Vuoden viimeinen agitreeni: hyvää ja huonoa

Vuoden viimeisessä agitreenissä oli hyvää ja huonoa. Heti alussa koira karkasi kentältä, kun se kuuli outoa ulinaa toiselta kentältä. Kenttä on sillä tavalla hankala, että vaikka koira pääsee läpi pienestä kolosta, niin itse pitää kiertää melkoinen lenkki sitä hakemaan. Nolona vein taas koiraa häkkiin miettimään asioita. Onneksi mitään haveria ei sattunut.

Sitten lopulta päästiin treenaamaan. Koira oli joulun treenitauon tai jonkun muun syyn takia ihan täpinöissään ja ylikierroksilla. Alkuun otettiin radan osana ollutta muuria yksinään, mutta koira tarjosi "sarjaan" jo putkea ja toistakin putkea sekä muuria molempiin suuntiin. Aina kun hypyn jälkeen edessä oli este, koira eteni sille oma-alotteisesti. Hauskaa näytti koiralla olevan, ja itsekään ei voinut kuin nauraa sille. Sarjana oli lopulta vastapäivään hyppy, hyppy, hyppy, putki, muuri, putki ja hyppy. Näistä päästiin kompuroiden läpi, sillä tyypilliseen tapaan ohjaaja oli taas tosi myöhässä, mutta mihinkään ei tarvinnut pysähtyä.

Sitten tehtiin täyskäännös radalla ja uusi rata myötäpäivään oli: hyppy, hyppy, muuri, putki, hyppy ja 180 astetta käännös takaisin ja putki, muuri, hyppy ja 180 astetta käännös ja kepit. Alku meni hyvin, mutta juutuimme uuteen juttuun eli 180 astetta käännökseen. Rommi oli jatkamassa jo rataa eteenpäin, jossa olisi ollut hyppy, mutta tehtiinkin täyskäännös, joka oli liikkeenä uusi. Koiralle piti siis jotenkin kertoa ennen hyppyä, että seuraavan jälkeen palataankin takaisin. Se ei ollut ihan yksinkertaista, mutta koira oppi itse sen nopeasti, vaikka ohjausliikeessä on paljon parantamisen varaa. Jauhoimme hetken tuota käännöstä ja sitten jatkoimme takaisin. Hyppy muurin yli oli niin ilmava, että näytti että koira lentää. Sarjan lopussa oli vielä kepit "oikealta" puolelta, mikä sujui myöskin ihan hienosti. Pitäisi vielä vaan saada ohjausta suunnattua eteenpäin.

Lopussa menimme vielä kepit väärältä puolelta pari kertaa. Ohjasin koiraa jotenkin eri tavalla kuin koskaan ennen. Nyt väärältä puolelta työnsin koiran oikeisiin rakosiin sen sijaan että olisin vetänyt sitä. Se tuntui oudolta ja tapahtui ihan vahingossa. En saanut toistettua ohjaustani, mutta toinen kerta samalta puolelta meni kuitenkin ihan ok, joten enpä jauhanut sitä enempää.

On kai me jotain opittu, kun pieniä edistysaskelia näkyy siellä täällä. Alkusyksystä pudottelimme paljon esteiden rimojakin, mutta sekin on nyt jäänyt vähemmälle. Tällä kertaa jäi harmittamaan vain tuo kentältä karkaaminen, mutta muuten oli mukavaa. Ensi vuonna sitten lisää näitäkin haasteita.

Jäävissä myös maahanmeno sujuu

Tänään hyvä tottistreeni siinä mielessä, että jäävissä liikkeissä maahanmeno sujui moitteetta. Hieno homma. Alkaisi olla aika hyvässä hapessä nuo jäävät siis.

Sitten otettiin "uutta" eli täyskäännöstä. Koira seuraa vasenta jalkaa, joten sitä ruvetaan treenaamaan myös kääntymisen yhteydessä. Koiralla on tapana jäädä käännöksestä jo valmiiksi edistävään kohtaan, joten jotain pitää keksiä siihen.

