Leiriä, kasvattajapäivät ja terveysstatusta

Australianpaimenkoirien kesäleiri Vaalassa oli jälleen ehdoton kesän kohokohta. Olimme odottaneet sinne pääsyä taas pitkän vuoden, joka tällä kertaa oli tavallistakin pidempi, kun taistelimme terveysvaikeuksien kanssa. Vielä muutama päivä ennen leirille lähtöä olimme taas eläinlääkärissä, ja näytti todellakin siltä, että emme pääse mukaan leirille. Mutta kaikesta huolimatta suuntasimme vain muutaman oireettoman viikon jälkeen tuohon rankkaan, mutta antoisaan tapahtumaan.

Rommi jaksoi leirin ennakkopeloista huolimatta tosi mainiosti. Vain yksi treeni jäi väliin, ja sekin johtui ihan omasta mokasta. Keli oli koko leirin ajan turhankin lämmin (kuten koko kesän), joten nesteytys jäi ilmeisesti hieman vajaaksi, kun koira oli voimattoman oloinen tiistai-iltana. Keskiviikkona jätimme siis treenit kevyemmälle. Koiran vointi palasi taas, kun nesteytimme sitä runsaammin.

Ohjelmatäyteisen viikon ohjelmassa oli tottis, haku ja jälki. (Jossain vaiheessa saan toivottavasti editoitua kameraa mukanakuljettaneilta henkilöiltä muutaman otoksen näillekin sivuille).

Tottis

Tottiksessa useimmat koirakot harjoittelivat koirakon nykytasosta riippumatta perusasioita, perusasentoa ja kontaktia, palkkaamista. Kouluttajana oli Eija Heinonen Kokkolasta, joka ohjasi meitä tarkkuuteen ja täsmällisyyteen tekemisessä. Jokainen koirakko sai hyvän ja yksilöllisen opastuksen. Neuvot tulivat todella tarpeeseen. Vaikka asiat eivät sinällään olleet uusia, niiden toteuttamisen kanssa on ollut niin ja näin.

Meidän setissä harjoittelimme erityisesti leikkimistä sekä perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia.

Haku

Kaksi ensimmäistä päivää hakutreenejä luotsasi Tanja Siniluoto Raahesta. Vaikka Tanja ei tuntenut koirakkoja, hän pääsi nopeasti jyvälle kunkin hyvistä ja heikoista kohdista, joihin tuli kivoja vinkkejä. Rommin kanssa treenasimme Tanjan opastuksella kaksi kertaa ja omatoimiryhmässäkin vielä kerran, joten neljään päivään saatiin sopimaan kolme hakutreeniä.

Jälki

Leirillä oli kouluttaja jäljelläkin, mutta en ehtinyt Rommin kanssa siihen kyytiin. Teimme vain yhden jäljen omatoimisesti leirin viimeisenä päivänä perjantaina. Pasi tallasi meille jäljen, ja laittoi sinne houkutukseksi myös kepin. Koira ajoi jäljen erittäin hyvin. Olin tyytyväinen sekä vauhtiin että tarkkuuteen. Koira myös merkkasi kepin, mutta minä en ollut riittävän skarppi siinä, ja missasin merkkauksen. kokonaan.

Esineruutu

Kaksi kertaa ruudussa.

Muuta mukavaa

Leirillä oli tietysti paljon muutakin oheisohjelmaa. Yhtenä iltana pidettiin match show, jossa emme menestyneet. Koira sai osaavan händlerin, mutta Rommi ei käyttäytynyt nätisti kehässä. Sitä otti päähän erityisesti perässä tuleva kaveri, jota piti katsella tiuhaan ja jolle piti murahtaakin pari kertaa.

Leirillä oli myös vepetreenailua ja agilityä monessa muodossa. Yhtenä iltana ohjaajille arvottiin koirat ja sitten mentiin rataa yhdessä. Samana iltana järjestettiin myös koirien nopeuskilpailu agilityradalla tällä kertaa oikeilla ohjaajilla. Leirin ainoa vesisade virkisti tätä kilpailua. Onneksi annoin Rommin lepäillä näiden kisojen ajan, niin vältyin kastumiselta.

