Vuoden viimeinen agitreeni: hyvää ja huonoa

Vuoden viimeisessä agitreenissä oli hyvää ja huonoa. Heti alussa koira karkasi kentältä, kun se kuuli outoa ulinaa toiselta kentältä. Kenttä on sillä tavalla hankala, että vaikka koira pääsee läpi pienestä kolosta, niin itse pitää kiertää melkoinen lenkki sitä hakemaan. Nolona vein taas koiraa häkkiin miettimään asioita. Onneksi mitään haveria ei sattunut.

Sitten lopulta päästiin treenaamaan. Koira oli joulun treenitauon tai jonkun muun syyn takia ihan täpinöissään ja ylikierroksilla. Alkuun otettiin radan osana ollutta muuria yksinään, mutta koira tarjosi "sarjaan" jo putkea ja toistakin putkea sekä muuria molempiin suuntiin. Aina kun hypyn jälkeen edessä oli este, koira eteni sille oma-alotteisesti. Hauskaa näytti koiralla olevan, ja itsekään ei voinut kuin nauraa sille. Sarjana oli lopulta vastapäivään hyppy, hyppy, hyppy, putki, muuri, putki ja hyppy. Näistä päästiin kompuroiden läpi, sillä tyypilliseen tapaan ohjaaja oli taas tosi myöhässä, mutta mihinkään ei tarvinnut pysähtyä.

Sitten tehtiin täyskäännös radalla ja uusi rata myötäpäivään oli: hyppy, hyppy, muuri, putki, hyppy ja 180 astetta käännös takaisin ja putki, muuri, hyppy ja 180 astetta käännös ja kepit. Alku meni hyvin, mutta juutuimme uuteen juttuun eli 180 astetta käännökseen. Rommi oli jatkamassa jo rataa eteenpäin, jossa olisi ollut hyppy, mutta tehtiinkin täyskäännös, joka oli liikkeenä uusi. Koiralle piti siis jotenkin kertoa ennen hyppyä, että seuraavan jälkeen palataankin takaisin. Se ei ollut ihan yksinkertaista, mutta koira oppi itse sen nopeasti, vaikka ohjausliikeessä on paljon parantamisen varaa. Jauhoimme hetken tuota käännöstä ja sitten jatkoimme takaisin. Hyppy muurin yli oli niin ilmava, että näytti että koira lentää. Sarjan lopussa oli vielä kepit "oikealta" puolelta, mikä sujui myöskin ihan hienosti. Pitäisi vielä vaan saada ohjausta suunnattua eteenpäin.

Lopussa menimme vielä kepit väärältä puolelta pari kertaa. Ohjasin koiraa jotenkin eri tavalla kuin koskaan ennen. Nyt väärältä puolelta työnsin koiran oikeisiin rakosiin sen sijaan että olisin vetänyt sitä. Se tuntui oudolta ja tapahtui ihan vahingossa. En saanut toistettua ohjaustani, mutta toinen kerta samalta puolelta meni kuitenkin ihan ok, joten enpä jauhanut sitä enempää.

On kai me jotain opittu, kun pieniä edistysaskelia näkyy siellä täällä. Alkusyksystä pudottelimme paljon esteiden rimojakin, mutta sekin on nyt jäänyt vähemmälle. Tällä kertaa jäi harmittamaan vain tuo kentältä karkaaminen, mutta muuten oli mukavaa. Ensi vuonna sitten lisää näitäkin haasteita.

Jäävissä myös maahanmeno sujuu

Tänään hyvä tottistreeni siinä mielessä, että jäävissä liikkeissä maahanmeno sujui moitteetta. Hieno homma. Alkaisi olla aika hyvässä hapessä nuo jäävät siis.

Sitten otettiin "uutta" eli täyskäännöstä. Koira seuraa vasenta jalkaa, joten sitä ruvetaan treenaamaan myös kääntymisen yhteydessä. Koiralla on tapana jäädä käännöksestä jo valmiiksi edistävään kohtaan, joten jotain pitää keksiä siihen.

Paikallamakuu häiriössä meni ok. Eteenmeno menee tietty hyvin, vaikka vapautus purkille unohtui ohjaajalta. Oli hyvä treeni ennen joulutaukoa.

Aatto-agilityä

Joulunodotustreenissä oli vuorossa iloista kertausta syksyn opeista. Ympyränmuotoiseen rataan sopi hyppyjä, putkia ja kepit. Ekalla kierroksella kepit piti ottaa väärältä puolelta, ja se oli juuri niin hankalaa kuin voi olettaa. Kierros meni muutenkin odotetusti, eli koira oli koko ajan hurjasti edellä ja minä ohjasin sitä takaa myöhässä.

Toisella kierroksella kepit sai ottaa oikealta puolelta, kun kiertosuunta vaihtui. Se oli paljon mukavamapaa. Kierros meni ihan kohtuudella. Tästä on kiva jäädä joulutauolle.

Jäävät lähtee!

Tänään taas vuorossa tottistelua, ja edellisen päivän treenin jälkeen oli mahtavaa huomata, kun liikkeestä istuminen meni ihan putkeen. Alussa liike remmissä (varan vuoksi), sitten ilman ja viimeiseksi kokonaisena liikkeenä (myös paluu koiran luo). Sitten kokeiltiin rytmin vaihdoksia, ja nekin menivät kohtuullisesti. Rommi lähtee erkanemaan ensin, kun vauhti lisääntyy, mutta parantaa sitten suoritustaan. Hitaat on sillä aina mukavan hyvät. Erkanemisongelmaan ja purkin kurkkimiseen teimme tänään käännöstä vasemmalle ja seuraamista purkkia kohti.

Vielä kun saadaan liikkeestä maahan ja luoksetulo hollille, niin sitten meillä on enää ne sata muuta liikettä ja asiaa, mitkä pitää saada kohdilleen. Kyllä tässä työmaata riittää.

Jäävät jäätyy

Tänään eivät tottiksen jäävät liikkeet kyllä sujuneet yhtään. Mahtoiko ohjaaja mennä lukkoon, kun suoritusta ikuistettiin videolle ja kameralle. Jo yhteisosuudessa tuntui, että ohjaaja oli löysä, joten mitäpä muuta tästä olisi voinut seurata. Yhteisessä osuudessa mentiin pikkuliikkeitä ja rytmin muutoksia. Osa seuraamispätkistä oli jopa ihan kohtullisia. Myös osa pikkuliikkeistä oli mukavan teräviä, mutta toisaalta pari täyskäännöskokeilua oli ihan poskellaan.

Koirakin oli treenissä yllättävän häiriöherkkä ja reagoi jopa kameran sulkijan ääneen, vaikka normaalisti agilitykoirien äännähtelykään ei välttämättä ole vaikuttanut tekemiseen. Liikkeestä istumaan meni sitten jauhamiseksi, kun koira meni joka kerta liikkeessä maahan. Otettiin jo käyttöön kikka-kolmoset ja lopulta pakotteetkin, mutta niitä se ei kyllä ymmärtänyt vähääkään. Vihdoin jämäkämmällä käskytyksellä liike alkoi taas sujua.

Henkilöryhmä oli ihan hyvä, vaikkakin alussa oma vauhtini oli taas liian hidas. Kun vauhti parani, niin tekeminen parani. Miksi sitä ei osaa kävellä vauhdikkaasti aina.

Saatiin taas hyviä vinkkejä kaikesta siitä, mitä pitäisi parantaa: lähtö seuraamisessa, koiran etäisyys seuraamisessa, käännökset, ohjaajan katse ylöspäin jne. On se loistavaa, kun on niin monet apusilmät!

Turhaa terveyshuolta

Veimme kontrollipissanäytteen tutkittavaksi, ja parin päivän päästä saimme kommentin, että siitä pitäisi soittaa eläinlääkärille, auts! Joko taas! Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että näytteessä ei ole mitään hälyttävää. Siitä oli löytynyt hyaliinilieriöitä ja hieman tulehdussoluja, jotka molemmat viittaavat aktiiviiseen eturauhaseen. Joten ei mitään uutta. Koira on nuollut jonkin verran enemmän itseään, ukissut pihalle ja sinne päästyään tutustunut lähietäisyydeltä kaikkiin vastaantuleviin hajuihin. Sitten leuka väpättää viisi minuuttia, kun jonkun toisen hormoonihyrrän hajut sattuvat samaan hermoon. Aktiivinen uros, nääs.

Agilityssä sujuu ja ei suju

Alkulämmittelyksi oli rakennettu melkoinen rata, vaikka siinä ei ollutkaan mitään varsinaisesti uutta. Pari hyppyä, kääntävä putki, hyppy, kepit, pari hyppyä valssaten ja putki. Alku meni kivasti. Sitten välipalkka. Kepit ensimmäisellä otolla menivät hyvin, ja olisi pitänyt jättää siihen. Muutama uusintaharjoitus ei mennyt enää yhtä hyvin. Sitten käännökseen valssaten, jota piti myöskin hinkata, kun ohjaaja ei osaa kääntyä eikä samalla ohjata oikein. Lopulta hypyt ja lopun putki saatiin mentyä ilman virhettä, vaikka emme saavuttaneetkaan "flow":ta. Se ensimmäinen keppisarja lämmitti kyllä mieltä.

Sitten uuteen asiaan eli putken suun hakemiseen itsenäisesti. Rommille se ei tuottanut ongelmia, kun mukana ei ollut muita esteitä. Kun hommaa kokeiltiin osana sarjaa, siitä ei meinannut tulla mitään. Koira meinasi mennä putkeen väärästä päästä ja karata edessä olevalta radalta. (Mistä tulikin mieleen, että koira kävi naapuriradallakin, mutta onneksi sieltä otettiin se kiinni. Muutenkin poitsu oli hieman ärtsy.) Pitkän hieromisen jälkeen siitä saatiin jotain talkkua ja vihdoin koira sisään siitä päästä putkea, mistä oli tarkoituskin. Mutta ei ollut helppo treeni, ei.

Tottelevaisuus sujuu

Meillä oli hyvä tottistreeni. Koira oli erittäin hyvin vireessä jo yhteisessä osuudessa, ja se vain halusi tehdä hommia. Muut koirat eivät sitä häirinneet. Tein heti alussa mm. maahanmenoja ja ne olivat hienoja. Koira malttoi olla paikoillaan, vaikka muita koirakoita oli ympärillä. Muutkin liikkeet häiriön alla menivät kivasti.

Omissa osuuksissa otettiin jälleen niitä jääviä liikkeitä: toisessa istumista ja toisessa maahan menoa. Molemmat sujuivat hyvin. On mielenkiintoista, kuinka jo käskyn antaessaan tiesi, että nyt tämä sujuu. Harjoittelimme vähän myös noutoja, ja sekä pidot että tuonnit sujuivat hyvin. Taisin tehdä kokonaisen noutoliikkeenkin, vaikka veinkin kapulan (en heittänyt). Olipa taas hyvä treeni.

Agilityä A:lla

Agilitytreenissä harjoiteltiin mm. A-estettä. Kuten arvata saattaa, meidän vauhtihirmulle harjoitus oli vaikea, koska kontakteista ei ollut tietoakaan. Se oli sinänsä hienoa katsoa, että koiraa ei kiipeäminen hirvittänyt, ja pahempia alastulojakin on nähty. Ei se sentään loikannut ylhäältä saakka alas, vaan oikeasti kulki A-estettä pitkin sekä ylös että alas. Silti laitettiin nyt harkintaan, miten näitä esteitä harjoitellaan.

Myös valssausta oli ohjelmassa, ja sitähän ei voi tehdä koskaan liikaa. Pitäisi päästä taaksepäin juoksusta sulavaan jatkuvaan liikkeeseen, mutta mitenhän ne käytännössä tehdään näillä tottelemilla jaloilla.

Hakua pakkasessa

Aamupakkanen oli noin 13 astetta, kun lähdettiin matkaan kohti hakurataa. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että allekirjoittaneella ei ollut oikeat varusteet hommaan, ja sekä kädet että jalat jäätyivät. Koiralla ei tietenkään tuntunut olevan mitään hätää.

Vuorossa oli taas neljä maalimiestä, johon määrään olen ilmeisesti jumittunut. Samoin olen jumittunut siihen, että ensimmäiseltä otetaan luoksetulo. Ilmeisesti on myös tullut haettua koira toiselta maalimieheltä aika usein. Tällä kertaa sentään kolmas ja neljäs maalimies tekivät puolipaot. Viimeinen pisto piti tehdä hei-huudolla avustettuna, mutta apujen käytön unohtaminenkin kesken treenin on tullut enemmän tavaksi kuin laki sallii. Taitaa olla talvitauon aika.

Rommi poseeraa

Tottista tosissaan

Tottiksessa teimme porukassa kimppakivaa. Teimmme ensin kontaktipujottelua ja sitten luoksetuloja. Kontaktipujottelussa Rommi reagoi ohittavaan kultaiseen noutajaan, ja tunneliluoksetulossa se väisti koiraa niin, että se teki itse asiassa suunnattoman kaarteen nuolisuoran sijaan. Otimme vielä lopussa luoksetuloa, missä koitin sitten poistaa kaarrosta ja eiköhän tuo parantunut alun epäonnistumisesta.

Lisämaustetta saatiin omissa seteissä jäävistä liikkeistä (joo, taas) ja tokohypystä, johon on ilmestynyt uusi ongelma: koira etenee hypyn jälkeen pitkälle sivuun ja jää kyllä sinne seisomaan. Mistähän se nyt tuon on keksinyt, mahtaako olla agilityn aikaansaannoksia. Mene ja tiedä. Kaiken kaikkiaan lähdin kyllä ihan tyytyväisenä tuostakin treenistä.

Vaikeaa agilityä tahkotaan

Agilityradalle oli viritetty mm. kimurantteja käännöksiä ja puomi. Ensin oli neljä estettä, joissa harjoiteltiin työntöä ja vetoa. Ensimmäisellä yrittämällä ne menivät ihan ok. Niiden jälkeen oli yksi putki, johon vielä jatkettiin ennen palkkausta.

Sitten oli kaarteessa pari hyppyä ja puomi. Siitä se tahkoaminen sitten alkoi, kun puomi on tosi epävarma ja sitä mentiin ensin vauhdilla ja laskukontaktista hypättiin kaukaa ohi. Sitten mentiin namiavusteisesti ja sitten remmin kanssa ja vieläkään en tiedä, miten sitä pitäisi opettaa. Tuota juttua pitää ottaa ihan omanaan, ei osana rataa.

Tahkosimme vielä hyppysarjaakin ja sekään ei sujunut, kun en taas jostain syystä saanut koira vaihteeksi putkeen. Olisi pitänyt osata suunnata putken ohi pidempään, vaikka oikea suunta oli ihan päinvastaiseen ilmansuuntaan. Onneksi lopun kepit menivät hyvin.

Toisella kertaa alku meni oikein vasta toisella kertaa. En ottanut puomia ollenkaan, vaan oikaisin putken kautta kepeille. Pari ensimmäistä keppikertaa meni pieleen, mutta kolmas onnistui. Koira sai palkaksi pallon siitä hyvästä ja kävi tekemässä kunniakierroksen (hyppy, putki, hyppy) sen kanssa. Sitten vielä loppuun kerta käännösharjoittelua, jotta itselle jää hyvä mieli. On tämä aikamoista tahkoamista.

