Neulatyynyksi jälleen

Rommi kävi jo kolmannen kerran akupunktiossa. Tällä kertaa laitettiin 19 neulaa, joista ne pitkien selkälihasten neulat olivat tälläkin kertaa hankalat. Kun vaivat eivät ole antibiootista ja akupunktiosta huolimatta kadonneet kokonaan, vaan koira jumittaa lenkillä, kävelee reunuskivillä ja epäröi autoon hyppäämistä, niin koira kipuilee edelleen, joten koiraa tutkittiin uudelleen.

Sulfan ylläpitoannos menee edelleen, joten pissanäytteestä ei saatu juuri muuta irti kuin, että ph oli 7 ja siinä ei ollut verta. Ultrassa tutkittiin virtsarakko, eturauhanen ja munuaiset. Rakko oli edelleen ärsyyntyneen näköinen, muuten kaikki oli kuin pitikin. Pyllyn kautta koetellessa eturauhanen oli pieni ja se ei aristanut lainkaan. Kaulan imusolmukkeet olivat normaalit, mutta sylkyrauhaset olivat hieman paksut. Olihan juuri lenkillä ja odotusaulassa lussutettu tyttöjen hajuja vaahto suussa.

Antibiootin ylläpitotaso jatkuu. Samoin urinary ja karpalo. Ärsyyntyneen rakon hoitoon saatiin N-asetyyli-D-glukosamiinia.

Vahvaa ja ei niin vahvaa ilmaisua

Hakutreeniin mentiin hyvän lenkin jälkeen kuulaassa säässä. Kerrankin lähestyminen oli ihan siedettävää - nelivetoa ei menty koko parin sadan metrin matkalla kuin kymmenisen metriä. Alue oli uusi, koska aloitimme normaalin Nokian radan sadasta metristä eteenpäin.

Äänenavaus sujui tosi hienosti. Koira haukkui koko kropallaan, ja ääni oli mukavan rentoa ja reilua. Ensimmäinen pisto tehtiin oikealle. Etsintään meni melko pitkään. Alue oli ns. kilpatallattu, ja koira taisi osin jäljestää, joten se harhaili keskilinjan suuntaisesti turhan paljon. Sieltä se maalimies kuitenkin löytyi, ja kiva mm toi makkaralla keskilinjalle.

Toisella pistolla oli vieras maalimies, joka oli sijoittunut piiloon vasemmalle. Tässä oli pieni väärinkäsitys, kun olin ohjeistanut maalimiehet nimenomaan piilojen viereen, koska koiralla ei ole otettu vielä piiloja lainkaan. Koiralla taisi hieman mennä pupu pöksyyn, koska pitkään aikaan ei kuulunut ilmaisua. Sitten vingahdusten jälkeen alkoi jonkinlainen ilmaisu. Koira oli kuulemma peruuttanut piilon edustalle ja aloittanut haukun (vihdoin). Menin paikalle nopeasti, ja koira reagoi lähestymiseeni. Tuli liikaa uusia asioita samaan treeniin.

Kolmannella maalimiehellä ilmaisu oli taas heikohkoa, mutta lähti kuitenkin liikeelle. Nyt annettiin koiralle mahdollisuus leikkiin namipalkan jälkeen. Kuulemma tarvittiin kaksi lelua leikittämiseen. Yhdellä ei olisi saatu koiraa keskilinjalle.

Hieno haukku, nyt edistytään kaikesta huolimatta hieman joka treenissä.

Esinekausi korkattu

Ensin kauniiseen iltapäivään pientä tottistreeniä. Paikallamakuuta, seuraamista ja liikkeestä istumaan. Näissä ei mitään erityistä. Sitten henkilöryhmään, jossa meno on parantunut keväästä. Hyvä niin.