Paikallamakuu häiriössä meni ok. Eteenmeno menee tietty hyvin, vaikka vapautus purkille unohtui ohjaajalta. Oli hyvä treeni ennen joulutaukoa.

Aatto-agilityä

Joulunodotustreenissä oli vuorossa iloista kertausta syksyn opeista. Ympyränmuotoiseen rataan sopi hyppyjä, putkia ja kepit. Ekalla kierroksella kepit piti ottaa väärältä puolelta, ja se oli juuri niin hankalaa kuin voi olettaa. Kierros meni muutenkin odotetusti, eli koira oli koko ajan hurjasti edellä ja minä ohjasin sitä takaa myöhässä.

Toisella kierroksella kepit sai ottaa oikealta puolelta, kun kiertosuunta vaihtui. Se oli paljon mukavamapaa. Kierros meni ihan kohtuudella. Tästä on kiva jäädä joulutauolle.

Jäävät lähtee!

Tänään taas vuorossa tottistelua, ja edellisen päivän treenin jälkeen oli mahtavaa huomata, kun liikkeestä istuminen meni ihan putkeen. Alussa liike remmissä (varan vuoksi), sitten ilman ja viimeiseksi kokonaisena liikkeenä (myös paluu koiran luo). Sitten kokeiltiin rytmin vaihdoksia, ja nekin menivät kohtuullisesti. Rommi lähtee erkanemaan ensin, kun vauhti lisääntyy, mutta parantaa sitten suoritustaan. Hitaat on sillä aina mukavan hyvät. Erkanemisongelmaan ja purkin kurkkimiseen teimme tänään käännöstä vasemmalle ja seuraamista purkkia kohti.

Vielä kun saadaan liikkeestä maahan ja luoksetulo hollille, niin sitten meillä on enää ne sata muuta liikettä ja asiaa, mitkä pitää saada kohdilleen. Kyllä tässä työmaata riittää.

Jäävät jäätyy

Tänään eivät tottiksen jäävät liikkeet kyllä sujuneet yhtään. Mahtoiko ohjaaja mennä lukkoon, kun suoritusta ikuistettiin videolle ja kameralle. Jo yhteisosuudessa tuntui, että ohjaaja oli löysä, joten mitäpä muuta tästä olisi voinut seurata. Yhteisessä osuudessa mentiin pikkuliikkeitä ja rytmin muutoksia. Osa seuraamispätkistä oli jopa ihan kohtullisia. Myös osa pikkuliikkeistä oli mukavan teräviä, mutta toisaalta pari täyskäännöskokeilua oli ihan poskellaan.

Koirakin oli treenissä yllättävän häiriöherkkä ja reagoi jopa kameran sulkijan ääneen, vaikka normaalisti agilitykoirien äännähtelykään ei välttämättä ole vaikuttanut tekemiseen. Liikkeestä istumaan meni sitten jauhamiseksi, kun koira meni joka kerta liikkeessä maahan. Otettiin jo käyttöön kikka-kolmoset ja lopulta pakotteetkin, mutta niitä se ei kyllä ymmärtänyt vähääkään. Vihdoin jämäkämmällä käskytyksellä liike alkoi taas sujua.

Henkilöryhmä oli ihan hyvä, vaikkakin alussa oma vauhtini oli taas liian hidas. Kun vauhti parani, niin tekeminen parani. Miksi sitä ei osaa kävellä vauhdikkaasti aina.

Saatiin taas hyviä vinkkejä kaikesta siitä, mitä pitäisi parantaa: lähtö seuraamisessa, koiran etäisyys seuraamisessa, käännökset, ohjaajan katse ylöspäin jne. On se loistavaa, kun on niin monet apusilmät!