Aamuhakua

Hakutreenissä kokeiltiin piiloja, mutta ne eivät oikain sujuneet. Ensimmäinen tuttu maalimies oli piilossa oikealla. Koiraa piti auttaa ilmaisussa, mutta sieltä luoksetulo sujui hyvin, ja sain hienon yliheiton toiselle maalimiehelle. Toiselle vieraalle maalimiehelle telttaan tuli hyvä ilmaisu. Hain koiran sieltä pois. Kolmas maailmies oli umpipiilossa. Neljäs vieras maalimies oli avonaisessa tiipiissä.

Treenin jälkeen Rommi sai juosta kaverin malikkanartun kanssa. Tyttö ei oikein ymmärtänyt meidän poitsun lähestymisyrityksiä, mutta mukavasti tulivat toimeen kuitenkin. Koirat saivat reippailla rennosti sillä aikaa, kun omistajat tekivät hakuradan talkootöitä. Välillä olisi kiva olla tuon koiran roolissa.

Tottiksessa tohistaan

Tottiksessa tohistiin taas mm. jääviä liikkeitä. Näitä sitä taotaan tämän talven aikana, joten ei mitään erityistä raportoitavaa. Pääasia on, että tottistelu tuntuu mukavalta hyvässä seurassa, jossa tulee kommenttia, kun on sen tarve.

Puhtaat simmut

Rommi kävi silmäpeilauksessa ja sai siellä puhtaat paperit: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia. Eläinlääkärissä otettiin melko rennosti, ja välillä loikoiltiin lattiallakin, kun odoteltiin silmätippojen vaikutusta.

Sujuvaa agilityä - ajoittain

Radalle oli taas viritelty iso määrä esteitä. Rata oli: neljä hyppyä, putki, kolme hyppyä ja putki. Ensimmäisellä putkellä koiran piti mennä tietysti epäluonnollisesti väärästä aukosta sisään ja lisäksi käännyttiin 180 astetta takaisinpäin, joten itse oli käännyttävä putken edessä.

Ensimmäisellä kerralla oma ajoitus ja rytmi oli kohdallaan ja koira meni oikein yhdeksän estettä ihan tuurilla! Olin joutunut ottamaan alussa ennakkoa ja olin koiran edessä, mutta radan lopussa olin kaukana sen takana ja huutelin sille vain käskyjä seuraaville esteille. Esteet olivat sillä tavalla peräkkäin, että tuurilla mentiin hyvin.

Sitten alkoikin takkuamaan. Koira alkoi hypätä esteen siivekkeen yli. Se ei myöskään meinannut pysyä paikoillaan lähdössä, vaan rontti karkasi melkein joka kerta, kun kokeilimme jotain. Oma ohjaukseni oli myös koko ajan myöhässä, joten koira ei pystynyt suorittamaan itsenäisesti tehtävää. Jotenkin tahkoamalla saimme radan tehtyä uudelleen, mutta siihen meni ainakin 20 kertaa enemmän aikaa. Jopa putki tahkosi, vaikka se menee normaalisti sen hyvin. Myös esteitä tipahteli.

Kokeilimme kerran kepit, ja ne menivät hyvin, joten niitä ei tahkottu enempää. Menin sen verran koiran edellä, että en tiennyt, menikö satsi oikein.

Toisessa setissä kokeilimme haastavampaa ohjausliikettä eli kaksi hyppyä oikeassa hyppyjonossa, käännös ja valssaus vasempaan jonoon. Sitä sitten mentiin vuorotellen mun toimesta ja kouluttajan toimesta. Kerran vielä saimme suht koht onnistuneen sarjan, johon saimme nuo edelliset kuviot ja pari itse keksittyä perään.

Hakukoira lumisessä metsässä

Metsään oli tullut märkää lunta, ja neljä vierasta maalimiestä oli mukana harjoituksessa. Kaksi ensimmäistä lähti yhtä aikaa etukulmiin. Ensimmäiselle maalimiehelle nousi hyvä haukku. Maalimies toi koiraa hetken matkaa takaisin, mistä otin koiran luo ja lähetin sen edelleen toiselle puolelle yliheitolla, joka meni hienosti. Koiran piti etsiä toista maalimiestä ylämäestä jonkin aikaa, kunnes löysi hänet. Kiersin koiran ja maalimiehen, ja haukku pätki jonkin verran. Jäin seisomaan koiran taakse, ja haukku jatkui, joten palkkaukseenkin päästiin. Liu'uttelin rinteestä alas, ja lähetin koiran lähellä olevaa maalimiestä kohti. Oli hauskaa katsoa, kun koira sai hajun maalimiehestä erään kiven vieressä. Jostain syystä se oli aivan varma, että maalimies on kivellä tai kiven sisässä. Se nousi kivelle, hyppäsi alas, kiersi kiveä, nousi kivelle, laskeutui alas jne. Hetken kierrettyään se lähti tarkentamaan maalimiestä muualta. Taisi ressu olla hieman etsinnästään turhautunut, kun se haukkui tosi hyvin maalimiestä, jonka kiersin kertaalleen ennen kuin itse palkkasin koiran. Viimeinen maalimies oli umpipiilossa lähellä keskilinjaa. Koira meinasi lähteä sinne jo varastamalla, mutta sain sen takaisin. Koira bongasi hajun helposti, seurasi sitä, kiersi piiloa, nousi sitä vasten, hyppäsi sen katolle, koitti työntää kuonoaan piiloon ja yritti konstia jos toistakin, että olisi päässyt maalimiehen lähelle. Yhden kerran se jopa palasi luokseni, kun ei osannut ratkaista umpipiilon arvoitusta. Lähetin koiran takaisin, ja se meni piilolle onneksti motivoituneen oloisena. Onneksi sattui hyvä ja osaava maalimies, joka osasi avustaa koiraa lopulta hyvään haukkuun, joka jatkui, vaikka tulin koiran viereen. Olipa erikoinen harjoitus!

Lauantaitottis

Hallitottikseen mentiin kummallisin fiiliksin, kun edellinen kerta oli mennyt niin hyvin. Jotenkin tuntui, että samaan euforiaan on vaikea päästä uudelleen. Homma lähti kuitenkin sujumaan heti ryhmäharjoituksessa.

Omassa satsissa alkuun mentiin henkilöryhmää, ja purkki odotti kentän laidalla. Koira seurasi todella hyvin, ja mamma pääsi tunnelmaan. Teimme varmasti jotain muutakin harjoitteita, mutta en millään muista, mitä.

Toisessa satsissa teimme paikkamakuun ja eteenmenoja. Paikkamakuussa toinen koira oli samalla kentällä leikkimässä ja tekivät he luoksetulonkin. Meidän poitsu ei kiinnittänyt kumpaankaan huomioita, hyvä. Kun toinen koira oli poistunut, teimme pari eteenmenoa purkille. Koira malttoi seurata, mutta ryntäsi vauhdikkaasti eteen. Lopussa teimme hassutteluja ja namin seuraamista, kierimistä ja muuta kivaa.

Oli hyvä harjoitus, ja mieltä kohottivat muiden treenaajien kommentit siitä, että homma on hyvässä vaiheessa. Olivat mokomat lykkimässä meitä kevään BH-kokeisiin ja kehuivat koiran paikkaa seuraamisessa. Ne olivat tosi tervetulleita sanoja, kun viime talvi oli niin haastava ja olemme edistyneet melko hitaasti tähän pisteeseen.

Tunnelma laski kuin pannukakku, kun koira treenin jälkeisellä lenkillä sai taas omalla reviirillään raivarit toiselle koiralle. Että näin: tunnelmasta toiseen.

Vauhtia, vauhtia

Rinkiin oli koottu pilvin pimein hyppyjä, käännöstä markkeeraava putki ja kepit. Ensin pelkäsimme, että joudumme kiertämään rataa "nurin päin" eli koira oikealla puolella, mutta onneksi ohjaajat käänsivätkin meidät oikeaan suuntaan.

Ensimmäinen satsi ei meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan, kun edessä oli hyppy, putki käännöksellä ja hyppy. Rauhoittelin vilkasta koiraa toimimalla rauhallisesti, mutta sepä aiheuttikin sen, että vauhtini ei riittänyt ohjaamaan koiraa. Homma alkoi toimia, kun lisäsin vauhtia. Yksi meidän haasteista tulee olemaan, kuinka voin auttaa koiraa keskittymään ja liikkua liukkaasti yhtä aikaa. Pääsimme suuripiirtein kolmea hyppyä sarjassa, kunnes minä tipuin vauhdista.



Toinen satsi tehtiin vastakkaiseen suuntaan, ja keppien tilalle vaihdettiin putki. Luvassa oli siis vauhdikasta juoksua koiran kera. Onneksi koiran vaihto toiselle puolelle ei tuntunut pahalta. Saimme pidemmänkin hyppysarjan onnistumaan, vaikka putken kohdallakin tulikin "tenkkapoo", kun en pysynyt liukasliikkeisen koirani perässä ja en näin ollen ollut ottamassa sitä vastaan putkelta. No, jotenkin saatiin sekin hoitumaan, ja oli jälleen kerran kiva treeni.

Ei haukku haavaa tee

Tälle päivälle piti olla luvassa parikin hakutreeniä, mutta ohjaaja ei kyennyt ohjaukseen ensimmäisessä, kun heräsi juuri ennen treeniä ja oli vielä puoliunessa. Iltapäivällä koitettiin sitten treenatakin, kun emäntä oli saanut pitkät päiväunet alle.

Rommia haukutettiin metsässä, ja etsinnät ja muut kikkailut jätettiin sikseen. Koiralla oli neljä mahdollisuutta osoittaa haukkukykynsä. Ensimmäinen kerta ei alkanut hyvin, kun kurkusta ei tullut ääntä, vaan ensin availtiin leukoja äänettömästi. Muilla kerroilla tuli heti ääntäkin, mutta haukku on hieman "vajaa". Koira ei häiriinny paljoa, vaikka lähestynkin sitä, mutta vahvaan haukkuun on vielä löydettävä kunnon avaimet. Se kun tiedetään, että sekin puoli siellä koirassa on, mutta se vain tulee vain aika ajoin esille. Toinen juttu, mikä nyt näkyy, on se, että koira törmää maalimieheen ja tarjoaa haukkua melko lähellä kasvoja. Huomasin tämän äänenavauksessa, ja homma jatkui koko harjoituksen ajan. Onpa taas mietittävää.

Hallitottiskausi korkattu

Kävimme päivällä metsälenkillä noin asteen lämpötilassa. Maassa näkyi ensimmäisen kerran kuuraa. Metsässä kuului tosi kaukaa koiran haukku, ja mahtoiko kuulua yksi laukauskin. Näimme myös yksinäisen nuotion. Taisi olla metsästäjät liikenteessa kuitenkin, vaikka autoja/miehiä ei näkynyt missään. Rommin kanssa pidettiin hauska frisbee hetki metsäaukiolla. Koira haki mahtavasti lelua, ja otti sitä ilmasta kiinni. On se tarkka kaveri.

Hallitottiskausi on korkattu tänään. Sessio oli menestyksekäs, sillä tykkäsin Rommin tekemisestä koko harjoituksen ajan. Ensin kävimme koko porukalla hallissa koirineen. Kaikki koirat hauskuttivat ohjaajiaan ollessaan niin hyvin kontaktissa, kun kaikkia hieman jänskätti uusi paikka ja uusi seura. Verrattuna vuotta aiempaan Rommi ja ohjaajakin oli varmasti kuitenkin rennompia.

Ekassa omassa satsissa otimme seuraamista ja henkilöryhmää. Treeni tehtiin namipurkkia hyödyntäen, ja se todisti, että me ollaan saatu sillä edistymistä aikaan. Kerran koira vilkaisi kohti purkkia henkilöryhmässä, mutta muuten tsemppasi tosi hienosti. Se teki hienoja käännöksiä, ja oli muutenkin mukavassa vireessä.

Toisessa satsissa otimme ensin liikkeestä istumista. Kaikki kolme ottoa onnistui. Takaa kuului vaan, että hyvä, kun koira jäi istua tapittamaan käskystä. Se oli suuri ylläri, koska emme ole ottaneet jääviä muualla kuin talon päädyssä, ja siinäkin toistoja on varmaan alle kymmenen. Lisäsimme riskiä, ja tein heti perään vielä pari liikkeestä maahanmenoa. Nekin menivät hienosti. Koira teki myös hienoja käännöksiä, vaikka ohjaamiseni oli niissä heikkoa. Yksi täyskäännöskin onnistui koiralta upeasti, vaikka omat askellukset olivat mitä sattuu. Voi että olin ylpeä mun koirakullasta!

Kun ryhmällä oli aikaa ruhtinaallisesti, otimme vielä yhden satsin paikkamakuuta ja leikkiä. Melkein koko ruokasatsikin meni, kun teimme niin paljon kaikkea. Koira oli melko naatti, kun pääsimme kotiin. Ihana Rom, Rom!

Turffit rulettaa

Agilityn hallikausi on avattu. Koira oli selvästi tyynempi hallin hälinästä kuin vuotta aikaisemmin, jolloin eka kerta meni ihan totutteluun. Koira odotteli suhteellisen rauhassa vuoroaan häkissä. Se ei tosin makoillut täysin levollisesti, mutta ei myöskään haukkua paukuttanut, kuten niin monet muut vuoroaan odottavat. Siihen meteliin pitää taas itsekin tottua...

Treeni oli sinänsä helpohko: ringissä oli hyppy - putki - hyppy - putki kaarteessa - kepit - rengas ja hyppy. Putosin Rommin kyydistä heti alussa. Kerran ohjasin sitä niin pieleen, että se törmäsi hyppyesteeseen ja pudotteli rimat niin, että pauke kävi. Kyllä harmitti. Toisenkin kerran se teki saman, mutta silloin ei toivottavasti niin paljoa mun virheen takia. Parhaimmillaan saimme neljä estettä putkeen.

Toisella kierroksella kertasimme keppejä ja Rommi sai palkaksi putkeen menon. Ihana hassu koirani, joka rakastaa putkea. Tässä treenissä se kyllä ehti tarjota kaikkea muutakin. Siitä ihan hätkähdin, kun jätkä oli menossa Aalle, jota se ei muistaakseni koskaan ole edes tehnyt.

Uudet turffit jalassa oli kiva treenata. Hallikausi, yes! Treenit sateessa ja tuulessa ovat hetkeksi ohi.

Hakukoira partiossa

Vaihteeksi otimme hakutreenin partioimalla. Alueelle mentiin hirveää vetoa. Siinä oli paha pistää vastaankaan, ja saada koira ruotuun, kun oli niin märkää ja kuraista.

Ensimmäinen maalimies meni noin 150 metriin oikealle ylös rinteen päälle ja kiersi sinne kaikenlisäksi takakautta. Oli outo tunne lähteä partioimaan irrallaan juoksevan koiran kanssa. Ajattelin ensin, että se ottaa hatkat ja lähtee ihmettelemään omiaan. Se oli kuitenkin työskentelytavasta yhtä hämillään kuin minä, pysyi lähettyvillä ja kävi kysymässä apua ja suuntaa välillä. Ohjasin sitä kädellä etenemään tiettyyn suuntaan, ja koira oli kivasti kuulolla.

Kun pääsimme avohakkuun lähistölle, koira aktivoitui ja katosi tiheään kuusikkoon terhakkaasti. Rämmin läpi metsikköä ja näin, kun koira oli selvästi hajulla. Se veti takaapäin jälkeä takaisin kohti aluetta ja seurasi jälkeä maalimiehelle saakka. Hetken se mietti, että mitäs tässä pitikään tehdä, ja aloitti sitten haukun.

Siinä vaiheessa oli jo pimeää, kun lähdettiin hakemaan toinen maalimies alueelta kuusen alta. Sekin sieltä nousi, ja haukku aloitettiin nopeammin. Olipa hieno mies.

