Pari ukkoa jääradalla

Kangasalle oli aurattu jäärata autoille. Baanan varressa oli hienoa hakuilla, kun kelikin oli vaihteeksi nollassa.

Rommille oli laitettu kaksi maalimiestä, jotka löytyivät vastatuulesta melko helposti. Alku oli takkuista, kun koira oli ihmeissään, miksi me nyt lähdetään jäälle. Se vilkuili koko ajan rannan suuntaan, jossa lumen seasta pilkottavat kivet antoivat jotain hahmoa muuten niin valkoiselle tasaiselle maastolle. Rommin mielestä erityisesti yksi lähestymämme kivi oli se, mitä haettiin. Mutta juuri kiven kohdalla, se kääntyi 180 astetta kohti tuulta, pinkaisi lumivallin päälle, jäi nenä kohti tuulta ja näytti: Mamma, tuolla on joku. Päästin kaverin vain irti remmistä ja se meni suoraan maalimiehelle sata lasissa läpi korkean hangen. Myöhemmin maalimies kertoi, että koira oli rauhallinen. Ehkä se oli rauhallinen sen hetken, jonka se söi palkkaansa, mutta sitten se taas juoksi täysillä luokseni.

Toinen maalimies olikin hankalampi ja se löytyi vasta, kun olimme koittaneet löytöä sivutien kautta ja siksakkaamalla kaislikon seassa. Haju ei ilmesesti sittenkään oikein läpäissyt ruohikkoa, ja koira löysikin maalimiehen nopeasti edetessään tietä pitkin. Nämä pari hakua eivät juurikaan Rommin energiaa vielä syöneet, joten kävimme vielä kiertämässä koko jääradan. Yhdessä paikassa oli jo vettä jään päällä, mutta muuten oli hienoa lenkkeillä hyvässä säässä, kun koira haeskeli kiintopisteitä melkein koko-valkoisesta maastosta.

Kevätpäivän saldo

Päivällä: Kun isäntäväki lapioi koko Suomen tapaan kuutioittain lunta katolta, koira haki palloa melkein metrisestä hangesta. Katolta oli paikoin löytynyt 70 senttiä lunta, joten saman verran sitä varmaan löytyy maastakin. Koira on vihdoin hoksannut pallopelin salat, ja nauttii hakemisesta suunnattomasti. Se tuo ajoittain lelun jopa käteen asti, ainakin, jos heittäytyy itse passiiviseksi ja mitään ei tapahdu, kun sitä heittää. Naapurikin heitti pari kertaa kevyttä pehmopalloa niin kauas hankeen, että koira sai teki kunnon lihastreenin sitä hakiessaan. Kevyt pallo ei uppoa hankeen, joten hausta ei tule liian haastavaa.

Illalla: Saldo tällä hetkellä on yksi pari tossuja, kaksi keltaista sukkaa, yksi punainen sukka ja yksi sukka, joka on ollut joskus valkoinen, sekä yksi kangaspussi. Istun tuolissa tavarakasan alla, joka on kertynyt tähän viimeisen puolen tunnin aikana. Koiralle on nyt tavaroiden noutaminen jäänyt päälle. Sitten ruvettiin iltanokosille, kun on kaikki irtotavarat kannettu mammalle.

Pitkä, mutta monipuolinen tottistreeni

Olipa taas mukavaa tottistella sisätiloissa, kun lunta tulee taas taivaan täydeltä. Rommi oli saanut hyvän lenkin päivällä, joten se oli sopivassa vireessä. Tekemiseen on helpompi keskittyä, kun suurin energia on ensin purettu muuhun aktiiviseen tekemiseen.

Kerrankin treenissä oli hyvä suunnitelma. Teemoiksi oli valittu: Seuraaminen, Ryhmä paikalla makuu, koiran tarkastus ja Kokeeseen ilmoittautuminen. Hyvä suunnitelma ja kaikki tuo tuli tehtyä.

