Leiriä, kasvattajapäivät ja terveysstatusta

Australianpaimenkoirien kesäleiri Vaalassa oli jälleen ehdoton kesän kohokohta. Olimme odottaneet sinne pääsyä taas pitkän vuoden, joka tällä kertaa oli tavallistakin pidempi, kun taistelimme terveysvaikeuksien kanssa. Vielä muutama päivä ennen leirille lähtöä olimme taas eläinlääkärissä, ja näytti todellakin siltä, että emme pääse mukaan leirille. Mutta kaikesta huolimatta suuntasimme vain muutaman oireettoman viikon jälkeen tuohon rankkaan, mutta antoisaan tapahtumaan.

Rommi jaksoi leirin ennakkopeloista huolimatta tosi mainiosti. Vain yksi treeni jäi väliin, ja sekin johtui ihan omasta mokasta. Keli oli koko leirin ajan turhankin lämmin (kuten koko kesän), joten nesteytys jäi ilmeisesti hieman vajaaksi, kun koira oli voimattoman oloinen tiistai-iltana. Keskiviikkona jätimme siis treenit kevyemmälle. Koiran vointi palasi taas, kun nesteytimme sitä runsaammin.

Ohjelmatäyteisen viikon ohjelmassa oli tottis, haku ja jälki. (Jossain vaiheessa saan toivottavasti editoitua kameraa mukanakuljettaneilta henkilöiltä muutaman otoksen näillekin sivuille).

Tottis

Tottiksessa useimmat koirakot harjoittelivat koirakon nykytasosta riippumatta perusasioita, perusasentoa ja kontaktia, palkkaamista. Kouluttajana oli Eija Heinonen Kokkolasta, joka ohjasi meitä tarkkuuteen ja täsmällisyyteen tekemisessä. Jokainen koirakko sai hyvän ja yksilöllisen opastuksen. Neuvot tulivat todella tarpeeseen. Vaikka asiat eivät sinällään olleet uusia, niiden toteuttamisen kanssa on ollut niin ja näin.

Meidän setissä harjoittelimme erityisesti leikkimistä sekä perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia.

Haku

Kaksi ensimmäistä päivää hakutreenejä luotsasi Tanja Siniluoto Raahesta. Vaikka Tanja ei tuntenut koirakkoja, hän pääsi nopeasti jyvälle kunkin hyvistä ja heikoista kohdista, joihin tuli kivoja vinkkejä. Rommin kanssa treenasimme Tanjan opastuksella kaksi kertaa ja omatoimiryhmässäkin vielä kerran, joten neljään päivään saatiin sopimaan kolme hakutreeniä.

Jälki

Leirillä oli kouluttaja jäljelläkin, mutta en ehtinyt Rommin kanssa siihen kyytiin. Teimme vain yhden jäljen omatoimisesti leirin viimeisenä päivänä perjantaina. Pasi tallasi meille jäljen, ja laittoi sinne houkutukseksi myös kepin. Koira ajoi jäljen erittäin hyvin. Olin tyytyväinen sekä vauhtiin että tarkkuuteen. Koira myös merkkasi kepin, mutta minä en ollut riittävän skarppi siinä, ja missasin merkkauksen. kokonaan.

Esineruutu

Kaksi kertaa ruudussa.

Muuta mukavaa

Leirillä oli tietysti paljon muutakin oheisohjelmaa. Yhtenä iltana pidettiin match show, jossa emme menestyneet. Koira sai osaavan händlerin, mutta Rommi ei käyttäytynyt nätisti kehässä. Sitä otti päähän erityisesti perässä tuleva kaveri, jota piti katsella tiuhaan ja jolle piti murahtaakin pari kertaa.

Leirillä oli myös vepetreenailua ja agilityä monessa muodossa. Yhtenä iltana ohjaajille arvottiin koirat ja sitten mentiin rataa yhdessä. Samana iltana järjestettiin myös koirien nopeuskilpailu agilityradalla tällä kertaa oikeilla ohjaajilla. Leirin ainoa vesisade virkisti tätä kilpailua. Onneksi annoin Rommin lepäillä näiden kisojen ajan, niin vältyin kastumiselta.

Leiriltä paahdoimme melkein yhtä kyytiä kasvattajapäiville Valkeakoskelle. Kävimme vain hakemassa veljenpojat mukaan viettämään kesäpäiviä kanssamme. Näin he pääsivät myös koiratapahtumaan. Päivästä ei tullut heille ollenkaan niin pitkästyttävä, kun molemmat saivat ohjata Lucaa eli Rommin veljeä. Rommi pääsi kisaamaan nopeuskisassa läpi nurmikentän, ja loikkikin hyvää vauhtia. Ihanaa katsoa, kun koira on ainakin sillä tavalla oireeton, että se pystyy pyrähtämään pikajuoksua ja näyttää silti hymyilevän.

PS. Tähän settiin tulee vielä päivitystä, kun ehdin tarkentaa treenit videon ja muistiinpanojen perusteella.