Pääsimme vielä korkkaamaan myös esineruutukauden. Viime vuonna ei ihan kaudesta voitu puhua, kun tarkistuslaskennan jälkeen on todettava, että koira on nähnyt ruudut tasan kolme kertaa aikaisemmin ja ne kaikki kerrat olivat rotuyhdistyksen leirillä saman viikon sisällä. Josko sitten tänä vuonna saisi tästä oikein kaudenkin aikaiseksi.

Ensimmäinen kierros meni ihan juoksenteluksi, koska koira oli selvästi hakemassa radalta ukkoa. Se ei myöskään mieltänyt ruudun rajoja millään, vaan haahuili sinne tänne. Lopulta pieni kenkä tuotiin perille asti. Sitten hetkeksi huilimaan autoon. Toisella kierroksella kaksi esinettä näytettiin koiralle, joten ne löytyivätkin helposti. En kummallakaan kerralla saanut käynnistettyä tuontia heti, joten homma meni esineen "tappamiseksi". Molemmat kuitenkin tuotiin perille saakka ilman vippaskonsteja, joten olin poitsun harjoitukseen ihan tyytyväinen.

Saalistamassa

Rommi pääsi saalisviettikurssille huhtikuisena lauantaipäivänä noin kolmen-neljän asteen "lämmössä". Ensin keskustelimme saalisvietin teoriasta. Sitten kaikki kahdeksan koirakkoa (kuunteluoppilaita oli enemmän) ottivat omat harjoituksensa, jossa oli kaikkiaan viisi vaihetta:

- alkuun kahden lelun leikki
- "koppi", jossa koira ottaa kunnon puruotteen ohjaajan kaksin käsin pitämästä lelusta
- keinutus, jossa koiraa heijataan lelu suussa puolelta toiselle
- kunniakierros, jossa koira juoksee lelu suussa juuri ja juuri tiukassa hihnassa kierroksen
- rauhoitus, jossa palautetaan koira rauhalliseen mielentilaan silittelyllä

Kuvassa Rommi kouluttajan kopissa, copyright Kati Dahlström

Lainasin ohjaajalta pari kunnon patukkaa, kun meidän kaikki lelut on purtu puhki. Kahden lelun leikki meni odotetulla tavalla. Rommi syttyy lelusta, juoksee sikana sen perään, mutta ei näe niin tarpeellisena lelun palauttamista. Siirryimme leikitykseen siten, että pidin kiinni molemmista patukoista. Kun koira tarttui toiseen, irrotin otteeni siitä (ei heittoa) ja aloin saalistuttaa toisella patukalla. Kun koira pudotti patukan ja tarttui kädessäni olevaan, siirryin hakemaan toisen patukan (koira roikkui toisessa kädessäni olevassa patukassa) ja homma jatkui näin.

Kuvissa Rommi liekeissä, copyright Kati Dahlström





Koppi ja keinutukset menivät mukavasti, vaikka emme ole koskaan ennen tehneet ihan vastaavaa. Rommi käytti koko kroppaansa taistelussa lelusta, kuten se tekee aina leikissä. Puruote on sen sijaan kevyempi, mutta parani harjoituksessa. Kaksi kertaa (kahdesta) saimme myös tehtyä komeat kunniakierrokset, joista molemmista tosin tiputettiin patukka ennen rauhoitusvaihetta.

Koira väsyi rasituksesta paljon, ja minä olin ihan maitohapoilla. Lähdin jäähdyttelemään koiraa ja rasitus näkyi alkuun siinä, että se ei mielellään liikkunut. Lenkin alkupuoliskon se miltei käveli takanani, mutta paluumatkalla se liikkui taas normaalisti. Tänään täytyy muistaa venytellä sitä iltalenkin jälkeen. Juotinkin sille extraa, jotta maitohapot varmasti lähtisivät liikkeelle.

Oli ihan mielenkiintoinen päivä. Nyt saunaan. Siis minä, ei koira.