Leiriltä paahdoimme melkein yhtä kyytiä kasvattajapäiville Valkeakoskelle. Kävimme vain hakemassa veljenpojat mukaan viettämään kesäpäiviä kanssamme. Näin he pääsivät myös koiratapahtumaan. Päivästä ei tullut heille ollenkaan niin pitkästyttävä, kun molemmat saivat ohjata Lucaa eli Rommin veljeä. Rommi pääsi kisaamaan nopeuskisassa läpi nurmikentän, ja loikkikin hyvää vauhtia. Ihanaa katsoa, kun koira on ainakin sillä tavalla oireeton, että se pystyy pyrähtämään pikajuoksua ja näyttää silti hymyilevän.

PS. Tähän settiin tulee vielä päivitystä, kun ehdin tarkentaa treenit videon ja muistiinpanojen perusteella.

No, huhhuijaa

Lämmintä piisaa, kun ulkolämpömittari näyttää 40 astetta. Todellinen lämpötila lienee vain noin kolmessakymmenessä. Keli tekee hieman epätodellisen olon, samoin kuin tämän päivän ultrauksen tulokset.

Eilen viedyssä pissanäytteessä ei ollut leukosyyttejä, mutta siitä löytyi bilirubiineja sekä eturauhasen aktiivisuuteen liittyvää sakkaa. Ultrassa ihmeteltiin taas tunnistamatonta pehmytkudosta virtsarakon vieressä, mihin saatiin tarkennus, että ilmeisesti on kyseessä verisuonistoperäinen kudos. Sen sijainti on kuitenkin normaalista poikkeava. Myös eturauhasen vieressä on epänormaali muodostelma lähellä imusolmuketta. Se on kuitenkin kysymysmerkki, mikä löydöksistä selittää oireet vai selittääkö mikään.

Ultrassa hämmästeltiin myös pernan isoa kokoa sekä maksan läikikkyyttä. Veriarvotkin tutkittiin uudelleen, mutta niissä ei ole mitään poikkeavaa. Nyt otettiin lisäksi vielä pernasta ohutneulanäyte, jonka tulokset kuulemme myöhemmin tällä viikolla. Palataan vaihtoehtoisiin skenaarioihin, kun ohutneulanäytteen tulokset tulevat. Niitä tuntuu edelleen piisaavan liiankin kanssa.

Suunta eläinlääkärille!

Kuten viimeksi todettiin, koira kipristi kroppaansa pissatessaan. Se on myös hamuillut peräpäätään tavallista enemmän ja myös väistänyt kosketusta. Tänään otetussa pikatestissä näkyi taas leukosyyttejä, joten suuntaamme taas eläinlääkärille.

Kyllä lähtee!

Aamusella piipahdimme katsomassa Rommin veljen MH-kuvausta Punkalaitumella. Oli hauska katsoa, kuinka blue merle värinen koira käyttäytyi monessa kohtaa juuri siten kuin mitä voisin kuvitella meidän poitsun käyttäytyvän. Oli ihan kuin Rommi olisi laittanut musta-valkoisen puvun päälle ja mennyt sitten radalle. No, myöhemmin syksyllä näemme, ovatko oletukseni oikeat, kun Rommi pääsee kuvaukseen. Erojakin varmasti tulee, koska en usko mm., että meidän poitsu pistää loikoilemaan, kun ei tapahdu mitään. Meillä tehdään tikustakin asiaa, vaikka ei olisikaan. Toki voin olla tässäkin väärässä, koska poitsu osoittaa välillä malttia sellaisissakin paikoissa, joissa sitä ei odottaisi.

Illalla oli treeni vieraassa paikassa tutulla porukalla. Treeni oli aivan mahtava, vaikka keli oli raskas. Lämpöä oli lähemmäs 25 astetta, ja Rommi treenasi porukan viimeisenä. Äänenavauksen jälkeen kaksi maalimiestä eteni sivulinjoilla sataan metriin, ja sitten tultiin takaisin pistottamalla. Toisella puolella oli tuttu, toisella vieras maalimies. Tutulla maalimiehellä tuli ensin aivan mahtava haukku. Koira oli ihan liekeissä! Vieraallekin lähti tosi tykkinä, ja haukkukin onnistui, vaikka sävy oli hieman ujompi. Hain koiran pois molemmilta maalimiehiltä. Sama pari otettiin vielä uudelleen, ja jälleen hyvät suoritukset. Voi kun olin ylpeä pienestä hakumiehestäni, vaikka se joutuikin odottamaan vuoroaan pitkään ja hartaasti. Se ei piipannut turhia lähestymisessä, ja malttoi odottaa lähtökäskyjä hyvin.