Olin kerrankin hyvissä ajoin paikalla, joten ehdimme ottaa settiä jo ennen kuin muut ehtivät paikalle. Seuraamispätkät menivät mukavasti, ei ollut liikaa edistämistä eikä etääntymistä. Käännöksissäkin meni ihan jees.

Alkuun teimme tuomarille ilmoittautumista ja koirien tarkastusta. Meillä taidettiin ensin haluta hypätä syliin, mutta sitten pysyteltiin nätisti sivullakin. Pari kertaa päästiin harjoittelemaan ilmoittautumista.

Sitten teimme rivissä ohitus/sivullaolo/seuraamisharjoituksia. Eli rivissä neljä koiraa ja siitä sitten mutkiteltiin ohi. Kun pysyimme paikallamme, Rommi keskittyi hienosti paikalla oloon. Se malttoi tosi pitkissä sivulletuloissa pitää hyvin kontaktia. Vaikka välilä piti vilkaista, mitä kaveri tekee, kontakti palasi hyvin. Seuraaminenkin meni hienosti. Taisin tosin käyttää reippaanlaisesti makupala-apua ohituksissa. Pysähdyimme koirien väliin ja taas jatkettiin matkaa. Sekin meni hyvin.

Sitten teimme luoksetulon kujan läpi. Oma luoksetulo meni hienosti, mutta muiden luoksetuloissa paimenkoiran ominainen reaktio liikkeeseen tuli esiin. Taisi jo väsy painaa, kun oli niin pitkään tehty. Lopussa otettiin vielä rauhoittava paikallamakuu siten, että kaikki koirat suorittivat yhtä aikaa. Pari lyhyehköä suoritusta tehtiin ja kumpikin meni mukavasti.

Olipa jotenkin kiva treeni. Pääasia, että on kivaa. Päivä olisi ollut tosi hieno, jos palatessa naapuruston koiralle ei olisi nostettu hillitöntä mekkalaa, josta ei taas meinannut loppua tulla. Juuri oltiin tehty hyvässä yhteisymmärryksessä hommia kentällä, mutta tiellä kun tulee toinen otus vastaan, se on jotenkin liikaa tuon otuksen hermoille. Voittopuolisesti kuitenkin positiivinen ilta.

Vaihteeksi mukavaa tottiksissa

Vain puolentoista viikon treenitauon jälkeen oli tekemisessä jälleen intoa. Koira on herkästi kuulolla ja halukas yrittämään kaikkensa. Suurempi muutos oli varmaan tapahtunut ohjaajassa, jolle tauko tuli tarpeeseen. Suosittelen lomailua muillekin.

Ekassa setissä otimme seuraamista ja noudon alkeita. Sivulletulo ja seuraaminen eivät menneet nappiin, mutta mukavaa oli silti. Vinkiksi etääntymiseen tuli tahdin vaihdokset, jotta saataisiin tarkennettua tekemistä. Noutoa treenattiin jättämällä koira istumaan, motskari mun ja koiran väliin ja siitä tuonti. Koira syöksyi motskariin, toi ripeästi, mutta loppuasennot olivat sinne päin. Ensin olin irrotuksessa itse liian hidas ja toisessa olin muuten vaan kömpelö. Silti tuli muilta kommenttia, että nouto olisi hyvässä vaiheessa. Se lämmitti. Kun kunnon lelu jäi epähuomiossa kotiin, leikittiin ensin nakin palasilla. Taskusta löytyi viimein myös narulelu, jolla jatkettiin leikkiä. Siitäkin tuli ilahduttavaa kannustavaa kommenttia, että on edistytty. Annoin selvästi enemmän aikaa koiralle tällä kertaa harkita, jääkö itsekseen leikkimään, vai tuoko minulle. Se päätti joka kerta tuoda lelun mulle retuutettavaksi, mikä oli mukavaa.