Syyskauden päätös

Rommin kanssa pyyhälsimme pitkin ja poikin 17 esteen rataa. Emme tietenkään päässeet sitä alusta loppuun, vaan aina muutaman esteen stoppasimme, Rommi sai palkkaa ja minä vedin henkeä ja jatkoimme jälleen. Treenin jälkeen jäi mietityttämään, miten ihmeessä tulen ikinä pysymään koiran tahdissa, kun edistymme lajissa siihen, että voimme harjoitella pidempiä osuuksia. Tämä olikin sitten syyskauden viimeinen kerta ulkona treenaamassa.

Hämärähakua

Pikkupakkastreeniä oli luvassa perjantai-illan ratoksi. Meidän pikkuhaukku veti oudolle alueelle kuin viimeistä päivää. Äänenavaus oli kohtuullinen. Kaksi ensimmäistä maalimiestä lähti näköpakoina, ja Rommi kiinnittyi molempiin hyvin. Se pääsi ensin etukulmaan vasemmalle. Haukkukin alkoi hetken päästä. Maalimies oli kääriytynyt peittoon, ja sinne kuulemma piti päästä tarkistamaan laittamalla naama peiton alle ennen kuin sitä voi haukkua. Rommi saateltiin puoliväliin, otin luoksetulon ja siitä yliheiton kakkoselle. Yliheitto sujui tosi hienosti. Toinen maalimies oli toisessa etukulmassa, mutta sepä sijaitsikin ojan takana. Koira löysi maalimiehen, tuli hänen kanssaan hetken matkaa, mutta jättikin hänet sitten (hmmm, outoa!).

Seuraava lähetys oli vasemmalle pariinkymppiin kaatuneen puun juurakon alle. Se olikin vaikea. Monta kertaa tehtiin valtaisa lenkki oikealle. Koira taisi viihdyttää itseään. Se kävi kerran jo myös lähellä neljättä maalimiestä, mutta onneksi malttoi jättää sen vielä metsään. Taisi olla vasta neljäs lähetys, kun koira sai kunnolla kiinni hajusta eikä luopunut siitä. Se siltikin joutui pyörimään juurakon ympärillä kerran jos toisenkin. Kerran se kiipesi jopa juurakon päälle haistelemaan nenä kohti taivasta, jotta saisi kiinni hajusta.

Neljäs maalimies oli myös vaikea. Hän istui korkean kiven päällä ja oli siellä vielä peitonkin alla. Iltakin hämärsi juuri siinä 3-4 maalimiehen tietämissä, joten alkava hämäryys lisäsi sitten haastetta. Lähetin koiran muistaakseni maalimiehelle vain kerran, mutta se joutui etsimään silti aika kauan. Se oli kiertänyt kiveä ensin laajemmalta, sitten lähempää ja lopulta kiivennyt kivelle sen pystysuoraa seinää pitkin (idioottikoira!). Se ei ollut oikein aloittanut haukkua, mutta lopulta avustettuna rääkäisi kunnon äänen. Siitä sitten palkkaa.

Koira tuntui olevan harvinaisen poikki, kun vein sitä pois alueelta. Se kulki poikkeuksellisesti selvästi mun takana. Illan kruunasi vielä koiralenkki neljän koiran laumassa upeassa täyskuun valossa. Kolmella koiralla oli valopannat, ja siellä ne mennä jolkottivat pitkin tietä innoissaan. Rommi kiittää ja kumartaa hauskasta seurasta!

Agilityssä viisastutaan

Tällä kertaa teimme agilitytreenissä vain osan muiden koiruleiden radasta. Sen verran olin edellisestä kerrasta viisastunut, että maltoin pysähtyä aina parin esteen jälkeen, kun koira oli mennyt hyvin. Alussa oli meille viime kerralla harmaita hiuksia tuottanut este-rengas -yhdistelmä, joka meni tällä kertaa putkeen kerrasta. Rommi ei häkeltynyt edes, vaikka jäin vahingossa esteen taakse ja koira joutui palaamaan luokseni hakemaan palkkaa. Seuraavalla kerralla se meni taas oikein.

Sitten oli hyppy-työntö-veto -sarja. Muutaman kerran otimme senkin, ja vika oli taas ohjaajassa, kun en ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siitä sitten kepeille, jotka olivat jotenkin aiempaa hankalemmat, ja taisimme hinkata niitä neljästi. Lopussa vielä pari hyppyä, ja siinä se oli tällä erää.

Vielä kerta ulkotreeniä ja sitten siirrytään sisätreeniin talvikaudeksi. Tällä kertaa meinasikin jo alkaa palella kentän reunalla, kun keli oli nollassa. Brrrrr. Aivotkin taisi jäätyä, kun ehdin jo kotiin asti, kunnes huomasin, että jätin kentän laidalle omaisuuttani. Eikun takaisin...

Tassuvaivaa ja karvoja korvassa

Rommi varvasvälit ovat hieman punoittaneet, joten koira käytettiin eläinlääkärissä. Varpaista otettiin näytteet, mutta mikroskoopissa ei näkynyt mitään kummallisempaa. Lääkärin arvion mukaan kaikkien tassujen uloimpien varvasvälien iho on punoittava ja ärtynyt. Takatassujen tassunpohjan iho punoittaa myös hieman. Kotihoidoksi tuli rasvaa ja antiseptista pesuainetta.

Tarkoitus oli myös tarkastaa korvat, mutta koirapa ei antanutkaan katsoa vasempaan korvaan. Koira piti rauhoittaa, jotta sinne voitiin vilkaista. Vasemmassa korvassa tärykarvolla oli kaksi isompaa karvaa ja vaikkua, mitkä poistettiin. Muuten korva oli siisti kuten myös oikea korva.

Reipasta hakua

Koolle oli keräytynyt runsas joukkio, kun Nokian majalla pidettiin taas hakuharjoitus. Rommille tehtiin ensimmäistä kerta umpipiiloja. Alkupalaksi tehtiin ensin viuhkana nostatusta sadan metrin matkalla neljällä henkilöllä. Kaksi henkilöä jäi viiteenkymppiin ja kaksi eteni aina sataan metriin saakka, joista molemmat menivät umpipiiloihin. Sitten aloitettiin pistotus, ja tehtiin ensin pisto oikealle teltalle. Koira ei olisi millään malttanut pysyä piilon ulkopuolella, vaan olisi halunnut maalimiehen (nimenomaan miehen) kanssa samaan telttaan. Se aloitti kuitenkin sitten mehevän haukun ilman apuja. Reipas koira.

Toinen pisto vasemmalle oli vaikea, kun sielläkin oli vastassa umpipiilo. Koira etsi jonkin aikaa ja bongasikin nelos-maalimiehen etuajassa. Mietin paluumatkalla treeneistä, miksi koira nosti tämän, vaikka tuulikaan ei siinä auttanut. Tuli mieleen pari juttua: ko. maalimiehen kanssa huudeltiin vielä hyvin myöhäisessä vaiheessa ja sovittiin hänen sijoittumisestaan. Toisaalta ko. maalimiehellä oli juoksuisia narttuja kotona, joten hajuavut uroskoiralle olivat ilmeisesti vastustamattomat. ;-) Joka tapauksessa koira ei toteuttanut suoraa pistoa, vaan teki taas töitä, kunnes löysi. Mun täytyy alkaa puuttua tähän, mutta en ennen talvitaukoa.

Laitoin uudelleen umpipiilolle avustamalla koiraa kulkemalla pitkälle kohti piiloa. Sitten tuli löytö, tosin hetken päästä. Se oli kiertänyt piiloa viisi kertaa, mutta ei ollut jättänyt sitä. Koira oli sielläkin pyrkinyt piiloon. Ei ollut kuulemma haukkua yhtään huimannut pyrkiä pieneen tilaan täysin vieraan maalimiehen (tällä kertaa naisen) kanssa. Koiralle vieras maalimies avusti koiraa ilmaisun aloittamisessa, ja sitten alkoi hieno haukku. Viimeisenä nostettiinkin maalimies oikealta. Siellä ilmaisu alkoi heti ja oli hyvä. Siellä oli tuttu mies, jota ei oltu tavattu hetkeen.

Treeni oli siis koiralle vaikea, mutta se selvisi siitä hienosti. Oli jonkinlainen riski ottaa oudolla porukalla piiloja ennen talvitaukoa, mutta hienosti se meni. Alun nostatus taisi mennä siinä mielessä kohdalleen.

MH-kuvaus ja jälkitreeni

Rommi oli MH-luonnekuvattavana kauniina syyspäivänä, joka tosin päättyi lumikuuroon juuri Rommin osion lopussa. MH-kuvauksessa on 10 eri rastia/tehtävää, joissa tarkkaillaan koiran reaktiota kahden kuvaajan toimesta. Tilanteet ovat sellaisia, että niitä ei arkipäivässä todennäköisesti kohtaa. Kuvauksessa ei anneta pisteitä, vaan kirjataan koiran reaktio rastilla. Kuvauksen tulos oli minulle hyvin odotetunlainen, joten suuria yllätyksiä ei tullut.

Halusin viedä koiran kuvaukseen mahdollisimman nuorena, koska tarkoitus ei ole kuvata koiran opittua käytöstä vaan luontaista käyttäytymistä. Mielestäni kaksi vuotias koira käyttäytyy kuitenkin jo osin opitun kaavan mukaisesti. Meillä esimerkiksi hakuharrastus näkyi mielestäni koiran reagoinneissa. Se, mikä oli helpotus, oli että koira ei ylikuormittunut kokeessa, vaikka se keräsinkin jonkin verran kuormaa loppua kohti. Palautumisajat osioiden välissä olivat koiralle riittävät, mutta myös tarpeelliset.

Kennelliitto luonnostelee kuvauksen tarkoitusta näin: "MH:n tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa. Kuvaustuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. Yksittäisen koiran MH kuvaa näin koiran luonteenominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihanneluonnekuvaan verrattuina.". Ensimmäinen rivi kuvaa rastin ja numeroitu rivi Rommin reaktion tilanteessa. Kursiivilla on mun kommentteja siitä, mitä tilanteessa tapahtui. Suomessa kuvauksia on tehty vasta vähän aikaa, joten meiltä ei vielä löydy riittävästi aineistoa rodunomaisuuden analysointiin, mutta naapurista Ruotsista löytyy runsaasti aineistoa. Esimerkiksi Ruotsista löytyy 1060 aussin luonnediagrammi keskiarvoineen. Vertailen sitä Rommin tulokseen, ja merkitsen vertailut *-merkillä. Vertailujen tulkinnasta saa olla eri mieltä.

MH-luonnekuvaus 16.10.2010, Nokialla NPKH:n majalla

1a. KONTAKTI Tervehtiminen
4: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Selvästi huomioi vieraan henkilön. Hyppäsi päin kuten se niin usein tekee kohtaamisessa.
*Ei juurikaan eroa rodun keskiarvosta.

1b. KONTAKTI Yhteistyö
4: Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
Eipä tuntunut olevan ongelma lähteä ventovieraan mukaan. Ei hermostunut, kun testinohjaaja seisahtui jonkun matkan päähän meistä.
*Oli hieman rodun keskiarvoa aktiivisempi.

1c. KONTAKTI Käsittely
2: Väistää tai hakee tukea ohjaajasta
Ei tykännyt koskettelusta, vaan kiemurteli.
*On rodun keskiarvoa pidättyväisempi.

2a. LEIKKI 1 Leikkihalu
4: Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Kiinnostuu kovasti lelusta ja yrittää päästä siihen kiinni. Ei kuitenkaan aktiivisesti tuo lelua takaisin leikkiin.
*Ei juurikaan eroa rodun keskiarvosta.

2b. LEIKKI 1 Tarttuminen
4: Tarttuu heti koko suulla
No, niin teki, vaikka leluna oli valtaisa solmuilla varustettu patukka.
*On hieman rodun keskiarvoa aktiivisempi.

2c. LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu
3: Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/Korjailee otetta
Minua yllätti Rommin aktiivisuus vieraan leikissä. Se ei irrottanut otettaan, vaikka testinohjaaja tuijotti välillä koiraa silmiin.
*Ei juurikaan eroa rodun keskiarvosta.

3a. TAKAA-AJO
5 ja 1: Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saalille.
Tämä tehdään kaksi kertaa: Ekalla kerralla ensimmäiset askelet olivat epävarmoja, kun en antanut varsinaisesti käskyä. Sitten koira päätti lähteä ja peppukarvat vain pomppivat kun koira laukkasi saaliin perään. Toisella kerralla se ei edennyt saalille, kun se oli jo nähty.
*Keskiarvoissa huomioidaan ilmeisesti (?) vain toinen kerta. Jos näin on, Rommi oli selvästi rodun keskiarvoa passiivisempi.

3b. TARTTUMINEN
1: Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
Ekalla kerralla koira kulman takaa viehe suussaan ja luopui siitä vasta, kun huusin sen pois. Minusta oli kummallista, että se merkittiin näin, mutta kuulemma koira ei tarttunut vieheeseen riittävän nopeasti, kun se juoksi ensin sen ohi. Toisella kerralla se ei lähtenyt perään, joten tarttumistakaan ei tapahtunut.
*Sama kuin edellä.

4. AKTIVITEETTITASO
3: Tarkkaavainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja.
Koira kävi pari kertaa remmin mitan päässä, osan se istui rauhassa jalkojeni välissä ja seurasi, mitä majan sisällä tapahtui (ikkunasta näkyi liikettä). Se myös kuunteli aktiivisesti, mitä ympäristössä tapahtui. Viimeiset kymmenen sekuntia se makasi jalkojeni juuressa.
*Ei juurikaan eroa rodun keskiarvosta.

5a. ETÄLEIKKI Kiinnostus
4 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja.
Tuijotti taukoamatta haavetta mustassa viitassaan, kun se tepasteli ja heitteli lelua.
*On rodun keskiarvoa aktiivisempi.

5b. ETÄLEIKKI Uhka/aggressio
1: Ei osoita uhkauseleitä
No, eipä osoittanut, ei.
*On hieman rodun keskiarvoa maltillisempi.

5c. ETÄLEIKKI Uteliaisuus
5: Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua.
Meni haamun luokse aidan taakse jo ennen kun se ehti nousta sieltä.
*On selvästi rodun keskiarvoa rohkeampi.

5d. ETÄLEIKKI Leikkihalu
5: Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota.
Hämmästyksekseni koira osoitti taas kiinnostusta leikkiin isolla patukalla.
*On selvästi rodun keskiarvoa aktiivisempi.

5e. ETÄLEIKKI Yhteistyö
5: On kiinnostunut leikkivästä avustajasta.
Laukkasi vauhdilla avustajan luo aina, kun se aloitti innostamaan koiraa leikkiin äänellään ja liikkeellään. Meinasi lähteä sinne vielä silloinkin, kun koira oli mulla jo kytkettynä. Taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä.
*On hieman rodun keskiarvoa aktiivisempi.

6a. YLLÄTYS Pelko
3: Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
Vaikea sanoa tarkasti, mitä koira teki, kun se meni mun selän taakse.
*Käyttäytyy rodun keskiarvon mukaisesti.

6b. YLLÄTYS Puolustus/aggressio
2: Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
Nosti niskakarvat pystyyn.
*Käyttäytyy rodun keskiarvon mukaisesti

6c. YLLÄTYS Uteliaisuus
2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
Tuli tarkastamaan, mistä on kyse, kun aloin jutella haalarille. Olemme käyneet tarkastamassa näin montaa jänskättävää esinettä kuten traktoreita, metsätyökoneita ja muita. Yleensä jutustelen sille noissa tilanteissa.
*On hieman rodun keskiarvoa arempi.

