Agilityn plussat ja miinukset

Pelonsekaisin tuntein lähdin taas agilityradalle kipulääkkeiden voimin. Oma selkä on ollut pitkään huonossa kunnossa, ja treenin jälkeiset päivät ovat olleet tuskaa. Täytyy jättää tämä laji mun osalta joksikin aikaa tauolle, mutta varaohjaaja on jo rekrytoitu.

Tehtiin porukalla kiva rata, jossa oli sekä teknisiä kohtia että lujaa etenemistä. Se oli tosi kiva rata. Meillä meni tekniikkaosuuksissa pitkään, kun en ymmärryksestä huolimatta saanut kroppaa toimimaan, kuten olisi pitänyt. Koira toimi kyllä tosi hyvin. Aloitin treeniin tosin hinkkaamalla lähtöä, ja se oli tällä kertaa ehkä virhe, koska muutakin opeteltavaa oli. Alun hyppykääntelyiden joukossa oli kimurantti putki-puomi-syöttöhaaste, koska putki kulki puomin nousun molemmin puolin. Siitä selvittiin jotenkuten. Alakontakti oli kohtuullinen, jonka jälkeen vastakkaiseen suuntaan nopea hyppy-hyppy-rengas-yhdistelmä meni kivasti. Kepit väärältä puolelta menivät suht ok. Keppien jälkeinen pituus-hyppy takaa yhdistelmää piti hieman miettiä, mutta kun siitä oli päästy, niin lopun puomi-hyppy-yhdistelmä meni taas kivasti.

Halusin ottaa ilman muuta saman setin uudelleen, jotta rata olisi syöpynyt liikemuistiini. Heti alussa kävi kuitenkin niin, että kaverin koira ulahti kentän laidalla häkissään, ja jostain syystä se oli tällä kertaa Rommille liikaa. Se ryntäsi kentän laitaan, pysähtyi kuitenkin, ja palasi kierrellen ja kaarrellen luokseni. Olisi pitänyt kantaa se niskavilloista heti autoon, mutta käskin sen maahan (josta se yritti nousta) ja jäin jauhamaan tilannetta paikoilleen. Vein koiran viimein autoon, ja koitimme kohta samaa uudelleen. Tälläkin kertaa tuttu koira ohittaessaan radan oli sille liikaa, ja TAAS se säntäsi matkoihinsa. Näin ei ole sentään aiemmin käynyt, kun koiralle on otettu kurinpalautusta. Menin kuitenkin takaisin radalle, ja rämmimme radan alkuosan läpi.

Koiran viime aikainen korostunut ääniherkkyys (myös imuri, telkkari, paukuttelu) oli tullut kuitenkin esille. Takana oli myös se, että mennessämme radalle vein koiran tarkoituksella molemmilla kerroilla sellaisen auton ohi, josta nousi kova meteli. Se ei näyttänyt reagoivan siihen juurikaan, mutta ehkä sekin paineisti kuitenkin koiraa just sen verran liikaa, että sen mitta tuli täyteen. Täytyy taas miettiä myös ruokajuttua uudelleen. Sillähän on nyt lisätty hieman uutta ruokaa kuvioon, ja palkkauksessakin ollaan oltu höveleitä eli kaikenlaista on mennyt. Korvatkin on varmaan jääneet huuhtelematta, kun ne eivät yhtään rähmi eivätkä kutise. Takana oli myös edellisillan pitkä ja erikoinen treeni, mutta eihän noin tietenkään saisi käydä. Ja viikkoa aiemmin koira venäytti hieman oikeaa etujalkaansa, mutta se aristi sitä vain hetken, joten sen vaikutukseen en ainakaan uskoa. Mutta mietityttää. Olisihan treenitauon voinut aloittaa muunlaisissakin merkeissä.