Turhaa terveyshuolta

Veimme kontrollipissanäytteen tutkittavaksi, ja parin päivän päästä saimme kommentin, että siitä pitäisi soittaa eläinlääkärille, auts! Joko taas! Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että näytteessä ei ole mitään hälyttävää. Siitä oli löytynyt hyaliinilieriöitä ja hieman tulehdussoluja, jotka molemmat viittaavat aktiiviiseen eturauhaseen. Joten ei mitään uutta. Koira on nuollut jonkin verran enemmän itseään, ukissut pihalle ja sinne päästyään tutustunut lähietäisyydeltä kaikkiin vastaantuleviin hajuihin. Sitten leuka väpättää viisi minuuttia, kun jonkun toisen hormoonihyrrän hajut sattuvat samaan hermoon. Aktiivinen uros, nääs.

Agilityssä sujuu ja ei suju

Alkulämmittelyksi oli rakennettu melkoinen rata, vaikka siinä ei ollutkaan mitään varsinaisesti uutta. Pari hyppyä, kääntävä putki, hyppy, kepit, pari hyppyä valssaten ja putki. Alku meni kivasti. Sitten välipalkka. Kepit ensimmäisellä otolla menivät hyvin, ja olisi pitänyt jättää siihen. Muutama uusintaharjoitus ei mennyt enää yhtä hyvin. Sitten käännökseen valssaten, jota piti myöskin hinkata, kun ohjaaja ei osaa kääntyä eikä samalla ohjata oikein. Lopulta hypyt ja lopun putki saatiin mentyä ilman virhettä, vaikka emme saavuttaneetkaan "flow":ta. Se ensimmäinen keppisarja lämmitti kyllä mieltä.

Sitten uuteen asiaan eli putken suun hakemiseen itsenäisesti. Rommille se ei tuottanut ongelmia, kun mukana ei ollut muita esteitä. Kun hommaa kokeiltiin osana sarjaa, siitä ei meinannut tulla mitään. Koira meinasi mennä putkeen väärästä päästä ja karata edessä olevalta radalta. (Mistä tulikin mieleen, että koira kävi naapuriradallakin, mutta onneksi sieltä otettiin se kiinni. Muutenkin poitsu oli hieman ärtsy.) Pitkän hieromisen jälkeen siitä saatiin jotain talkkua ja vihdoin koira sisään siitä päästä putkea, mistä oli tarkoituskin. Mutta ei ollut helppo treeni, ei.

Tottelevaisuus sujuu

Meillä oli hyvä tottistreeni. Koira oli erittäin hyvin vireessä jo yhteisessä osuudessa, ja se vain halusi tehdä hommia. Muut koirat eivät sitä häirinneet. Tein heti alussa mm. maahanmenoja ja ne olivat hienoja. Koira malttoi olla paikoillaan, vaikka muita koirakoita oli ympärillä. Muutkin liikkeet häiriön alla menivät kivasti.

Omissa osuuksissa otettiin jälleen niitä jääviä liikkeitä: toisessa istumista ja toisessa maahan menoa. Molemmat sujuivat hyvin. On mielenkiintoista, kuinka jo käskyn antaessaan tiesi, että nyt tämä sujuu. Harjoittelimme vähän myös noutoja, ja sekä pidot että tuonnit sujuivat hyvin. Taisin tehdä kokonaisen noutoliikkeenkin, vaikka veinkin kapulan (en heittänyt). Olipa taas hyvä treeni.

Agilityä A:lla

Agilitytreenissä harjoiteltiin mm. A-estettä. Kuten arvata saattaa, meidän vauhtihirmulle harjoitus oli vaikea, koska kontakteista ei ollut tietoakaan. Se oli sinänsä hienoa katsoa, että koiraa ei kiipeäminen hirvittänyt, ja pahempia alastulojakin on nähty. Ei se sentään loikannut ylhäältä saakka alas, vaan oikeasti kulki A-estettä pitkin sekä ylös että alas. Silti laitettiin nyt harkintaan, miten näitä esteitä harjoitellaan.

Myös valssausta oli ohjelmassa, ja sitähän ei voi tehdä koskaan liikaa. Pitäisi päästä taaksepäin juoksusta sulavaan jatkuvaan liikkeeseen, mutta mitenhän ne käytännössä tehdään näillä tottelemilla jaloilla.