt, kun koiralle on otettu kurinpalautusta. Menin kuitenkin takaisin radalle, ja rämmimme radan alkuosan läpi.

Koiran viime aikainen korostunut ääniherkkyys (myös imuri, telkkari, paukuttelu) oli tullut kuitenkin esille. Takana oli myös se, että mennessämme radalle vein koiran tarkoituksella molemmilla kerroilla sellaisen auton ohi, josta nousi kova meteli. Se ei näyttänyt reagoivan siihen juurikaan, mutta ehkä sekin paineisti kuitenkin koiraa just sen verran liikaa, että sen mitta tuli täyteen. Täytyy taas miettiä myös ruokajuttua uudelleen. Sillähän on nyt lisätty hieman uutta ruokaa kuvioon, ja palkkauksessakin ollaan oltu höveleitä eli kaikenlaista on mennyt. Korvatkin on varmaan jääneet huuhtelematta, kun ne eivät yhtään rähmi eivätkä kutise. Takana oli myös edellisillan pitkä ja erikoinen treeni, mutta eihän noin tietenkään saisi käydä. Ja viikkoa aiemmin koira venäytti hieman oikeaa etujalkaansa, mutta se aristi sitä vain hetken, joten sen vaikutukseen en ainakaan uskoa. Mutta mietityttää. Olisihan treenitauon voinut aloittaa muunlaisissakin merkeissä.

Jokseenkin kisanomaista

Pitkän illan viimeisenä suorituksena tein Rommin kanssa jokseenkin kisanomaisen hakutreenin. Treenivalmistelut eivät olleet täydelliset: koiraa ei oltu lenkitetty ko. päivänä tarpeeksi, ja se näkyi heti alueen lähestymisessä. Olemme nimittäin edistyneet lähestymisissä pikkuriikkisen, ja aina alueelle ei tarvitse vetää nelivetoa, vaan sinne voi mennä ihan vähän pienemmässäkin vireessä. Tällä kertaa oli kuitenkin taas turbo päällä.

Ilmoittautuminen meni hienosti, vaikka mulla ei ollut apunameja ja tuomari teki isoja "vartaloapuja" ilmaistessaan, mihin suuntaan alue kulkee. Kun irroitin koiran hihnasta, se ilmaisi heti mulle, että se haluaa oikealle. Se meinasi lähteä sinne ilman eri komentoa, joten heti siinä alkoi meidän hallintataistelu. Lähetys sujui vielä ok, jonkin aikaa oli hiljaista, mutta sitten alkoi kuulua ilmaisu - ei ihan etukulmasta, mutta läheltä. Pahin skenaario siitä, että oikean puolen ukko on 100 metrissä ja koira menee heti sinne, ei siis toteutunut. Otin koiran haltuun maalimiehellä, ja sitten rämmimme takaisin keskilinjalle. Rämmimme, koska koira halusi malttamattomana eteenpäin.

Sain väliin muistaakseni muutaman tyhjän, kunnes yhdeltä oikean puolen tyhjältä palatessaan koira oli saanut jo hajun vasemmalta. Se ylitti keskilinjan ilman lupaa, ja huiteli menemään. Edes karjumiseni ei auttanut. Ärräpäitä alkoi päästä siinä vaiheessa, koska olimme perusongelmamme äärellä. No, ei siinä mitään, äijä nousi. Toisella maalimiehellä koira alkoi epäröidä tuloani, ja ennakoi luoksetuloansa. Ei muuta kuin takaisin, ja palkka vasta oikeasta paikasta.

Teimme vielä oikealle yhden surkean piston, jossa koira ei edennyt riittävästi. Laitoin sen takaisin alueelle melkein samasta paikasta, ja sitten se irtosi oikeaan takakulmaan. Siellä umpipiilolla meillä oli kaikkein vaikeinta. Koira pyrki piiloon sisälle, ilmaisu katkoi ja se jätti maalimiehen. Meidän Rommi! Jouduin lähettämään sitä uudelleen, ja kun en saanut ajoitettua palkkaa oikeaan kohtaan, niin sitä jouduttiin hieromaan tarpeettoman paljon.