Neuloja tokokoirassa

Eilen Rommi pääsi tokoilemaan. Seuraaminen oli omaa tyydyttävää tasoa ja paikkamakuu samaa. Paikalta ei lähdetty, mutta makuu on turhan levoton ja lonkka-asentoa haetaan herkästi. Henkilöryhmä namiavusteisesti oli sen sijaan hyvä, vaikka koko ryhmä oli vieraita ihmisiä. Myös lopuksi suoritettu ilmoittautuminen meni hyvin. Koira malttoi istua hienosti rinnalla koko rimpsun ajan.

Tänään Rommiin pisteltiin 17 neulaa, kun vuorossa oli akupunktio. Tänään neulat upposivat huomattavasti helpommin kuin viimeksi, joten ilmeisesti kiputilat olivat viime kerrasta helpottaneet. Vain etutassujen "immuunivastestimulointipiste" oli vielä hankala. Selkä väristeli ja kramppaili jonkin verran. Käsittelyn jälkeen koira on ollut tyytyväisen oloinen. Koira painoi jo 24,4 kiloa eli virtsateihin vaikuttava erikoisruoka sulaa turhankin hyvin, koska painoa tulee nyt liian vikkelästi lisää.

Reipas hakukoira, tottiskoira ja oksentava koira

Rommi pääsi ilmaisemaan Nokialle metsään. Kunnon metsässä ei ollakaan tehty pitkiä pistoja sitten viime syksyn. Ja eikun menoksi... Ensin äänenavaus ennen rataa, jossa Rommi haukkui reippaasti. Sitten oikealle etukulmaan (50m), josta pienen epäröinnin jälkeen alkoi kunnon louskutus. Hain koiran pois. Toisella maalimiehellä vasemmassa takakulmassa (40m) sama juttu. Maalimies palkkasi nopeasti hyvästä haukusta. Viimeinen oikealle (50m) meni taas hienosti. Mm oli enemmän piilossa. Rommi reagoi enemmän lähestymiseen, mutta aloitti kuitenkin haukun uudelleen. Sitten koitettiin leikittää poikaa, mutta sillä ei saatu oikein mitään muuta aikaan kuin minulta kynsinauha verille, kun hammas upposi patukan sijasta siihen.

Palatessamme kentälle koira oli mukavan rento. Se kävi ystävällisesti nuuhkuttamassa sille täysin vieraat ihmiset ja yhden pienen lapsenkin, jotka seurustelivat parkkipaikalla. Sitten juomaan ja lyhyelle tauolle.

Sitten porukalla kentälle. Teimme hienot paikallakäännökset, kun kentällä oli kolme koirakkoa, joista yksi teki eteenmenoa. Sitten hyviä seuraamispätkiä 90 asteen käännöksineen. Loppuun vielä lyhyt paikkamakuu.

Koiran varsinainen antibioottikuuri on lopussa, ja vointikin on ollut pari päivää hyvä. Se tosin perustuu siihen, että juuri nyt ei olla taas pysähdelty, vaikka sitä edelliset päivät olivat taas vaikeita. Nyt ei kävellä rotvallin reunalla, vaan rennosti siellä täällä. Tosin iltaruoka yökättiin kahdessa erässä pihalle. Kahtena aamunakin koira on myös kyökkinyt mahanestettä ennen aamuruokaa ja aamulenkkiä. Sen kun taas tietäisi, miksi. Siksi, että koira onkin kipeä (josta nyt ei ole oireita) vai siksi, että se on saanut nyt lääkityksiä, jotka voivat aiheuttaa pahoinvointia. Voi voi, mitä arvailua.

Treeniin tai sitten ei

Maanantai-iltana ajelimme kimppatreeniin, mutta paikalla ei ollut ketään. No ei kai, kun me olimme väärässä paikassa. Näin teimme pienet ja huonot seuraamiset itseksemme ja hävisimme vähin äänin paikalta.