6d. YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko
1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä.
Enemmän taisi kiinnostaa edellisen kuvattavan koiran pissat puskassa, jonka tuntumassa kävimme kääntymässä.
*Palautuu hieman rodun keskiarvoa nopeammin.

6e. YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus
3 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
Nenä kääntyi kohti haalaria ohituksissa.
*On enemmän kiinnostusta kuin rodulla keskimäärin.

7a. ÄÄNIHERKKYYS Pelko
4 Pakenee enintään 5 metriä
Hypähtää syrjään.
*Väistää enemmän kuin rotu keskimäärin.

7b. ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus
4 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
Koira kiersi jo laitetta, kun olin kääntynyt sitä kohti. Tämä oli iloinen yllätys, sillä odotin, että koira lähestyy tätäkin mörköä vasta, kun alan jutella sille.
*Käyttäytyy kuten rotu keskimäärin.

7c. ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko
1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä.
Hyvä niin. Jälleen kiinnostuksen kohteena oli pissapuska polun toisella puolella.
*Käyttäytyy kuin rotu keskimäärin.

7d. ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus
1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
Hyvä, että ikävä tilanne unohtui.
*On hieman rodun keskiarvoa reippaampi

8a. AAVEET Puolustus/aggressio
1 Ei osoita uhkauseleitä
Taisi saada ihmisen hajun niistä.
*On selvästi rodun keskiarvoa reippaampi.

8b. AAVEET Tarkkaavaisuus
2 Katselee aaveita silloin tällöin
Ei lähtenyt kauheasti peruuttelemaan, vaikka aaveet lähestyivät.
*On selvästi rodun keskiarvoa vähemmän tarkkaavainen.

8c. AAVEET Pelko
2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
Ei mennyt taakseni tai koittanut paeta, hyvä niin.
*On rodun keskiarvoa reippaampi.

8d. AAVEET Uteliaisuus
4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin.
Bongasi oliot ihmisiksi jo aiemmin, joten ajatteli varmaan, että tämä on taas joku outo hakuharjoitus.
*On rodun keskiarvoa uteliaampi.

8e. AAVEET Kontaktinotto aaveeseen
4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
Haisteli aaveen kättä ennen kuin aavetta käskettiin ottamaan kontaktia koiraan.
*On hieman rodun keskiarvoa aktiivisempi.

9a. LEIKKI 2 Leikkihalu
3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
Oli hieman kuormittunut ja saattoi lukea minusta, että paukkua voi olla tulossa.
*On hieman rodun keskiarvoa haluttomampi.

9b. LEIKKI 2 Tarttuminen
3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Oli passiivisempi kuin ensimmäisessä leikissä.
*Käyttäytyy kuten rodun keskiarvo.

10. AMPUMINEN
4 Keskeyttää leikin/ passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen
Otti vielä ensimmäisen paukun jälkeen otteen patukasta, mutta se irtosi heti toiseen paukkuun. Niiasi paukun tullen, mutta ei panikoitunut.
*On selvästi rodun keskiarvoa paukkuarempi.

Kuvauksen jälkeen kävimme tekemässä Pirkkalassa nurmijäljen. Koira teki töitä nenä maassa, mutta eteni melko vauhdikkaasti. Jouduin jarruttamaan koiraa koko ajan, mutta se ei silti nostanut päätään nurmesta vaan eteni hyvin. Se söi aina yhden namin muutaman metrin välein, joten joka namille ei pysähdytty. Se ei myöskään kääntyillyt jäljellä yhtä paljon kuin normaalisti. Kun lopussa kokeilin jarruttaa sen etenemistä, se ei pitänyt siitä ja venkoili molemmin puolin jälkeä. Loppupalkka syötiin ansaitusti. Suuntasimme molemmat kotiin lepäilemään, koska takki oli jo aika tyhjä.

Agihaasteita

Kimurantti rata rakennettiin lumisateessa. Onneksi mukana ei ollut yhtään kontaktiestettä, kun ne ovat meillä vielä ihan vaiheessa. Satsi oli lukematon määrä hyppyjä, rengas, kolme putkea ja kepit.

Alku lähti heti kankeasti liikkeelle. Kylmä räntä pepun alla teki ja hirmuinen into tehdä hommia teki sen, että edellisellä kerralla koettu maltti paikalleen jäännissä oli historiaa. Ja sitten kun tehtiin vielä se virhe, että aloitettiin hinkkaamaan sitä renkaalla, hommassa oli katastrofin ainekset. No, jotenkin siitä päästiin jatkamaan.

Sitten sekoiltiin erilaisia yhdistelmiä loppuja esteitä ja monessa kohtaa jähmetyttiin paikalleen, kun ei ollut enää kykyä edetä radalla. Kepitkin sujauteltiin jotenkin. Sitten tehtiin joku uskomaton työntö-veto-valssihässäkkä, jossa en pysynyt yhtään perässä, mutta kolmannella toistolla se meni jotenkin sekin. Lopussa hassuttelimme, kun koira olisi halunnut mennä kovaa, mutta se ei nyt oikein yltänyt flowhun saakka.

Lopussa otimme apuohjaajalla ja purkilla rengasta ja estettä. Hyvä, että tehtiin niin, niin tuli edes vähän parempi mieli opettavaisesta treenistä.

Tehotreeniä esineillä ja tottiksessa

Tiistai-illan ratoksi tehtiin metsään reilunkokoinen esineruutu. Sinne Rommille vietiin yksitellen esineitä, jotka se poimi juoksenteluetsinnän jälkeen. Kaikki esineet nousivat ja kaikki tuotiin perille asti, vaikkakin viimeisen kanssa ei tullut kunnon luovutusta. Rommin mielestä riitti, että esineenä ollut lelu oli metrin päässä. Kunnon esineet haettiin jopa paremmin kuin lelua muistuttavat, joten eikun tekemään jatkossa oikeilla esineillä vaan.

Sitten vielä mentiin Majalle vetämään treeni jälkiryhmän kanssa. He olivat juuri ryhmäilemässä kentälle ja menimme sinne mukaan. Rommi seuraili ihan mukavasti kentällä. Poistuttuamme isolta kentältä menimme tyhjälle pikkukentälle vetämään tottissatsi omalla purkkimetodilla. Liikkeestä istuminen ei meinannut onnistua millään, mutta saimme sen verran onnistumisia, että Rommi sai palkkaakin. Lopussa vielä kiva leikki retuutusfarkulla. Siitä oltiin sen verran ylpeitä, että se juoksutettiin melkein autolle asti. Ehkäpä se kestävyys tulee sieltä pikku hiljaa.

Vallan Ainutlaatuinen ja Söpösti Erilainen Rommi oli Taitava eli VASERT

Koiran masuvaiva helpotti, joten suuntasimme aamulla kohti Hämeenlinnan Tuulosta, jossa pidettiin ryhmänäyttely. Otimme kyytiin kasvattajan, joka sai taas esittää koiran kehässä.

Rommi oli kauppahallin parkkihallissa pidetyssä näyttelyssä alkuun tosi hermostunut, ja meinasi käydä moikkaamassa koiraa, jos toistakin. Ehdimme olla paikanpäällä sen aikaa, että se onneksi rentoutui ennen kehää hieman. Rommi esiintyi ihan sievästi sekä seisomisen että liikkeiden osalta. Parkkihallin lattia oli ilmeisen liukas, koska se ei aivan ihanteellisesti tehnyt takapotkuaan, mutta hyvin se liikkui kuitenkin.

Belgialaisen Ingrid Hectorsin arvostelu oli seuraava:

"Good expression, correct bite, good topline, good front and rear, good coat, good movement"

Eli maagisina lyhenteinä: laatuluokka ERI (erinomainen), NU1 (voitti nuorten urosten luokan), PU3 (uroksista kolmanneksi paras) ja VASERT (varaserti). Hieno koira! Ja kiitos händlerille!

Tällä kertaa haettiin yhteensä kolme pätkää muovinauhaa (ensin vaaleanpunaista, sitten punaista ja vielä keltainenkin) ja yksi pätkä kangasnauhaa (vaaleansininen). Kyllä kannatti! ;-)

Masuvaivaa

Keskiviikkoillasta lähtien meillä on sairastettu massuvaivaa. Koissu sai pitkästä aikaa nahkaluuta, joka taisi herkistää masun ripulille. Tai sitten maastosta on lipityksen yhteydessä tullut muutakin mukaan suuhun ja mahaan. Ensin on oltu paastolla ja sitten oli juotu vesi-piimää. Toivottavasti masu rauhoittuu. Koira on ilmiselvästi ärtyneempi ja kärsimättömämpi, kun se on kipeä tai nälkäinen tai sekä että. Paranemisia meidän pikkuhaukulle.

Vauhdikasta agilityä

Kaunis torstai-ilta kutsui agilityporukan taas kasaan. Rata oli pitkä ja kimurantti, ja me teimme paljon pidempää satsia kuin mitä oli alunperin tarkoitus. Mutta palataan ajassa taaksepäin. Ensin harjoittelimme kolme kertaa keppejä. Menin joka kerta esteen oikeaa puolta, joten vaikeampi puoli jäi taas harjoittelematta. Koira meni pari kertaa tosi hyvin, ja tarvitsi paljon pienemmän avun kepin taakse kuin aiemmin. Se on tainnut nähdä unta esteestä, sillä harjoituskertoja ei sitten viime kerran ole ollut.

Sitten otettiin todellinen haaste: kaarteessa n. viisi estettä, joiden jälkeen valssauksella työntö esteen yli, siirtyminen vieressä olevan esteen taakse (pakkovalssaten?), työntö esteen yli, pari putkea (paljon juoksua), 180 asteen käännös esteelle, 90 asteen kääntö sarjaan hyppy, rengas, hyppy ja hyppy. Oli ihan pakko piirtää kuvakin kiekuroista, jotta myöhemmin voi muistella, mitä tulikaan tehtyä. Piirtäessä tuntui, että eihän tuo nyt niin paha ollut, mutta meidän osaamistasolle se oli iso juttu.



No, arvatenkin juutuimme siihen ensimmäiseen valssiin kaarteen jälkeen, kun minä töppäilin. Koira ylitti kaarteessa esteet hienosti, mutta törmäsi sitten allekirjoittaneeseen, kun olin hitaampana vielä koiran kulkuväylällä. Parilla hiomisella pääsimme kuitenkin eteenpäin ja putkille, jotka menivät kuin vettä valaen. Onneksi ei tarvinnut juosta putken päähän saakka koiran perässä, vaan se osasi kääntyä oikeaan (=vastakkaiseen) suuntaan ja sain vaan kutsua sitä takaa. Sitten tuli taas stoppia mun töppäilyn takia, kun en osannut ohjata oikein sitä 90 asteen käännöstä. Ajauduin aina liian kauas esteiden väliin, ja koira seurasi opastustani liian tarkkaan. Sitä kohtaa mentiin tahkoten pari kertaa ja taas päästiin eteenpäin. Ainoa kerta, jossa jumiteltiin koiran takia oli rengas, josta se meni läpi, kun se oli alempana, mutta kun se nostettiin maxi-korkeuteen, tuli ongelmia. Yksittäisenä liikkeenä rengas menee avustettuna, mutta sarjassa se ei vielä suju.

Välillä teimme radan alkuosaa siten, että kahden esteen sijaan ennen putkea olikin yksi muuri (kuvassa oikealla). Tässä sai taas harjoitella työntöä, mutta koira meni senkin, kun minä osasin avittaa oikein. Tulipa taas lämmin, kun tuunasi kentällä. Muille treenaajille rata oli siis vieläkin pidempi, joten kaikille se oli melkoinen juoksu/vauhtiharjoitus.

Kulmakunnan kingi etsii kulmia

Tutussa paikassa pienellä jengillä tehtiin hakutreeniä hienossa syyssäässä. Keli oli tosin haulle liian tyven, ja tuuliapuja ei juurikaan saanut. Aluekin oli tallattu, mutta me halusimme hinkata kulmia. Alkuun avattiin ääntä, ja hieman hapuillen se irtosi. Sitten etenimme ilmoittautumiseen, joka meni mainiosti namiavuilla. Koira ei hypännyt tuomaria kohti kertaakaan. Siitä sitten pistoille.

Ensin vasemmassa etukulmassa oli ukko valmiina. Koira teki ensin laajan kaarroksen oikealle uppoamatta noin 40 metrissä olevaan havukkoon. Kun koira lähestyi keskilinjaa, kutsuin koiran takaisin, ja se malttoi tulla. Lähetin sen uudelleen, ja se otti kummallisen piston vasemmalle alueen ulkopuolelle. Se taisi seurailla aluetta tallanneiden koirien jälkiä tai jotain. Lopulta se eteni kuitenkin itsenäisesti takaisin alueelle ja upposi havukkoonkin, josta maalimies löytyi. Ilmaisu oli ihan kohtuullinen. Varsinkin alku oli komea. Lähestyin maalimiestä ja kiersin hänet ja haukkuvan koiran. Haukku jatkui, ja takaa kuulin, kun koira sai sitten palkkansa. Se malttoi myös seurata maalimiestä keskilinjalle, vaikka palkkana oli pelkkiä kuivia nappuloita.

Sitten sama harjoitus oikealle. Maalimies ei ollut Rommille tuttu, mutta haukku alkoi pienen harkinnan jälkeen sielläkin. Tällä maalimiehellä pidettiin hieman enemmän taukoja, mutta hyvin löysin perille haukun perusteella ja pystyin ohittamaan maalimiestä haukkuvan koiran. Maalimies sai myös saatettua koiran keskilinjalle. Täytyy jatkossa ottaa enemmän sitä, että jäänkin maalimiehen luokse, otan koiran hallintaan, ja tuon sen itse keskilinjalle.

Siinä se oli sitten tällä erää. Loppuaika hengailtiin keskilinjalla, jolta löytyi myös vasta lajiin tutustuva pariskunta. Treenijengi ja vierailijat heittelivät Rommille palloa, ja se haeskeli sitä, minkä ruohonsyönniltään ehti.

Kotinurkilla tehtiin pieni palauttava kävely. Ensin haukuttiin ns. koirakolmikko, jonka ohi emme haukkumatta pääse. Sitten kävimme leikkikentällä tekemässä henkilöryhmää: ensin keinuhevosilla kiikkuvia lapsia, joiden joukossa yksi makasi maassa ja pari juoksi kisaa hevosten ympäri, sitten kierrettiin vielä ihmeissään katsova vanhempainjoukko, joille totesin, että eivät kiinnittäisi meihin mitään huomiota. Rommi seurasi jälleen namiavulla erinomaisesti. Tämän jälkeen menimme vielä kotikujalle, jota juuri ohitti koira. Sen annettiin kulkea omalla reviirillä rauhassa, hieno homma. Kotona vielä ruualle paikkamakuu. Olipa pikku treeniä kerrakseen.

Mannekiineja tottiskentällä

Tänään minä ja Rommi toimimme mannekiineina tottiskentällä, kun meidän tottissuoritusta ikuistettiin kameralla ihanassa syksyisessä auringonpaisteessa. Tarkoituksena oli saada kuvaajalle lisää harjoitusta kameran käytöstä. Tänään taisi olla valokuvaussuoritus parempi kuin tottissuoritus.