Meillähän on ollut nyt pari viikkoa hyvää vaihetta, kun koira on liikkunut moitteetta. Se alkoi, kun päälle tuli antibioottikuuri laskimotulehdukseen. Mutta kuuri on ohi ja tänään myös treenikaveri huomasi, että koira kipristi kroppaansa, kun se pissasi. Täytyypä taas ottaa testerit esiin, ja katsoa missä mennään. Tällä viikolla on uitu ja kirmailtu kesälaitumilla vapaana, joten vauhtia on ainakin riittänyt.

Hikihaku

Kuumana päivänä metsälenkki tehtiin aamupäivällä. Päivällä kävimme uimassa, ja koira nouti vesileluaan lahjakkaasti. Sitä ei tosin haluttu tuoda minulle käteen asti, mutta aivan viereen kuitenkin. Koira oli silti mielissään, kun otin lelun ja heitin sen uudelleen noudettavaksi, sillä se haki sen tarmokkaasti joka kerta. Sitten se hauskuutti minua ihmettelemällä, kuinka kelluva lelu meni tassulla avitettuna uppeluksiin, ja kuinka se pompahti esiin. Koira siis kauhoi ensin lelun tassun alle, ja katseli sitten hämmästyneenä veden pintaa, että minne se katosi. Sitten se oli innoissaan, kun se pulpahti yllättäen pintaan. Hassu elukka.

Illalla oli vuorossa hakutreeni. Uudessa ympäristössä uusilla maalimiehillä Rommi hikoili +26 asteen helteessä. Olimme varta vasten siirtäneet treeniaikaakin hieman myöhemmäksi, jotta koirat saisivat hieman helpotusta, mutta silti oli kuuma.

Kuuma keli pehmitti aivoni siten, että äänenavauskin jäi tekemättä. Ensimmäinen maalimies syvällä oikealla oli tuttu, ja vihdoin sieltä irtosi haukkukin. Toinen outo maalimies oli lähellä, ja kun Rommi haukkui maalimiehellä, kävelin sen takaa ympäri. Hyvin jatkui haukku sittenkin. Hienoa. Kolmas maalimies oli syvällä oikealla, ja välissä oli maastonmuutos, kun harva metsä vaihtui tiheäksi ryteiköksi. Rommi harhaili ryteikön edustalla, mutta ei uponnut syvälle. Välillä käytiin haahuilemassa kaukana vasemmalla mm. katsomassa pressuhökötystä, argh. Sieltä hiippailtiin viimein luo, ja jouduin lähettämään Roon kolmesti samalle maalimiehelle, kunnes saatiin haluttu tulos. Kelin vuoksi treeni oli tosi rankka, mutta koira selvitti sen hienosti ohjaajan mokista huolimatta. Hallinta olisi saanut olla jämäkämpää.

Ny on kesä!

Kuvassa "Mökki-Nalle"Rommi on nauttinut helleviikosta täysin siemauksin. Viikko on otettu loman kannalta, ja olemme saaneet nauttia uusista kokemuksista kuten veneilystä. Rommi oli veneessä mukavan leppoisa, ja käyskenteli ketterästi soutuveneen päästä päähän. Ja kun tuli jano, kallistettiin venettä niin, että poika sai juoda isosta kupista (järvestä) vettä. Sikapossu on saanut pihassa hillitöntä kyytiä, kun heittelijöitäkin on ollut muitakin kuin kotiväki. Uimaankin on päästy, ja sekin näyttää maistuvan. Kertaakaan ei ole tarvinut hakea kelluvaa lelua veneellä, vaan koira on tuonut sen rantaan joka kerta. Koiran uintitekniikkakin lämmittää mieltä, kun se näyttää käyttävän hienosti myös takapäätään.

Viikko on ollut oireeton, ja arvelemme paria mahdollista syytä siihen: joko antibioottikuuri helpottaa vaivaa tai sitten kyseessä on sittenkin virtsakivet tms., jotka vihdoin olisivat helpottaneet erikoisruokavalion myötä. Laskimotulehdus on joka tapauksessa helpottanut päivä päivältä. Turvotus ja punoitus ovat melkein kokonaan menneen talven lumia. Meno on ollut tosi mahtavaa tällä viikolla. On kiva katsoa koiraa, joka on iloinen ja rento. Jos vain näin jatkuu, niin leiriviikko, here we come!