Hakukoiran pikkutottis

Tuhkasateen ja raekuuron (Islannissa tulivuorenpurkaus) jälkeen paistoi taas aurinko, ja pieni, mutta sitäkin tehokkaampi hakuporukka kokoontui ilmaisuharkkoihin Ylöjärvelle. Äänen avaus sujui mukavasti, kun juusto kourassa kumarruin tien pieleen. Haukku oli heti hyvää ja reipasta. Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä haukku oli ensin hyvin, hyvin varovaista, lähes äänetöntä. Sitten uskaltauduttiin jo päästämään ääntäkin. Toistoilla (vielä kaksi lisää) saatiin lisää volyymiä haukkuun. Treenistä mentiin jo hallitusti poispäin, vaikka treeniin mentiin taas nelivedolla.

Treenin jälkeen tehtiin pienet tottistelut tiellä. Seuraamiset olivat rauhallisempia kuin edellisenä päivänä ja kääntymisetkin parempia. Vielä on kuitenkin kontaktissa ja paikassa toivomisen varaa. Luoksetulo oli hyvä ja sen alkuun saatiin vielä "valmistelevana" liikkeenä vapaana seuraaminen, hyvä pysähdys ja varma istuminen paikoillaan. Hyvä, Rommi!

Piikkisika ja tokopoika

Päivällä kävimme ELL:ssä välitestaamassa pissan ja akupunkteeraamassa koiran. Pissassa ei ollut enää struviitteja eikä tulehdussoluja. Myös ph oli laskenut normaalille tasolle. Yes! Sitten laitettiin 11 akupunktioneulaa pitkin ja poikin. Lonkka- ja rakkopiste oli niin kosketusarka vielä, että siihen ei neulaa laitettu. Koira oli tosi kiltisti ELL:ssä. Se rakastui taas kaikkien huomioon ja rapsutuksiin. Paino oli 24 kiloa eli oli noussut puoli kiloa runsaassa viikossa.

Kun saimme niin hyviä uutisia, niin emme malttaneet pysyä pois tokokentältä. Siellä menimme semmoista rinkiä kolmikoittain, että yksi koira odotti paalussa, yksi oli paikkamakuussa ja yksi seurasi. Meidän poitsu pääsi paaluun ensin. Muistissa oli edesmenneen koirani rääkyminen vastaavissa tilanteissa, joten pala oli kurkussa, kun vein koiraa hieman etäämmälle odottamaan. Rommi ei päästänyt inaustakaan ja asettui löysässä remmissä rauhallisesti makaamaan maahan, kun poistuin paikalta. Teki mieli hyppiä ilmaan, mutta maltoin katsoa muiden touhuja. Paikkamakuussa meillä on näköjään nyt lonkallekääntymisongelma ainakin ulkona ja kääntymiset seuraamisessa olivat osin ohjaajan termein "kammottavia". Tänään ei sekään haitannut, kun olin niin tyytyväinen siihen odottamiseen paalussa. Yksi etappi eteenpäin BH-matkalla.

Kentällä aurinkoista

Tottiskentällä paistoi aurinko. Meidän treenissä oli teemana jättävät liikkeet, mutta aiheeksi olisi kannattanut ottaa häiriön kestäminen ja helpottaa treeni perustekemiseen. Siihen nähden, kuinka vähän olemme tehneet jääviä liikkeitä, koira jää tosin ihmeen helposti paikoilleen ja malttaa tosi hyvin jäädä, vaikka itse jatkan matkaa. Avut käskyn yhteydessä olivat vielä isot, melkein pysähdys ja käsiapukin. Näillä näppäimillä ennustan, että en malta hinkata jääviä liikkeitä perusteista eteenpäin, vaan etenemme isoin harppauksin eteenpäin.