Tarkoituksena oli tehdä seuraamista, jääviä liikkeitä ja leikkiä. Suoritus ei ollut kovin kummoinen: seuraaminen lähti heti alkuun pieleen, kun Rommi edisti kovasti. Sain sitä hieman korjattua, kun teimme käännöksiä. En kuitenkaan viitsinyt lähteä rämpimään jäävien liikkeiden pariin, koska vire ja tarkkuus eivät olleet toivotut. Yhteinen rytmi oli hukassa, samoin keinot sen korjaamiseen. Muutaman kerran kokeilimme vaihdoksia käynnistä juoksuun ja hitaaseen kävelyyn, ja tänään eivät nekään olleet kovin kummoiset, vaikka normaalisti Rommi seuraa erityisesti juoksua hienosti. Leikkiäkin tehtiin, mutta eipä sekään mitenkään hieno suoritus ollut. No, saatiinpa koiralle ainakin iltaruoka navan taakse.

Kuvassa Rommi seuraa

Viralliset kuvat

Perjantaina 10.09. Rommi vietiin virallisiin kuviin. Lausunto tuli tänään takaisin Kennelliitosta, ja uutiset olivat mukavat. Lonkkanivelet saivat arvion B/B ja kyynärnivelet 0/0 eli molemmat oli arvioitu terveiksi. Rommistahan oli ehditty ottaa lonkkakuvat jo alle vuoden iässä, mutta nyt otetut kuvat olivat vasta viralliset.

Agilitytreeni jäi tänään väliin, kun edellisenä viikonloppuna ja alkuviikosta ahkeraan tehdyt lenkit rasittivat ilmeisesti koiraa niin, että se ontui oikeaa etujalkaansa pari päivää. Ontuminen ei näyttänyt pahalta, mutta antaapa poitsun parannella ilmeisesti kipeytyneet lihaksensa kuntoon. Hengailimme kentän laidalla, ja harjoittelimme käyttäytymistä keskellä kiihkeää agilitytoimintaa.

Liikuntaviikonloppu

Lauantaina Rommi pääsi taas haaremin valtiaaksi, kun koirakaverit lähtivät kanssamme lenkille. Fanni tuli jo kaukaa Rommia vastaan, ja Laku sekä Tirrikin tervehtivät Rommia iloisesti. Koirat ja omistajat saivat ihan kohtuullisen lenkin. Koirat jaksoivat painaa sydämensä kyllyydestä, ja Rommikin pysyi naisten kyydissä. Aamupäivän pirskonut sade oli karkoittanut muut liikkujat sisätiloihin, joten baanalla ei ollut ruuhkaa.

Kun Rommin kunto näytti kestävän lauantain lenkin hyvin, niin kävelimme vielä kotoa Lintuviitaan ja takaisin. Pelkästään tästä lenkistä tuli sille päivälle 7-8 km. Hyvin nalle teputti menemään, vaikka reissu oli pitkä. Ajateltiin, että koira saisi edelliselle päivälle palauttavaa lenkkiä, jotta lihakset vertyvät.

Haukkulaskureita ja frisbee-kivaa

Tuttuun maastoon oli tallattu viisi kaistaa, joista käytimme lopusta laskien kolme. Hieman varovaisen äänenavauksen jälkeen tehtiin viuhkaa ja nostatettiin Rommin intoa keskilinjalla alueen loppuun saakka, josta lähdimme pistottamaan takaisin päin. Treenissä oli tänään haukkulaskureita, joten kaikkien pistojen haukkujen määrä inventointiin.

Ensimmäinen oli vasemmalla noin 35 metrissä. Rommi kaarsi paikalle hieman oikealta, mutta löysi maalimiehen pian. Se alkoi paukuttaa hyvän kuuloista haukkua ja laskuriin kertyi 32 hau-ääntä. Kävin hakemassa koiran pois maalimieheltä. Olisi pitänyt ottaa nameja maalimieheltä, eikä omasta taskusta, kun koira tuli luokseni heti, kun olin pysähtynyt lähettyville.

Toinen maalimies oli oikealla harjanteen päällä kallionkolo-piilossa, jonka ovi pidettiin auki. Rommi lähti ensin ylämäkeen hyvin ja suoraan, mutta ei juossut perille saakka. Se juoksenteli hetken harjanteen päällä oikealle ja vasemmalle, joten kutsuin sen pois. Palatessaan se taisi saada hajua kolmannesta maalimiehestä, joten se ylitti itsekseen keskilinjan ja lähti kohti kolmosta. Sain kuitenkin pysäytettyä koiran ja palautettua sen luokseni. Sitten uutta lähetystä ylämäkeen. Maalimieskin löytyi, haukuttiin 12 haukkua hetkittäin pätkien. Paluu keskilinjalle tehtiin luoksetulona, malttoi tulla ja seurailla kolmannelle pistolle.

Kolmas maalimies oli vasemmalla 50:ssä. Lähetys oli kuulemma ok, ja Rommi haukkui 23 haukkua. Palkinnoksi tuli frisbee, joka tuotiin aika pian mammalle. Leikimme siellä metsässä hieman.

Olimme treenailleet frisbee-kivaa viikonlopun reissulla, ja Rommi tuntui nauttivan puuhasta valtavasti. Laajalla nurmikentällä ja isolla pellolla olimme päässeet irrottelemaan oikein kunnolla. Frisbee kiinnosti sitä kovasti, ja pääsipä poika tennikseen pallopojaksikin. Rommi bongasi pellolta kumipalan, josta tuli meidän Esine viikonlopuksi. Sitä käytiin nostamassa pellolta monta kertaa. Oli hienoa vapaata revittelyä koiran kanssa.

Agilityä melkein kesäisessä syysillassa

Lämpötila lähenteli pariakymmentä, kun joukko agilityharrastajia oli koossa treenin merkeissä. Kävimme ensin morjestamassa porukan shelttityttöä, mutta ei niistä kavereita tullut, kun tyttöä ujostutti niin kovasti ja meidän poitsu olisi halunnut vähän liikaa mennä liki.

Ekassa setissä menimme ensin kolmen esteen suoran, molemmilta puolilta ohjaten. Sitten perään kaarre vasempaan ja pari estettä lisää. Saimme tehtyä kierroksen, kun lisäsimme matkaa este kerrallaan. Olipa hieno poika!

Toisessa setissä teimme hyppy-rengas-putki-okseri yhdistelmän. Rengas tuotti ensin päänvaivaa, mutta muutaman kokeilun jälkeen saimme koko sarjan suoritettua.

Pitää muistaa opetella kunnolla koiran jättö, koska se haluaisi karata paikaltaan. Joten jatkossakin siitä erikseen palkkausta.

Hakua Pirkkalassa

Olin suunnitellut hakutreeniin pelkkää ilmaisua, mutta ehdotukseni ei mennyt läpi. Joukkueen mukaan ilmaisu on kuitenkin niin vahvaa, että tehtiin taas etsinnät ja kaikki. Alueelle tallattiin kaistat melkoisin välimatkoin, joten hyödynsimme neljää niistä. Monelle pistolle oli apuja, näkölähtöjä ja pakoja. Niille koira meinasi karata, joten hallinnassa oli haastetta. Haukku oli kuitenkin tänään hyvää. Lopussa leikittiin frisbeellä, kun marssimme pitkää keskilinjaa pitkin takaisin.

Mahtava lenkki

Rommi pääsi hienon viikonlopun päätteeksi mahtavalle lenkille metsään koirakavereiden kanssa. Mukana oli kuusi eri-ikäistä narttua, joista nuorin oli vajaa pari kuukautta vanha. Pentua piti hieman ihmetellä ensin, vaikka ympärillä oli koko haaremi vanhempiakin narttuja. Poitsulla oli äärimmäisen hauskaa, kun vuorotellen kirmattiin milloin kenenkin kanssa. Ihastelin koiran jaksamista, mutta hyvin se painoi, vaikka vasta kesän ajan olemme saaneet paranneltua kuntoa normaaliksi. Kivaa oli, kiitos koirakavereiden!

Kaverin kamerakin oli mukana, joten pidetään peukkuja, että tänne saataisiin myös kuvallista todistusaineistoa mahti-mukavasta lenkistä!

Erinomainen NUO-koira ryhmänäyttelyssä

Rommi debytoi tänään Tampereen ryhmänäyttelyssä nuorten luokassa. Koira oli taas ihan täpinöissään, kun menimme alueelle, mutta rauhoittui aika nopeasti kohtuulliseen vireeseen. Alkuun piti morjenstaa tuttuja lähinnä ärinällä ja hirmuvedolla, mutta sitten totuttiin toisten koirien, jopa urosten, läsnäoloon.

Tuomarina oli Per Svarstad Ruotsista. Kasvattaja esitti koiran, ja tuloksena oli ERI (erinomainen) ja PU3 (kolmanneksi paras uroksista). Ruotsinkielinen arvostelu oli mairitteleva, ja julkaisen sen tässä, vaikka näyttelysanastotuntemukseni on heikko. Mahdolliset virheet johtuvat siis tulkitsijasta.

"Utm helhet, ...(mkt?) bra huvud, fint uttryck, tillräcklig hals, bra rygg, ngt lång i länden, utm bröst parti, bra ben o. tassar, bra vinklar, fram ngt rak i hasen, bra päls, bra färg, ror sig bra."

Pyörähdimme nopeasti myös kasvattajaluokassa muiden Hazelmoor koirien kanssa, mutta se olikin aika nopea pyörähdys, sillä emme päässeet jatkoon alkukierroksen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi hieno päivä: ei satanut, koira jaksoi esiintyä hienosti, koira käyttäytyi nätisti (erityisesti mitä pidemmälle päivä venyi) ja näyttelytulos on nyt saatu. Seura oli hyvää ja sitä oli riittävästi. ;-) Päivä on siis ihan pulkassa.

Ankaraa agilityä

Agilityn alkeiskurssin jälkeen jatkamme touhua pienryhmässä, jonka ensimmäinen treeni oli tänään. Paikalla oli enimmäkseen tuttu joukko treenailijoita, mutta uusiakin tuttavuuksia oli. Oli loistavaa, että kentällä oli työrauha, ja laidoilla ei pomppinut koko ajan joukko koiruleita, mutta silti saimme muutaman ohitusharjoituksenkin tehtyä. Näin itsekin rentoutuu hieman, ja voi keskittyä tekemiseen eikä siihen, että koira hakee kavereita kentän laidalta.

Tavoittena oli tehdä hyppy-rengas-hyppy-putki-muuri -sarja. Ekassa satsissa otimme yksikseen rengasta, joka on ollut meille vaikea. Aika vaikea se oli nytkin. Kun ohjaaja piti koiraa kiinni ennen hyppyä, se suoritti esteen oikein, sillä ehdin hyvin houkuttelemaan koiran oikeasta raosta, mutta heti tuli vaikeuksia, kun yritin suorittaa esteen yksin. Ongelmia oli erityisesti, kun ohjasin koiraa väärällä puolella.

Toisessa satsissa teimme sarjaa, ja se oli meille osaamistasoon nähden liian vaikea. Koira kyllä yritti parhaansa, mutta ohjaaminen oli hukassa. Vaikeutena oli mennä oikeasta reiästä putkeen, kun olin ohjauksessa myöhässä. Rommi oli kyllä sen verran kuulolla, että se joka kerta korjasi suunnan, kun minä ehdin riittävästi mukaan. Uutena juttuna oli, että otimme lelun mukaan vauhdin ja suunnan ohjaamiseen. Se on varmasti meille oikea metodi, ja käyttökelpoinen, kun kentällä ei ole muita koiria yhtä aikaa. Sain lainaksi pari pehmopalloa, joilla saatiin ihan kohtuullinen leikki aikaiseksi.

Minusta meidän pitää ottaa enimmäkseen edelleen yksittäisiä esteitä ja lyhyitä sarjoja, sekä oikealta että vasemmalta. Näissäkin saisin opeteltuja ohjauksen periaatteita ja testattua, miten koira ohjautuu ja mitkä palkkaustavat ovat meille oikeat.

Taas ujoa haukkua

Ohjelmassa oli neljä pistoa kahdelle maalimiehelle. Äänenavaus minulle näytti, mitä tuleman pitää, koska haukku ei ollut vahva ja koira vaihtoi tiheään paikkaa (uutta?) haukkuessaan ikään kuin olisi ollut taas vaihteeksi epävarma, että tätäkö häneltä odotetaan.

Ensimmäinen ja toinen maalimies olivat valmiita viidessäkympissä. Maalimiehet palkkasivat, vaikka haukku ei ollut parasta mahdollista. Ensimmäisellä maalimiehellä oli pressu, joka ei ollut hidastanut koiraa lainkaan, vaan se oli käynyt tutkimassa, olisiko siellä alla joku palkka saatavissa. Otin molemmilta puolilta luoksetulon keskilinjalle, missä ei ollut moitteen sijaa. Koira tuli kuin ammuttuna luo.

Kolmas ja neljäs maalimies olivat taas syvällä, mutta saattoivat koiran keskilinjalle palkan jälkeen. Kun koira pääsi vapaalle, se sai revitellä frisbeen kanssa ja kyllä se revittelikin. Tyynellä säällä ja helppokulkuisessa maastossa koira sai pitkiä heittoja ja se toi frisbeetä uudelleen heitettäväksi aina uudelleen ja uudelleen.

Rytmi hukassa tottiksessa

Tänään oli tottistreeneissä melkein ruuhkaa, mikä oli positiivinen yllätys. Pääsimme heti alkuun suorittamaan ilmoittautumisen, kun ensin oli hieman totuttauduttu joka suunnasta suihkiviin koirakoihin. Kun kullakin oli oma koreografia, niin vilskettä riitti. Kävimme kättelemässä tuomarin, ja kuten meillä on ollut tapana, tuomaria piti ensin moikata hyppäämällä häntä päin. Toisella kertaa maltettiin istua vierellä - tosin namiavulla. Sitten suihkimme muiden mukana lähinnä perusasentoa ja seuraamista käännöksineen ja ryhminvaihdoksineen harjoitellen. Välillä pidimme pientä paussia.

Menimme nurmikentälle porukan mukana ryhmäpaikkamakuuseen. Yllätyksekseni hiekkakentällä ammuttiin, mikä tuli ihan puskista. Ekaan paukkuun hätkähdin itse, mutta sitten osasin jo odottaa ammuntaa. Koirakin reagoi, mutta ei lähtenyt paikaltaan. Yksi koira lähti hieman myöhemmin häiriökoiran leikistä liikkeelle, Rommi reagoi siihen, mutta jäi paikalleen. Rivissä kiersi vielä häiriökoirakin, ja siirryin koiran viereen siinä vaiheessa. Koira oli kuitenkin hienosti maassa, joten onnistunut paikkamakuu tänään, jos ei sitten hiota sitä, että lonkka-asento on edelleen kuvassa mukana.

Pienen tauon jälkeen ja kun nurmikenttä hiljeni muista murreista, niin menimme vuorostamme sinne. Teimme purkilla seuraamista ja käännöksiä. Hieman olivat nurmen hajut liian mielenkiintoisia, mutta ihan hyvä setti saatiin. Kuvassa oli myös luoksetulo ja eteenmeno. Jotenkin oma rytmi oli hukassa, ja meno olisi saanut olla napakampaa.

Hiekkakentällä teimme vielä pikku-pikku henkilöryhmän, kun neljän hengen porukka jutteli tiiviissää ringissä. Rinki oli niin pieni, että kahden henkilön kättä piti käydä nuuskaisemassa.

Omassa pihassa vielä hieman paikattiin eli vedettiin "liikkeestä istuminen" treenit. Neljä viidestä kerrasta onnistui. Kannattaa käyttää takapalkkaa.

