Hikihaku

Kuumana päivänä metsälenkki tehtiin aamupäivällä. Päivällä kävimme uimassa, ja koira nouti vesileluaan lahjakkaasti. Sitä ei tosin haluttu tuoda minulle käteen asti, mutta aivan viereen kuitenkin. Koira oli silti mielissään, kun otin lelun ja heitin sen uudelleen noudettavaksi, sillä se haki sen tarmokkaasti joka kerta. Sitten se hauskuutti minua ihmettelemällä, kuinka kelluva lelu meni tassulla avitettuna uppeluksiin, ja kuinka se pompahti esiin. Koira siis kauhoi ensin lelun tassun alle, ja katseli sitten hämmästyneenä veden pintaa, että minne se katosi. Sitten se oli innoissaan, kun se pulpahti yllättäen pintaan. Hassu elukka.

Illalla oli vuorossa hakutreeni. Uudessa ympäristössä uusilla maalimiehillä Rommi hikoili +26 asteen helteessä. Olimme varta vasten siirtäneet treeniaikaakin hieman myöhemmäksi, jotta koirat saisivat hieman helpotusta, mutta silti oli kuuma.

Kuuma keli pehmitti aivoni siten, että äänenavauskin jäi tekemättä. Ensimmäinen maalimies syvällä oikealla oli tuttu, ja vihdoin sieltä irtosi haukkukin. Toinen outo maalimies oli lähellä, ja kun Rommi haukkui maalimiehellä, kävelin sen takaa ympäri. Hyvin jatkui haukku sittenkin. Hienoa. Kolmas maalimies oli syvällä oikealla, ja välissä oli maastonmuutos, kun harva metsä vaihtui tiheäksi ryteiköksi. Rommi harhaili ryteikön edustalla, mutta ei uponnut syvälle. Välillä käytiin haahuilemassa kaukana vasemmalla mm. katsomassa pressuhökötystä, argh. Sieltä hiippailtiin viimein luo, ja jouduin lähettämään Roon kolmesti samalle maalimiehelle, kunnes saatiin haluttu tulos. Kelin vuoksi treeni oli tosi rankka, mutta koira selvitti sen hienosti ohjaajan mokista huolimatta. Hallinta olisi saanut olla jämäkämpää.