Toiseen settiin tullessa koira oli selvästi ensimmäistä rauhallisempi ja keskittyneempi. Näin se vaan on, että meillä on normaalisti ensin liikaa kierroksia, joten toinen kierros on yleensä parempi tekemiseen. Toisessa setissä otimme monenlaista pientä:

- kolme motskarin pitoharjoitusta valmiiksi edessä istuen (meni hyvin)
- yksi eteenmeno kosketusalustalle siten, että koira jäi istumaan paikoilleen, kun vein alusen ja namit (nopea, olisin saanut olla itse nopeampi lopussa)
- pari luoksetuloa, joista ainakin toinen oli vino. Olivat kuitenkin vauhdikkaita ja iloisia.
- muutama sivulletulo ja seuraaminen

Muuten treeni oli haastava, koska hallissa oli ihmeen paljon kiihkeästi haukkuvia koiria. Hallin läpitulo oli treeni sinänsä, ja vaikka suurin osa ohituskerroista päättyi haukkumiseen, saatiin myös pari hienoa häkkirivin ohitusta mukaan. Me voitais ottaa tuo hallin eteisen ohitus ihan omaksi lajikseen treeniohjelmaan.

Tottista ja arkikäyttäytymistä

Olemme treenanneet tiiviisti toisten koirien ja ihmisten ohituksia. Rommia jänskättää ohitukset, ja paineesta seuraa höökimistä ja haukkumista. Nyt on otettu lisää etäisyyttä, koira käskyn alle ja sitten rennosti ohi. Se on alkanut tepsiä. Tällä viikolla on tehty mm. Tesoman, Haukiluoman ja Hämeenpuiston lenkit onnistuneesti. Toki reissussa tapahtuu myös aina jotain ei niin miellyttävää, mutta pääasia on, että voittopuolisesti mennään hyvillä suorituksilla. Se alkaa sitten rentouttaa meitä molempia, ja kaikkia koiria ei tarvitse haukkua kahdella jalalla seisten, vaan osaa voi vain vilkaista ja palata sitten mamman kontaktiin nakin toivossa.

Parilla lenkillä on tehty esineruudun tapainen. Aluetta ei ole tullut tallattua sen kummemmin, kun joka paikassa on tonneittain lunta. Lelu on viety pariinkymmeneen metriin siten, että lähtöpaikasta ei kulje jälkeä lelun luo. Molemmissa paikoissa tuuli suosi siten, että lelun suunnasta tuli haju. Molemmissa paikoissa lelu on bongattu vaivatta ja sitä on lähdetty myös tuomaan innokkaasti. Luovutuksista oli vain yksi edes sinnepäin, mutta sekin pitää ottaa ohjelmistoon.

Tottishallissa mentiin tänään - yllätys-yllätys - seuraamista. Tämä on tainnut olla meidän ohjelma viimeiset sata kertaa, ja eteneminen on ollut hidasta. Tänään kommenttina oli, että koira tietäisi jo paikan ja että imuttamisesta voi siirtyä käden heiluttamiseen, mutta olen siitä kuitenkin eri mieltä. Minusta koira ei tiedä paikkaansa. Se ajoittain edistää, jää jälkeen ja on etäällä. Kaikki näistä on minusta oikeanlaisen treenin puutetta. Tällä kertaa saimme pari hyvää pätkää, kun meille kerrottiin oikea-aikainen palkkaus. Niillä kerroilla tunne vireestä oli kohdallaan. Tekemisessä on kuitenkin liikaa puristusta ja lelukin saatiin rikki, kun se piti purra kappaleiksi kovassa paineessa. Treeniin pitäisi saada taas ilo. Sitä voi koittaa etsiä lomatauon aikana. Treeniporukalta tuli kuitenkin tarvittavaa tsemppiä, mitä just nyt tarvittiinkin.

Seuraamisen lisäksi otettiin vähän henkilöryhmää, paikallakääntymisiä, istumista, maahanmenoa ja haukkumista. Henkilöryhmä oli itse asiassa aika hyvä, koska ketään ei tarvinnut käydä moikkaamassa, vaan kontakti säilyi minussa (=nakissa). Sen verran väsy poitsu oli poistuessa, että toisella kertaa päästiin jopa eteishallin läpi ihan rennoissa merkeissä, vaikka eipä siinä tällä kertaa häiriökoiria juuri ollutkaan.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Hallitottista

Hallitottiksessa teemoina tänään seuraaminen ja istuminen. Emme ottaneet istumista erikseen, vaan sitä tuli treenattua osana sivulletuloa. Seuraamisessa oli tarkoituksena ottaa ensimmäinen setti imutuksella ja toinen ilman.

