Vahvaa ja ei niin vahvaa ilmaisua

Hakutreeniin mentiin hyvän lenkin jälkeen kuulaassa säässä. Kerrankin lähestyminen oli ihan siedettävää - nelivetoa ei menty koko parin sadan metrin matkalla kuin kymmenisen metriä. Alue oli uusi, koska aloitimme normaalin Nokian radan sadasta metristä eteenpäin.

Äänenavaus sujui tosi hienosti. Koira haukkui koko kropallaan, ja ääni oli mukavan rentoa ja reilua. Ensimmäinen pisto tehtiin oikealle. Etsintään meni melko pitkään. Alue oli ns. kilpatallattu, ja koira taisi osin jäljestää, joten se harhaili keskilinjan suuntaisesti turhan paljon. Sieltä se maalimies kuitenkin löytyi, ja kiva mm toi makkaralla keskilinjalle.

Toisella pistolla oli vieras maalimies, joka oli sijoittunut piiloon vasemmalle. Tässä oli pieni väärinkäsitys, kun olin ohjeistanut maalimiehet nimenomaan piilojen viereen, koska koiralla ei ole otettu vielä piiloja lainkaan. Koiralla taisi hieman mennä pupu pöksyyn, koska pitkään aikaan ei kuulunut ilmaisua. Sitten vingahdusten jälkeen alkoi jonkinlainen ilmaisu. Koira oli kuulemma peruuttanut piilon edustalle ja aloittanut haukun (vihdoin). Menin paikalle nopeasti, ja koira reagoi lähestymiseeni. Tuli liikaa uusia asioita samaan treeniin.

Kolmannella maalimiehellä ilmaisu oli taas heikohkoa, mutta lähti kuitenkin liikeelle. Nyt annettiin koiralle mahdollisuus leikkiin namipalkan jälkeen. Kuulemma tarvittiin kaksi lelua leikittämiseen. Yhdellä ei olisi saatu koiraa keskilinjalle.

Hieno haukku, nyt edistytään kaikesta huolimatta hieman joka treenissä.