Tässä treenissä saatiin taas yksi narupallo pelkäksi palloksi. Kerran suuremman kiinnostuksen kohteena oli valkoinen roska melkein toisella puolella kenttää. Lähtö oli vähän samanlainen kuin aiemmin päivällä metsässä kohti horisontissa painavaa pupua. Silloin oli kyllä hetken korvat hukassa...

Treenin jälkeen kohdattiin naapuruston terrieri esimerkinomaisesti. Vaikka kaveri nosti metelin, Roo kävi moikkaamassa ääneti. Vastaantulo-ohitus saman koiran kanssa meni erinomaisesti. Kepo kertoi samaa tarinaa myöhemmältä iltalenkiltä. Kyllä tuo koira halutessaan osaa, vaikka välillä nostaakin ohituksissa sellaisen metelin, että oksat pois.

Ulkotottistreenit avattu!

Pitkän hallikauden jälkeen on tosiaan tullut kevät. Yli 10 asteen lämmössä auringonpaisteessa treenasimme koiraporukassa BH-kuvioita. Vuorossa olivat paikalla makuu, liikkeestä maahan ja liikkeestä istumaan. Paikkamakuussa oli rauhattomuutta ja asentoakin vaihdettiin lonkalle. Liikkeestä jäävät liikkeet otettiin alkeistyyliin, mutta Rommi selvitti ne kaikki hienosti. On sillä ilmeisesti jäänyt perushinkaamisesta käskyt mieleen. Koitin välillä asennonvaihtoja, mutta se ei tänään luonnistunut ollenkaan. Tätä täytyisi muistutella, niin käskyt selkenisivät päässä ja koira keskittyisi kuulemaansa.

Rommi oli hieman levoton yhdeksän koiran porukassa, mutta eipä me olla pitkästä aikaa treenattukaan ulkona noin suuressa laumassa. Kaverit olisivat kiinnostaneet hieman liikaa. Kun yksi isokokoinen uros alkoi haukahdella, Rommilla meinasi mennä pallo väärään kurkkuun. Teki kuitenkin oikean ratkaisun tuijotettuaan hetken aikaa, onko kaverista mitään vaaraa. Ei ollut, kun oli tolpassa kiinni ja jutteli vain sieltä hieman. Tämä kimppatreeni tekee hyvää.

Kevät on korkattu myös siinä mielessä, että viikonvaihteessa koira kävi kastamassa talviturkin kuraojassa. Se oli taas se sama seireenioja, joka on kutsunut kaikkia koiriamme. Rommin mielestä uiminen oli ilmeisesti nyt yllättävän kivaa, koska sama oja piti uida läpi pariin kertaan, vaikka sen olisi voinut kiertää kuivin jaloinkin.

Sitä se tiesi

Ei parantunut vointi pääsiäisenkään aikaan, vaikka ei juuri huonontunutkaan. Vielä pyhinä otettiin pissanäytteestä ph-testi ja se näytti korkeaa lukemaa (selvästi yli 8) ja näytteestä löytyi kotitestinkin mukaan leukosyyttejä. Näin ollen eläinlääkärin viesti tänään ei ollut yllätys, kun todettiin, että virtsan ph oli 8,5 (päiväpissa, n. 3 tuntia rakossa), pissassa oli struviittikiteitä ja siinä oli myös sekä leukosyyttejä että punasoluja. Rakon seinämä näytti ultrassa jopa maallikon silmin epätasaiselta, kun taas eturauhanen vaikutti normaalilta. Edellinen pissanäyte oli viety 20.3., joka oli puhdas, joten kovin pitkää aikaa tauti ei ole voinut vielä jyllätä. Jokainen päivä on silti liikaa.

Tiedossa on siis antiobioottikuuri, uninary-ruokaa ja karpalokapseleita. Antibioottikuuri määrätään vasta torstaina, kun viljely on valmis. (Myöh. huom! Viljelyssä ei kasvanut mikään, mutta jostain ne leukkarit tulevat, joten laitettiin sulfa menemään. Ph on laskusuunnassa.)