Agilitykurssin päätöskisa

Agilitykurssin päätökseksi oli kentälle raahattu 10 estettä: hyppyjä, putkia ja puomi. Järjestyksessä: hyppy, suora putki, hyppy, putkikaarros, hyppy, puomi, putkikaarros, hyppy, putkikaarros ja hyppy. Rata oli helppo, mutta silti hirvitti, kun harjoittelussa oli ollut taukoa ja edelliskerralla oli kentällä-pysymis-haasteita.

Saimme sekä hyvää että huonoa kotiinviemiseksi. Varoittelin ensin kentän laidalla oleville ihmisille, että koira saattaa karata kentältä, kun istuskelivat siinä namikoirineen niin lähellä. Ensimmäisellä radalla sinkoilin itse sinne tänne, mutta koira meni jopa puomin ihan kivasti. Se jäi yllättäin odottamaan minua käskystä ja eteni melko hallitusti puomin päähän.

Kun rata oli ohi, sain taas kerran "melkein" koiran kiinni, kun se bongasi vanhan vihamiehensä, treenikaverin, joka jostain syystä nostaa koiran karvat pystyyn. Niinpä Rommi säntäsi koiran karvoihin kiinni. Kun ehdin koiran luo, haukuin sen pataluhaksi, ja toinen vain syljeskeli karvoja suustaan. Onneksi ei tullut reikiä, mutta karvoja lähti aika tukko. Joo, hävetti. Otimme palauttavana harjoituksena yhteiskävelyä parkkipaikalla, ja siinä meni taas ihan hyvin.

Toinen setti agilityä meni jo paremmin. Koira paineli esteitä kuin vanha tekijä, olihan se ollut samalla kentällä jo aiemmin ja se tuntui jo tietävän, mihin seuraavaksi. Roikuin hädin tuskin mukana, kun koira meni omia menojaan. Puomilla se kuitenkin kuunteli jälleen kivasti. Ohjaajalta tuli osuva kommentti: koira hakee hyvin esteet, mutta ohjaukseen pitää saada lisää terävyyttä. Just niin.

Selvisimme leikkimielisessä kisassa toiseksi, joten hyvä me. Kurssin järjestäjät olivat oikein nähneet vaivaa ja järkänneet palkinnot ja kaikki loppuhuipennukseen. Jos tuo Romppeli ei olisi singonnut kaverinsa karvoihin, niin päivähän olisi voinut olla ihan kiva.

Hakua ja hirvikärpäsiä

Syksy on tullut, koska metsässä oli hirvikärpäsiä. Vaikka niiltä yritti suojautua, niin kotiin astikin tuli yksi inhottava otus. Muutoin puhdas tukkakin piti pestä treenistä tullessa. Hyi, hyi.

Siis metsään päästiin uudelle alueelle tutulla treeniporukalla. Luvassa oli viisi pistoa. Äänenavauskin jäi tekemättä, mutta reippaasti lähdettiin viiteenkymppiin vasemmalle haukkumaan. Sieltä tultiin puoleenväliin vastaan ja luoksetulo keskilinjalle. Siitä nopea lähetys pariinkymppiin oikealle. Meni suht linjakkaasti. Haukku oli hiukka heikompi, mutta jatkui sen aikaa, kun kiersin maalimiehen. Kiersin myös kolmannen maalimiehen koiran haukkuessa. Neljännen ja viidennen maalimiehen piti olla koputuksia, mutta ei ollutkaan, kun ehdin jo lähettää neljännelle ja viideskin meni hienosti ilman apuja.

Mätsärimenoa

"Johan on marjat" sanoisi moni, kun tietäisi, että olemme käyneet kaksi kertaa match show:ssa viikon sisään. Ensimmäisellä kerralla kasvattaja esitti Rommin, ja poika pani kehässä parastaan. Kehän ulkopuolella äristiin alkuun muille kavereille, mutta kehänauhojen sisäpuolella oltiin nätisti. Lämmin ilta meni kaiken näköisiin karvakasoihin totutellessa, ja meno parani kohti auringonlaskua. Loppuillasta koira oli jo rennommin, vaikka joka suunnasta suikkaili kavereita. Rommi sai punaisen nauhan ja se sai jäädä kehään vielä, kun suuri osa punaisista karsittiin. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, mutta hyvää kokemusta sitäkin enemmän.

Toiselle kertaa oli mentävä itse kehään, kun alustavasti sovittua händleriä ei näkynytkään tapahtumassa. Äkkiä vaan kaverilta lainaan näyttelyremmi ja sitten menoksi. Remmin lainaamisen sain sitten maksaa takaisin viemällä kaverin koiraa aikuisten kehässä sillä aikaa, kun omistaja oli itse pentukehässä. Näin saatiin treeniä kaksinverroin. Itsensä voittamisesta saatiin kiva palkinto, kun Rommi voitti sinisten ryhmän. Rommin mielestä palkinnot olivat aivan mahtavat, kun purutikut olivat kadota ennen kuin päästiin pokaaliposeerauksesta ja vinkuvaa lateksilelua kaivattiin heti, kun sen laittoi piiloon. Parasta illassa oli se, kuinka Rommi oli paljon lunkimpi tilaisuudessa kuin ensimmäisellä kerralla.

Korvatulehdusta

Isäntä vei koiraa eläinlääkäriin, kun se oli läpsytellyt ja hieronut korviaan. Oli sekä ulko- että sisäkorvan tulehdus. Luvassa on antibioottia ja korvatippoja. Meiltä taitaa taas jäädä sovittuja koirajuttuja väliin.

"Vihdoin pääsen metsään" - hakua

Koira odotti hakuvuoroaan pitkään, ja se oli melko täpinöissään aluetta lähestyessä. Lähestyminen ei kuitenkaan ollut pahinta mahdollista, ja äänenavauskin parilla otolla oli komea, joten odotin siltä kelpo suoritusta. Tarkoituksena oli vahvistaa haukkua pidemmillä haukuilla (yli 15).

Vasemmalla piti olla kaksi maalimiestä ja oikealla yksi. Ensimmäinen vasemmalla oli tuulen alapuolella syvällä. Koira ei uponnut riittävän syvälle, saikin hajun oikealta puolelta ja sitten mentiin! Kutsuhuutoni ei tehonnut, ja koira nosti paristakympistä kakkosmaalimiehen, kun se oli siellä jo valmiina. Sitten palattiin lähtöruutuun, ja koiraa piti käskyttää vielä muutama kerta syvemälle, kun se oli vielä juoksentelumoodissa. Ykkösmaalimies ja kolmonenkin saatiin ylös.

Ilmaisu vähän niinkuin unohtui siinä hässäkässä, kun treeni meni niinkuin meni. Ihan hyvät haukut sillä tällä kertaa kuitenkin oli.

Maanantaitottista kesäsäässä

Vielä on kesää jäljellä. Kentällä paistoi aurinko täydeltä terältä, kun lähdimme tekemään taas kontakti- ja seuraamisharjoituksia, tällä kertaa purkin kanssa. Palkkasin koiraa avustajan (kiitos!) naksuista taskun pohjalta, mutta koiran todellinen motivaatio on kyllä juoksu purkille, josta saa vähän enemmän suuntäytettä.

Alkuun tehtiin perusasentoja ja eri mittaisia seuraamisia käännöksineen. Kuviosta tuli melko kimuranttia, mutta kohtuullisesti koira pysyi mukana. Alkuun meinasin taas hiipiä, mutta tekeminen parani, kun otin kunnon askelta. Sivulletulossa ja pysähdyksissä koira pukka peppunsa jalkojeni taakse, joten perusasento ei ole puhdas.

Tauon jälkeen leikimme koiran kanssa naminjäljestystä, kun toinen koira oli paikkamakuussa. Vaikka välillä vilkaistiin kaverin suuntaan, tällä kertaa ei lähdetty morjenstamaan sitä, ja muutenkin aktiivisuus suuntautui oikeaan kohteeseen. Mm. juoksimme paikkamakuussa olevan koiran ja tämän ohjaajan välistä, ja Rommi tarjosi hienoa seuraamista vauhdissa. Yksi luoksetulokin tehtiin ja tämä meni hyvin (tuurilla). (Olisi pitänyt ottaa sivulletulo tästä). Leikin varjolla teimme vielä lyhyen paikkamakuun ja maahanmenoja vauhdista. Kivaa oli.

Pihatottista

Ohjaajan selkäkivun vuoksi tänään vuorossa pihatottista agilityn sijaan. Purkkipalkka toimi seuraamisessa hyvin. Saimme jopa tehtyä muutaman hyvän käännöksen, vaikka väljyyttäkin vielä löytyy. Seuraavaksi viedään se taas kentälle ja saapa nähdä, miten käy.

Ilmaisua raunioilla

Kolme maalimiestä meni koiran nähden piiloon. Kahdella ensimmäisellä koira karkasi, ja kutsuin pois ilman palkkaa. Kolmannessa maltettiin odottaa. Ohjelmassa oli pitkät haukut, joissa osassa odotin pitkään ja annoin sitten luvan palkata. Ajatuksena oli, että koira haukkuu ainakin niin pitkään, että se pitää tauon ja jatkaa sitten. Etsintää ei käytännössä ollut juuri ollenkaan, mutta koira teki ilokseen pientä lenkkiä palattuaan karkaamiseen jälkeen maalimieheltä, vaikka varsin hyvin tiesi, mistä maalimiehelle pääsee suorempaankin. Outo otus.

Ohjaajan selkä venähti jossain raunioilla, kun varoin edellisenä sunnuntaina venähtänyttä kankkua.

Hakua mäkisessä maastossa

Hakuilimme Pinsiössä, ja koira teki 5 pistoa / löytöä.

Ensimmäiselle maalimiehelle vasemmalla Rommi lähti hyvin. Se myös aloitti ilmaisun heti. Otin luoksetulon keskilinjalle ja nopean lähetyksen kakkoselle. Se olisi voinut olla vieläkin sutjakkaampi, mutta näitä pitää pitää ohjelmassa jatkossakin.

Toinen maalimies oikealla oli piilossa pressun alla. Löytö kesti keskilinjalta kuunnellen ikuisuuen. Koira oli kuitenkin kuulemma mennyt heti perille ja oli yrittänyt kaivautua maalimiehen luo pressun alle. Lopulta se aloitti kuitenkin haukun.

Kolmas ja neljäs maalimies tehtiin näköpakoina ja koira käännettiin pois, kun maalimiehet menivät piiloon lähelle. Molemmat löytyivät hyvin.

Viides maalimies oli myös lähellä. Kiersin koiran ympäri, kun se haukkui, ja mm palkkasi etääntyessäni.

Haukut olivat taas ujot ja hieman katkonaiset, joten keskustelimme siitä, miten niitä vahvistettaisiin. Täytyy kokeilla siihen oikea metodi.

Kartanotottistelua

Kävimme tottistelemassa Kangasalan Myttäälässä kauniissa kartanomaisemassa. Onneksi edes maisema oli hieno, joka helpotti ei-niin-onnistunutta treenikokemusta. Harjoittelin koiralla purkkipalkkaa, ja kävi selväksi, että se on meidän pihassa oppinut seuraamisessa askelmäärän, jonka tuossa tilassa voi ottaa. Se jätättäytyi siinä kohti taakse ja odotti pysähtymistä tai käännöstä. Saimme räpellettyä jotain kokoon.

Teimme myös paikkamakuun, jonka aikana häiriökoira käveli lähistöllä ja teki mm. luoksetulon. Se meni ihan ok.

Kosteaa agilityä

Agilityradalla oli jälleen kimurantteja käännöksiä. Taisi olla hypyistä muodostuva täysympyrä, joka sujui osittain myötäpäivään, mutta vastapäivään (koira oikealla) ei sitten ollenkaan. Jotain muutakin oli samassa setissä, mutta siihen emme ehtineet ollenkaan.

Toisessa setissä oli putken molemmilla puolilla hyppyjä, joita olisi pitänyt pistellä menemään. Tuo kentällinen ei mennyt ihan putkeen. Ensin minä venähdytin takareiteni, vaikka lämmittelyt olivat hyvät. Sitten Rommi otti ja karkasi kentältä kavereita moikkaamaan. Kun tuli meidän vuoro tulla takaisin radalle jäähyn jälkeen, ukkospilvet olivat kerääntyneet taivaalle. Alkoi tulla vettä täysillä, ja siinä sitä sitten yritettiin ensin ottaa ohjausharjoitus, josta ei tullut mitään. Sitten helpotettiin putkeen ja hyppyyn, josta siitäkään ei tullut mitään (koira oikealla). Sitten helpotettiin pelkkään hyppyyn, mutta koira ei halunnut istua kaatosateessa ("mulla menee vettä silmiin ja pyllyyn, jos istun"). Lopulta saimme jonkinlaisen räpiköinnin jälkeen koiran yli esteen ja palkalle.

Leikin vielä pitkään koiran kanssa ukkosessa, jotta sateesta, salamoinnista ja ukkosesta tulisi mukavampaa. Kun lähdimme kentältä, mun oli riisuttava alusvaatteisilleen, jotta en olisi kastellut autoa läpimäräksi. Kotimatkalla tuli vettä kovaa sekä rakeita, joten kotimatka tuntui ikuisuudelta. Kotona sai kaataa vettä kengistä (sisään nilkasta) ja kaikista vaatteista tippui vettä, tip tip. Onneksi oli niin lämmintä. On tää vaan hienoa.

Agilityä tauon jälkeen

Agilitytreeni alkoivat jälleen kesätauon jälkeen. Olo oli kuin ei olisi koskaan radalla käynytkään. Rommikin oli niin intoa piukassa, että otti radan reunalta yhden treenikaverin silmätikukseen ja yritti käydä pölläyttämässä sitä aina, kun silmä vältti. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan, mutta ei mikään kiva aloitus syksylle.

Leiriä, kasvattajapäivät ja terveysstatusta

Australianpaimenkoirien kesäleiri Vaalassa oli jälleen ehdoton kesän kohokohta. Olimme odottaneet sinne pääsyä taas pitkän vuoden, joka tällä kertaa oli tavallistakin pidempi, kun taistelimme terveysvaikeuksien kanssa. Vielä muutama päivä ennen leirille lähtöä olimme taas eläinlääkärissä, ja näytti todellakin siltä, että emme pääse mukaan leirille. Mutta kaikesta huolimatta suuntasimme vain muutaman oireettoman viikon jälkeen tuohon rankkaan, mutta antoisaan tapahtumaan.

Rommi jaksoi leirin ennakkopeloista huolimatta tosi mainiosti. Vain yksi treeni jäi väliin, ja sekin johtui ihan omasta mokasta. Keli oli koko leirin ajan turhankin lämmin (kuten koko kesän), joten nesteytys jäi ilmeisesti hieman vajaaksi, kun koira oli voimattoman oloinen tiistai-iltana. Keskiviikkona jätimme siis treenit kevyemmälle. Koiran vointi palasi taas, kun nesteytimme sitä runsaammin.

Ohjelmatäyteisen viikon ohjelmassa oli tottis, haku ja jälki. (Jossain vaiheessa saan toivottavasti editoitua kameraa mukanakuljettaneilta henkilöiltä muutaman otoksen näillekin sivuille).

Tottis

Tottiksessa useimmat koirakot harjoittelivat koirakon nykytasosta riippumatta perusasioita, perusasentoa ja kontaktia, palkkaamista. Kouluttajana oli Eija Heinonen Kokkolasta, joka ohjasi meitä tarkkuuteen ja täsmällisyyteen tekemisessä. Jokainen koirakko sai hyvän ja yksilöllisen opastuksen. Neuvot tulivat todella tarpeeseen. Vaikka asiat eivät sinällään olleet uusia, niiden toteuttamisen kanssa on ollut niin ja näin.