Ensimmäisessä setissä otimme ensin pienen henkilöryhmän eli kahden henkilön ympäri kahdeksikkoa. Se meni mukavasti. Sitten tarkoituksena oli ottaa seuraamispätkiä hyvällä jännitteellä, mutta toisin kävi. Rommin kontakti oli tänään hieman hukassa ja edes pakotteet eivät korjanneet tilannetta toivotuksi. Imuttaminenkaan ei oikein onnistunut. Rämmimme läpi ekan setin. Leikitin Rommia hieman, ja sen vire nousi. Olikohan poitsu sittenkin hieman uuvuksissa juuri ennen tehdystä ulkoilulenkistä.

Tauon jälkeen teimme vielä seuraamista, joka meni paremmin ilman imuttamista. Käännökset eivät oikein onnistuneet, mutta harhautukset menivät ihan jees, koska koira hakeutui kontaktiin. Kommenttien mukaan koira ei ollut kovin vinossa. Se ei ollut myöskään liian kaukana, vaikka tiiviydessä olisi toivomisen varaa.

Jälkiviisaana totesin, että olisi pitänyt tehdä vain paikalla kääntymisiä. Tätä kokeiltiin vielä kotona, mutta sielläkään se ei mennyt oikein hyvin. Tämä perusharjoitus pitää ottaa taas ohjelmaan.

Vihdoin treenaamaan

Vihdoinkin keli (-8 astetta), terveys, työ ja kaikki muukin mahdollisti treenaamisen. Rommi pääsi taas betonitehtaalle ukkoja jahtaamaan. Vain akkoja löytyi. Mutta hyvä niin. Päivä oli muutenkin poikkeuksellinen, koska koiran treenikärry kieltäytyi yhteistyöstä, joten matkaan lähdettiin toisella autolla, ja kepokin lähti kuskiksi ja turistiksi mukaan treeniin.

Kun maalimiehiä laitettiin paikoilleen, otin pihalla pari sivulletuloa, muutaman askeleen seuraamista ja luoksetulon. Lähestyimme sitten aluetta, ja koira päätti, että ei hidasta ohjaajaa kannata odottaa, vaan lähti alueelle omin päin. Maalimiehet eivät onneksi olleet päässeet piiloihin. Vihdoin koira palasi takaisin luokseni, ja sitten yritettiin lähestymistä uudelleen. Toisella kerralla koira pysytteli hyvin luonani ja sai siitä ajoittain herkkua.

Tarkoituksena oli tehdä vapaata partiointia kolmella maalimiehellä. Ensimmäinen reagointi oli vahva, mutta koira ei silti lähtenyt maalimiehelle, vaan selvästi odotti minulta lähtökäskyä. Kun sanoin ukko, se meni lähellä vasemmalla olleelle maalimiehelle lujaa. Se söi pikaisesti namit ja palasi luokseni. Toiselle maalimiehelle se selvästi jäljesti pitkin aurattua uraa. Se nosti päänsä vasta viimeisellä viidellä metrillä. Koko haku oli tosi nopea. Kolmas maalimies oli melko kaukana oikealla. Sen etsintä oli koiralle vaativa. Se odotti ihmeen paljon ohjeita ja ukko-käsky johdatti sen melko suoralle pistolle pois tieltä ja samantien takaisin. Koira tarttui hanakasti käsiapuun, jota voisi käyttää enemmänkin. Haku olisi saanut olla itsenäisempää, joten joku muu sana pitää keksiä tähän tekemiseen. Koira ei tuntunut olevan varma, mitä siltä odotetaan, ja minä en osannut auttaa oikealla tavalla. Treeni oli siis hyvä, koska sai taas paljon ajattelemisen aihetta.