Loppusummeeraus: 3 ukkoa löytyi ALO-luokan alueelta kahdeksassa minuutissa. Koira ei hallinnassa, ja ohjaajalla meni hermo. No, tavoite tuli saavutettua: taas tiedetään, mitä erityisesti treenata. Ei sillä, ettei olisi tiedetty muutenkin, mutta tuossa kokeilussa se vain vahvistui. Saimme mielenkiintoisen kommentin, että koiran maalimiesmotivaatio (joka on kuitenkin se tärkein) tuli selväksi jo koiran ensimmäisen kolmen treenin aikana. Olemme siis paukuttaneet tuota puolta noin 50 treeniä "liikaa", koska nyt olemme päätyneet janan toiseen äärilaitaan. Mutta toisaalta, kaikki lohduttavat, että helpompi näin päin. Toivottavasti.

Telineillä kikkailua

Pelastuspuolen treenissä mentiin vaihteeksi raunioille telineille. Mukana oli kaksi juoksussa olevaa narttua, joiden vaikutusta koiraan voitiin näin tarkkailla. Autot olivat ihan vierekkäin, joten hajut varmasti levisivät siinä somasti.

Otimme ensin pöydät autojen lähistöllä, mutta siinä en huomannut koirassa mitään erikoista. Vaikka teimme niitä pentumalliin (ilman merkkiä, läheltä ja isoilla ohjausliikkeillä), olin tosi tyytyväinen suoritukseen. Koira kiipesi mieluusti ja meni pöydällä kiltisti makuuasentoon sekä myös pysyi siellä. Se seurasi ohjaustani vasemmalle ja oikealle ja oli muutenkin kuulolla.

Telineillä teimme tikapuut, keinun, tynnyritason ja putken. Tikapuut aiheuttivat edelliseen kertaan verrattuna paljon päänsärkyä, kun pöydillä esiintynyt herkkyys oli jo vähän kadoksissa. Kun jalat eivät heti oikein osuneet kohdilleen, niin tuli muutama kolahdus, ja sen jälkeen teline meni puristamiseksi. Ei hyvä. Keinua tehtiin auttaen muutama kerta. Tynnyritasolle ei heti noustukaan, kun tikapuiden kokemus taisi vaikuttaa pohjalla. Se alkoi kuitenkin sujua jotenkuten. Putkessa ei sitten mitään ongelmaa ollutkaan. Nousujohteisesti siis kuitenkin.

Lopussa pyörimme vielä pikkutottikset juoksunarttujen tehdessä henkilöryhmää lähistöllä. Se oli hyvin mukava kokemus, koska siinä koira oli taas kivasti kuulolla ja hyvässä vireessä. Se tuntui uskomattomalta, koska lenkeillä esiintyvä tyttöjen hajujen tutkiskelu olisi antanut odottaa jotain aivan muuta.

Vallaton hakutreeni

Edellisen kerran sekoilun jälkeen oli tarkoituksena tehdä helppo treeni, jossa tulee tiheästi löytöjä. Tarkoitus oli mahduttaa sataan metriin jopa kuusi löytöä. Suunnitelma oli kirkkaana mielessä ja paperilla, mutta epäonnistuin sen viestimisessä maalimiehille, mikä ei ollut ensimmäinen kerta, joten mun täytyy edelleen hioa tätä. Löydöt tulivat osin muihin paikkoihin kuin mihin olin ne tarkoittanut, mutta se oli kuitenkin pientä siihen nähden, että koira oli lähdöissä ja erityisesti piiloilla aika vallaton.

Vasemmalle otettiin kaikki kolme löytöä samalla tavalla eli lyhyt, hyvä haukku, mm palkkaa itsenäisesti, mm nouse ylös ja minä otan luoksetulon keskilinjalle. Nämä sujuivat kohtuullisesti. Toiselta puolelta otettiin toiseen tyyliin eli menin aina itse paikalle ja annoin luvan palkata. Koira taisi tulla osasta näistä vastaan, kun sillä puolella oli umpipiiloja, joten pitäisi pysyä itse näistä vielä pois ja antaa maalimiesten hoitaa nämä.