Meidän setissä harjoittelimme erityisesti leikkimistä sekä perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia.

Haku

Kaksi ensimmäistä päivää hakutreenejä luotsasi Tanja Siniluoto Raahesta. Vaikka Tanja ei tuntenut koirakkoja, hän pääsi nopeasti jyvälle kunkin hyvistä ja heikoista kohdista, joihin tuli kivoja vinkkejä. Rommin kanssa treenasimme Tanjan opastuksella kaksi kertaa ja omatoimiryhmässäkin vielä kerran, joten neljään päivään saatiin sopimaan kolme hakutreeniä.

Jälki

Leirillä oli kouluttaja jäljelläkin, mutta en ehtinyt Rommin kanssa siihen kyytiin. Teimme vain yhden jäljen omatoimisesti leirin viimeisenä päivänä perjantaina. Pasi tallasi meille jäljen, ja laittoi sinne houkutukseksi myös kepin. Koira ajoi jäljen erittäin hyvin. Olin tyytyväinen sekä vauhtiin että tarkkuuteen. Koira myös merkkasi kepin, mutta minä en ollut riittävän skarppi siinä, ja missasin merkkauksen. kokonaan.

Esineruutu

Kaksi kertaa ruudussa.

Muuta mukavaa

Leirillä oli tietysti paljon muutakin oheisohjelmaa. Yhtenä iltana pidettiin match show, jossa emme menestyneet. Koira sai osaavan händlerin, mutta Rommi ei käyttäytynyt nätisti kehässä. Sitä otti päähän erityisesti perässä tuleva kaveri, jota piti katsella tiuhaan ja jolle piti murahtaakin pari kertaa.

Leirillä oli myös vepetreenailua ja agilityä monessa muodossa. Yhtenä iltana ohjaajille arvottiin koirat ja sitten mentiin rataa yhdessä. Samana iltana järjestettiin myös koirien nopeuskilpailu agilityradalla tällä kertaa oikeilla ohjaajilla. Leirin ainoa vesisade virkisti tätä kilpailua. Onneksi annoin Rommin lepäillä näiden kisojen ajan, niin vältyin kastumiselta.

Leiriltä paahdoimme melkein yhtä kyytiä kasvattajapäiville Valkeakoskelle. Kävimme vain hakemassa veljenpojat mukaan viettämään kesäpäiviä kanssamme. Näin he pääsivät myös koiratapahtumaan. Päivästä ei tullut heille ollenkaan niin pitkästyttävä, kun molemmat saivat ohjata Lucaa eli Rommin veljeä. Rommi pääsi kisaamaan nopeuskisassa läpi nurmikentän, ja loikkikin hyvää vauhtia. Ihanaa katsoa, kun koira on ainakin sillä tavalla oireeton, että se pystyy pyrähtämään pikajuoksua ja näyttää silti hymyilevän.

PS. Tähän settiin tulee vielä päivitystä, kun ehdin tarkentaa treenit videon ja muistiinpanojen perusteella.

No, huhhuijaa

Lämmintä piisaa, kun ulkolämpömittari näyttää 40 astetta. Todellinen lämpötila lienee vain noin kolmessakymmenessä. Keli tekee hieman epätodellisen olon, samoin kuin tämän päivän ultrauksen tulokset.

Eilen viedyssä pissanäytteessä ei ollut leukosyyttejä, mutta siitä löytyi bilirubiineja sekä eturauhasen aktiivisuuteen liittyvää sakkaa. Ultrassa ihmeteltiin taas tunnistamatonta pehmytkudosta virtsarakon vieressä, mihin saatiin tarkennus, että ilmeisesti on kyseessä verisuonistoperäinen kudos. Sen sijainti on kuitenkin normaalista poikkeava. Myös eturauhasen vieressä on epänormaali muodostelma lähellä imusolmuketta. Se on kuitenkin kysymysmerkki, mikä löydöksistä selittää oireet vai selittääkö mikään.

Ultrassa hämmästeltiin myös pernan isoa kokoa sekä maksan läikikkyyttä. Veriarvotkin tutkittiin uudelleen, mutta niissä ei ole mitään poikkeavaa. Nyt otettiin lisäksi vielä pernasta ohutneulanäyte, jonka tulokset kuulemme myöhemmin tällä viikolla. Palataan vaihtoehtoisiin skenaarioihin, kun ohutneulanäytteen tulokset tulevat. Niitä tuntuu edelleen piisaavan liiankin kanssa.

Suunta eläinlääkärille!

Kuten viimeksi todettiin, koira kipristi kroppaansa pissatessaan. Se on myös hamuillut peräpäätään tavallista enemmän ja myös väistänyt kosketusta. Tänään otetussa pikatestissä näkyi taas leukosyyttejä, joten suuntaamme taas eläinlääkärille.

Kyllä lähtee!

Aamusella piipahdimme katsomassa Rommin veljen MH-kuvausta Punkalaitumella. Oli hauska katsoa, kuinka blue merle värinen koira käyttäytyi monessa kohtaa juuri siten kuin mitä voisin kuvitella meidän poitsun käyttäytyvän. Oli ihan kuin Rommi olisi laittanut musta-valkoisen puvun päälle ja mennyt sitten radalle. No, myöhemmin syksyllä näemme, ovatko oletukseni oikeat, kun Rommi pääsee kuvaukseen. Erojakin varmasti tulee, koska en usko mm., että meidän poitsu pistää loikoilemaan, kun ei tapahdu mitään. Meillä tehdään tikustakin asiaa, vaikka ei olisikaan. Toki voin olla tässäkin väärässä, koska poitsu osoittaa välillä malttia sellaisissakin paikoissa, joissa sitä ei odottaisi.

Illalla oli treeni vieraassa paikassa tutulla porukalla. Treeni oli aivan mahtava, vaikka keli oli raskas. Lämpöä oli lähemmäs 25 astetta, ja Rommi treenasi porukan viimeisenä. Äänenavauksen jälkeen kaksi maalimiestä eteni sivulinjoilla sataan metriin, ja sitten tultiin takaisin pistottamalla. Toisella puolella oli tuttu, toisella vieras maalimies. Tutulla maalimiehellä tuli ensin aivan mahtava haukku. Koira oli ihan liekeissä! Vieraallekin lähti tosi tykkinä, ja haukkukin onnistui, vaikka sävy oli hieman ujompi. Hain koiran pois molemmilta maalimiehiltä. Sama pari otettiin vielä uudelleen, ja jälleen hyvät suoritukset. Voi kun olin ylpeä pienestä hakumiehestäni, vaikka se joutuikin odottamaan vuoroaan pitkään ja hartaasti. Se ei piipannut turhia lähestymisessä, ja malttoi odottaa lähtökäskyjä hyvin.

Meillähän on ollut nyt pari viikkoa hyvää vaihetta, kun koira on liikkunut moitteetta. Se alkoi, kun päälle tuli antibioottikuuri laskimotulehdukseen. Mutta kuuri on ohi ja tänään myös treenikaveri huomasi, että koira kipristi kroppaansa, kun se pissasi. Täytyypä taas ottaa testerit esiin, ja katsoa missä mennään. Tällä viikolla on uitu ja kirmailtu kesälaitumilla vapaana, joten vauhtia on ainakin riittänyt.

Hikihaku

Kuumana päivänä metsälenkki tehtiin aamupäivällä. Päivällä kävimme uimassa, ja koira nouti vesileluaan lahjakkaasti. Sitä ei tosin haluttu tuoda minulle käteen asti, mutta aivan viereen kuitenkin. Koira oli silti mielissään, kun otin lelun ja heitin sen uudelleen noudettavaksi, sillä se haki sen tarmokkaasti joka kerta. Sitten se hauskuutti minua ihmettelemällä, kuinka kelluva lelu meni tassulla avitettuna uppeluksiin, ja kuinka se pompahti esiin. Koira siis kauhoi ensin lelun tassun alle, ja katseli sitten hämmästyneenä veden pintaa, että minne se katosi. Sitten se oli innoissaan, kun se pulpahti yllättäen pintaan. Hassu elukka.

Illalla oli vuorossa hakutreeni. Uudessa ympäristössä uusilla maalimiehillä Rommi hikoili +26 asteen helteessä. Olimme varta vasten siirtäneet treeniaikaakin hieman myöhemmäksi, jotta koirat saisivat hieman helpotusta, mutta silti oli kuuma.

Kuuma keli pehmitti aivoni siten, että äänenavauskin jäi tekemättä. Ensimmäinen maalimies syvällä oikealla oli tuttu, ja vihdoin sieltä irtosi haukkukin. Toinen outo maalimies oli lähellä, ja kun Rommi haukkui maalimiehellä, kävelin sen takaa ympäri. Hyvin jatkui haukku sittenkin. Hienoa. Kolmas maalimies oli syvällä oikealla, ja välissä oli maastonmuutos, kun harva metsä vaihtui tiheäksi ryteiköksi. Rommi harhaili ryteikön edustalla, mutta ei uponnut syvälle. Välillä käytiin haahuilemassa kaukana vasemmalla mm. katsomassa pressuhökötystä, argh. Sieltä hiippailtiin viimein luo, ja jouduin lähettämään Roon kolmesti samalle maalimiehelle, kunnes saatiin haluttu tulos. Kelin vuoksi treeni oli tosi rankka, mutta koira selvitti sen hienosti ohjaajan mokista huolimatta. Hallinta olisi saanut olla jämäkämpää.

Ny on kesä!

Kuvassa "Mökki-Nalle"Rommi on nauttinut helleviikosta täysin siemauksin. Viikko on otettu loman kannalta, ja olemme saaneet nauttia uusista kokemuksista kuten veneilystä. Rommi oli veneessä mukavan leppoisa, ja käyskenteli ketterästi soutuveneen päästä päähän. Ja kun tuli jano, kallistettiin venettä niin, että poika sai juoda isosta kupista (järvestä) vettä. Sikapossu on saanut pihassa hillitöntä kyytiä, kun heittelijöitäkin on ollut muitakin kuin kotiväki. Uimaankin on päästy, ja sekin näyttää maistuvan. Kertaakaan ei ole tarvinut hakea kelluvaa lelua veneellä, vaan koira on tuonut sen rantaan joka kerta. Koiran uintitekniikkakin lämmittää mieltä, kun se näyttää käyttävän hienosti myös takapäätään.

Viikko on ollut oireeton, ja arvelemme paria mahdollista syytä siihen: joko antibioottikuuri helpottaa vaivaa tai sitten kyseessä on sittenkin virtsakivet tms., jotka vihdoin olisivat helpottaneet erikoisruokavalion myötä. Laskimotulehdus on joka tapauksessa helpottanut päivä päivältä. Turvotus ja punoitus ovat melkein kokonaan menneen talven lumia. Meno on ollut tosi mahtavaa tällä viikolla. On kiva katsoa koiraa, joka on iloinen ja rento. Jos vain näin jatkuu, niin leiriviikko, here we come!

Kyllä nyt koitellaan

Kävimme näyttämässä viime keskiviikon kuvauksen kanyylinpaikkaa eläinlääkäriasemalla. Siihenpä oli iskenyt laskimotulehdus, joten edessä on kuurit antibioottia ja hunaja-yrttivoidetta. Rommin kuvat oli katsottu uudelleen, ja teimme hoitosuunnitelmaksi seuraavaa: parin viikon päästä jälleen uusi ultraus ja kuukauden kuluessa leikkaus, jos vointi ei muutu.

Pirteä poika oli melko rennon oloinen lenkillä. Kotona leikittiin "tuo mulle kaikki lelut" ja "koske nenällä käteen" leikkejä aivan innoissaan. Pihalla vielä pujoteltiin jalkojen välistä ja hiissattiin kiiltävää karvaa tekokuituisia shortseja vasten niin, että kipinät sinkoilivat. Kiva nähdä poikaa taas vedossa.

Hyvät ja huonot uutiset

Tätä päivää oli taas jännitetty, kun vuorossa oli munuaisten ja virtsateiden varjoainekuvaus. Koira vietiin eläinlääkäriin aamulla, ja se haettiin sieltä iltapäivällä. Kun menin noutamaan koiraa, se tuli hoitajan kanssa vastaan jalat hoippuen, venytteli ja teki varmaan elämänsä pisimmän pissan. Sen jälkeen käveltiin vielä kymmenisen metriä ja sitten tuli taas tuttu stoppi.

Kun aloitimme tulosten läpikäynnin lääkärin kanssa, hän kysyi, haluanko hyvät vai huonot uutiset ensin. En todellakaan tiennyt, mitä odottaa, joten minusta ei ollut vastaamaan tähän. Kävimme läpi eri suunnista otetut röntgenkuvat. Pitkä selostus voitaneen summeerata niin, että munuaisten ja virtsanjohtimien toiminta todettiin normaaliksi (hyvät uutiset), mutta että oikeaa virtsanjohdinta ympäröi tummahko rakenne ja että rakon ja selkärangan välissä erottuu pehmytkudosmassa, joka jää tunnistamattomaksi (huonot uutiset).

Tämä ei siis jää tähän. Jatko suunnitellaan vielä useamman eläinlääkärin yhteistyönä, mutta siitä kuulemme juhannuksen jälkeen. Toivottavasti koiran vointi on edes sen verran hyvä, että kesän juhla ei mene pelkästään sairastellessa.

Aurinkotreeniä

Kesäisellä nurmella tottisteli pirteä koira. Tänään on ollut kokonaisuutena parempi päivä. Alla ei ollut rasittavaa lenkkiä tai muuta aktiviteettia, joten energiaa kyllä löytyi.

Kentälle mentiin nelivetoa ja nurmella meinasi ensin kiinnostaa vain kaikki hajut. Rytmi kuitenkin muuttui, kun otimme ensin perusasentoja ja tiheästi vaihdellen pieniä liikkumisia. Naksuttelin itse itselleni, joten täyttä varmuutta liikkeiden puhtaudesta ei ollut. Toisella satsilla otimme kapulan pitoa, luoksetuloja ja saipa Rommi hypätä pari kertaa toko-hyppyäkin. Koiran kanssa oli taas tosi hauskaa, vaikka taisi välillä mennä enemmän humputtelun puolelle, kun koira metsästi namia kädestäni.

Aaltoilevaa ja agiliitoa

Jopa oli taas aaltoilevaa tämä päivä. Ensin kun ohjaaja unohtaa koko treenit ja väittää kesätauon alkaneen ja tajuaa sitten kesken muun touhun, että parin tunnin päästä pitää olla treenissä, niin siitä sitten lähdettiin. Olimme liikkeellä autolla, jonka peräkontti oli täynnä renkaita. Näin ollen koira oli ensimmäistä kertaa elämässään takapenkillä autossa. Menomatkan se kuitenkin nukkua tössötti, vaikka omasta häkistä ei ollut tietoakaan.

Emme ehtineet lämmittelemään saakka, kun tuttu ohjaaja huhuili koiraa tyhjän parkkipaikan toiselta puolelta. Sen jälkeenhän koira ei enää suostunut liikkumaan, kun kerran oli hetkeä aiemmin laittanut pyllyn maahan ja osoittanut, että nyt minä en taas liiku. Kävimme morjenstamassa ohjaajaa, joka leikitti koiraa hanskallaa. Hyvästi, ehjä hansikas. Sitten uusi lämmittely-yritys, joka vähintään oli yhtä surkea kuin aiempi. Koira oli edelleen sitä mieltä, että hänhän ei kävele. Väänsin sen väkisin eteenpäin, ja kuten monta kertaa aiemminkin, sitten liikuttiin ihan mukavasti. "Lämmettyään" koira liikkui taas ihan hyvin, ja päätin treenata, vaikka olin jo miettinyt, että tänään taitaa treeni jäädä välistä.

Itse treenissä oli vuorossa loputkin agilityesteistä eli muuri, pituus, okseri, keinu sekä pöytä. Muuri, pituus ja keinu mentiin hyppy-käskyllä ja tutulla hyppytekniikalla. Huomattiin taas, kuinka herkkä Rommi on hartialinjalle ja kuinka herkästi se varastaa, kun annan sille kädellä luvan lähtöön itse käskyn lisäksi. Keinulla treenattiin siten, että keinu käännettiin avustajien toimesta ja koiran tehtäväksi jäi vain hakea nami keinun kannelta. Sehän meidän pojalta onnistuu, ja kun keinun paukahdustakaan ei ollut, koiralla meinasi olla jälleen kerran liikaa vauhtia. Pöytä meni hienosti, kun käskin pojan maahan pöydällä. Se pysyi siellä hienosti, vaikka kiersin pöydän ympäri. Otimme myös kepit pariin kertaan, ja ne menivät muuten hyvin paitsi että kerran perässä laahaava remmi kietoutui jotenkin keppeihin ja hidasti koiraa. Otimme kerran ilman remmiäkin, ja vähän jarrutus tuntui jääneen mieleen, mutta onneksi saatiin loppuun hyvä suoritus. On tämä niin hieno laji, että täytyy kerätä lisäkokemusta tässä.

Riemu repesi kattoon, kun tutut tytöt Rimma ja Muusa tulivat kentälle riehumaan Rommin kanssa. Tytöt nostivat tervehdyshaukkukonsertin, ja Rommi oli hieman hämillään. Se alkoi myöskin näyttää hampaitaan, kun laulusta ei meinannut tulla loppua. Oli huvittavaa katsoa, kun meteli oli kova, mutta koirat eivät lainkaan koskeneet toisiinsa, vaikka tervehdys kuulosti tappelulta. Ihan mukavasti nuo tulivat juttuun, ja Rommi väisti tuttuun tapaansa. Välillä Muusa ja Rommi katosivat maisemista, ja niitä ei kuulunut takaisin huhuilusta huolimatta. Ehdittiin jo pelästyä, että ovat joko kuralammikossa tai jonkun eläimen perässä, mutta sieltä ne karkulaiset löytyivät ihan vierestä puun alta jotain entistä herkkua haistelemasta.

Jäädyttelylenkki meni taas mukavasti, ja koira ei stoppaillut sillä riehumisesta huolimatta. Hyvä niin.

Hakukoiran ohitusta

Haussa on seuraavaksi suunnitelmassa alkaa keskittyä piiloihin ja/tai lähestymisiin. Tänään tehtiin ohituksia kauniissa kesäsäässä tutussa paikassa tutulla porukalla.

Lämmittelyt suoritettiin vaihteeksi metsässä kirmaten, ja poitsu vaikutti tosi pirteältä. Lähestyminen oli nelivetoa, ja äänenavaus ok. Ensimmäinen maalimies vasemmalla oli peruskamaa eli valmis 50:ssä ja mm saatteli takaisin. Toinen mm oli oikealla ja kun poitsu aloitti haukun lähdin marssimaan kohti maalimiestä. Istuivat sen verran rinteessä, että ohitin haukkuvan koiran vain maalimiehen takaa, pyörin siinä vähän aikaa ja palasin kohti keskilinjaa. Koira ilmaisi hienosti koko ajan. Kolmas maalimies 30:ssä vasemmalla makasi maassa. Kun koira ilmaisi, kävelin maalimiehen lähelle, mutta koira jatkoi ilmaisuaan. Kerkesin seisoskella siinä jo hetken ennen kuin maalimies palkkasi. Koira sai runsaat palkat hienosti tehdystä työstä. Palasimme keskilinjalle ja vapautin koiran. Autolle paluu oli taas paljon mukavampaa kuin meno, kun vetohalut jäivät metsään ja kontaktinkaipuu oli runsasta.

Raportti: positiivisen levollinen koira

Sain juuri raportin, että makuuhuoneessa lepäilee tyytyväisen oloinen koira. Tänään treeninä oli jälkeä, joka luonteeltaan sopi tähän muuten hieman vaikeaan päivään. Liikunta ei maistu, joten ensi viikon tutkimuksia odotetaan ihan innolla. Tänään tehtiin MM-kisojen hengessä jalkapallokentällinen loivasti mutkitteleva jälkeä sateisessa kelissä.

Rommi malttoi odottaa jälkivermeitten pukemista hyvin. Se myös keskittyi lähtöön hyvin, ja mielestäni jäljesti sopivaa vauhtia. En voinut päästää sitä ihan niin kauas liinalla kuin olisin halunnut, mutta muutaman metrin kuitenkin. Palkaksi löysin pehmeitä makupaloja, joita se ei olisi saanut syödä, mutta kuivanappulan käyttö palkkana jäljellä ei minusta vaikuta hyvältä. Koira välillä aavistuksen jäljen tuulen jälkeisellä puolella, joten vaikuttaa siltä, että jälki oli liian tuore. Siinä säässä se sitä varmasti olikin, mutta perustreeninä ihan jees. Lopussa hieno koira sai rasiallisen herkkuruokaa. Hieno koira!

Pikkutreeniä ja ei niin hyvää vointia

Tänään on taas kulkeminen takunnut. Reissun ensimmäisen ison pissan jälkeen on tullut melkeinpä enemmän sääntönä kuin poikkeuksena stoppi. Näin ollen treenikin oli pientä sievää:

- ensin sivulletuloja ja sivulla oloja. Treenikaveri naksutteli oikeat suoritukset ja Rommi pysytteli ilmeisesti tiiviisti sivulla, kun sille naksuteltiin tiheään.
- toiseksi kapulanpitoa ja irrotuksia. Roo meinasi repiä pelihousunsa kapulan nähdessään, niin innoissaan se siitä oli. Pidot olivat hyviä ja rauhallisia.
- kolmanneksi otettiin vielä luoksetuloja toiselle koiralle häiriöksi. Teimme niitä poikkisuuntaan toiseen koiraan nähden. Ensimmäisessä luoksetulossa meinasi käydä hassusti, kun Rommi kyllä lähti palkalleen oikeaan suuntaan eli eri suuntaan kuin missä toinen koira oli, mutta se vain haki pallon sieltä ja lähti tsekkaamaan paikkamakuuta treenaavan koiran. Sitten tuli eitä ja ärräpäitä itsekultakin. Treeni oli täydellinen, koska kokeneempi koira ei lähtenyt paikaltaan, vaikka Rommin suusta irronnut pallokin meni koiran editse meidän poitsusta puhumattakaan, ja Rommikin palasi mun luo todettuaan, että nuo immeiset taitaa olla tosissaan, että tuonne ei kannata mennä. Mutta huh. Muut luoksetulot otettiinkin sitten namilla, ja niissä ei ollut mitään ongelmaa.

Lopussa kiitos seisoo

Tästä viikonlopusta kehkeytyi sitten kaiken kaikkiaan kohtuullinen, vaikka Rommi meinasi taas oireilla sen verran, että suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan matkan varrella.

Perjantaina piipahdimme raunioilla ketteryysharjoituksissa. Vettä tuli taivahalta ihan riittävästi, joten kuivaharjoittelu oli mahdotonta. Kertasimme laajasti telineitä eli ohjelmassa oli tynnyrisilta, vaakatikkaat, keinu, putki, epämiellyttävä alusta ja pituushyppy sekä kantaminen. Kaikissa liikkeissä lähinnä testasin Rommin rohkeutta telineisiin ja kertasin, miten liikkeiden pitäisi oikeasti mennä. Vaakatikkaat oli miellyttävä yllätys, kun koiran koordinaatio oli parantunut huimasti sitten viime syksyn. Keinukin meni ekaa kertaa paremmin kuin odotin. Pituudessa piti poistaa monta rimaa, että pääsimme telineen puhtaasti. Epämiellyttävällä alustalla väisteltiin vähän, mutta tallasimme sitä ees taas makupalan avulla. Putkeen pitää päästä (ei ongelmaa läpimenossa), ja apuohjaaja avusti koiran maahan toisessa päässä. Kantaminen olikin sitten tuon päivän haastavin juttu. Koira ei olisi millään siirtynyt kantajalta toiselle, vaan venkuroi kovasti.

Kävin vielä sattuneesta syystä tottiskentälläkin kääntymässä ja otin vähän seuraamista ja pari matalaa hyppyä. Leikimmekin hieman, ja koira palautti pallon mulle tosi kivasti muutaman kerran.

Seuraavana päivänä koira oli taas kipeänä ja seisahteli lenkeillä. Se taisi olla hieman kipeä jo edellisenä päivänä, koska kantaminen ja epämiellyttävä alusta olivat epämiellyttäviä. Laitoimme siis sunnuntain suunnitelmat uusiksi ja odotettavissa oli lepopäivä.

Sunnuntaiaamu näytti kuitenkin taas tosi hyvältä, sillä koira kulki taas reippaasti. Lähdimme siis kokeilemaan kuntoa lenkille ja kaikki näytti tosi hyvältä. Päätin siis mennä agilityyn, jossa uusina liikkeinä oli A-este ja pussi. A-este oli normaalia matalampi. (Kontaktin harjoitteluun kehittelin jo päivällä systeemiä, joka sopisi meille. Namitargetti ei välttämättä aja asiaa, koska koira ei mielestäni miellä siinä, että palkinto tulee kontaktista, vaan enemmän itse suorituksesta. Pasin kanssa kehiteltiin puomin korvike kotinurmelle ja kokeilin siinä muutamaa tapaa. Tätä pitää vielä miettiä.) Pussi meni yhtä reippaasti kuin putkikin parin yrityksen jälkeen. Rengas sen sijaan tuntui tänään vaikealta, kun en ohjannut koiraa esteen toiselta puolelta. Pitää varmaan palata siihen jatkossa.

Tässä miettii taas korrelaatiota treenaamisen ja kipuilun välillä, mutta se on karistettava mielestä, kun koiran vointi aaltoilee yhtä lailla riippumatta siitä, onko se levossa vai rasituksessa. Toki rasittavat päivät voivat aiheuttaa vaivoja, mutta olisiko syy sitten kuitenkin palkassa. Sehän on saanut tyypillisesti korkeaproteiinista namia, mikä ei varmaan ole hyvä tässä vaiheessa. Nyt kokeillaan sitten treenaamista pelkästään urinary-ruualla. Tiedossa on pelkkää kuivanappulaa, valitan.

Hieman helpottaa

Runsaasta veri- ja virtsanäytekokoelmasta ei saatu puhtaita papereita, mutta ei myöskään mitään aivan katastrofaalista. Tulehdus-, elektrolyytti-, maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit, mutta virtsanäytteessä oli ph hieman koholla ja siitä löytyi tubulussoluja, jotka viittaavat yleisimmin munuaisvaurioon. Verikokeissa munuaisarvot olivat kuitenkin ok. Tubulukset eivät kuitenkaan ole spesifi löydös, vaan vaativat lisätutkimuksia. Epäily on siis edelleen tulehdus ylemmissä virtsateissä, ja pysymme alkuperäisessä suunnitelmassa eli varjoainekuvaukseen parin viikon päästä.

Tänään Rommi pääsi myös hakumetsään, jossa tehtiin kolme pistoa. Teemana olivat piilot. Äänenavaus oli hieman vaisu, mutta siitä sitten lähdettiin. Ensimmäinen pisto oikealle piilolle, joka oli auki. Siellä tuli kohtuullinen haukku. Maalimies saatteli pois. Seuraava mm oli vasemmalla 10 metrissä tynnyripiilossa. Rommi oli hieman ihmeissään maalimiehestä, joka makoili tynnyrin alla. Sinne meinattiin ryömiä alakautta, mutta onneksi aloitettiin jonkinlainen ilmaisu. Taas mm toi pois. Kolmas maalimies oli myös lähellä avomaalla noin kympissä. Kun koira aloitti haukun, lähdin lähestymään maalimiestä. Kiersin koiran ja maalimiehen läheltä, mutta koira ei ollut kovin ihmeissään moisesta. Palasin keskilinjalle, mm palkkasi koiran ja saattoi sen mulle. Olipa hieno haukku jälleen kerran!

Jännitys säilyy

Tänään oli odotettu päivä, kun Rommista otettiin joukko labrakokeita ja koiran munuaiset ultrattiin. Otettiin kolme putkiloa verta ja virtsanäyte suoraan rakosta. Heti ultraamisen alussa rakossa erottui pari pientä virtsakiveä. Vasen munuainen näytti kokonaisuudessa normaalilta. Oikeasta munuaisesta ja virtsanjohtimesta löytyi kuitenkin jatkotutkittavaa, joten varjoainekuvaus on edessä. Lisäksi rakon ja peräsuolen välistä löytyi joku kystamainen rakenne, jota myöskin tutkitaan varjoainekuvauksen yhteydessä lisää.

Jännitettävää siis riittää, kun tulossa on nyt myös varjoainekuvaus ja labratuloksia on tulossa kasapäin. Onneksi koira on taas kuitenkin ollut pirteämpi, niin odotus sujuu mukavammin. Oli kiva olla sen kanssa eläinlääkärissä, kun se mm. odotteli kiltisti vuoroaan kolmen muun koiran kanssa. Saatiin me kyllä keskusteluakin aikaiseksi, kun pari ärripurrikoiraa kävi pyörähtämässä odotustilassa. Ehdin siinä parin tunnin aikana miettiä, että kun koira on luonteeltaan kiva, sen terveyden eteen laittaa kyllä askeleen tai pari enemmän kuin jonkun erilaisen tapauksen osalta.

Edistymistä agiliidossa

Lämmittelyn jälkeen menimme tulille. Ensimmäisenä vuorossa puomi. Otettiin heti alkuun esteet loppuun molemmille puolille kontaktiin, kun Rommi oli niin väkkärä, että se ehti hypähtää itsensä pois puomilta ja silti syödä palkkanamit. Nyt homma sujui ihan kohtuullisesti, mutta silti täytyy vähän miettiä, miten voisi pohjustaa kontakteja paremmin.

Toiseksi mentiin renkaalle. Se sujui jo paremmin, koska Rommi pyrki renkaaseen heti alusta lähtien. Alussa ohjasin sitä toiselta puolelta estettä ohjaten kädellä keskelle rengasta, mutta sain pari hyvää toteutusta esteen sivustakin. Samalla radalla Roo sai palkinnoksi putken, jota se tuntuu rakastavan. Se teki vielä yhden estesarjankin: hyppy - putki - hyppy, vaikka ohjasin sitä ihan pieleen.

Kolmanneksi päästiin kepeille. Sekin oli makustunut parin viikon aikana. Suoritus oli muhinut sekä mun että koiran korvien välissä, ja molemmilla homma oli parantunut. Lopuksi pääsimme vielä kokeilemaan puomia hieman rauhallisemmassa vireessä kuin aiemmin harjoitellessa. Sitten oli mahdollista hidastaa Rommia remmillä kontaktille, yrittää pysäyttää se, ja vapauttaa vasta sitten palkalle.

Koira oli edistynyt hommassa pienen tauon aikana hyvin, emäntä vähän vähemmän. Tämäkään treeni ei mennyt siltä osin puhtaasti, että koira karkasi pari kertaa morjenstamaan treenikavereita. Utelias uuno.