Alkeistreeniä ja astmalääkettä

Pikkuhiljaa flunssan jälkeen olemme siirtymässä normaaliarkeen. Tänään Rommi pääsi eka kertaa viikkoihin taas päivähoitoonkin, kun kotona ei vaihteeksi ollut ketään sairaslomalla.

Treeneissä on menty perusjuttuja: katsekontaktia, perusliikkeitä (istu, maahan, seiso), seuraamista ja luoksetuloa. Perusliikkeiden tekniikka on selvästi parantunut ja rutinoitunut, vaikka toistoja ei ole vielä paljoa. Poitsu suorittaa liikkeet puhtaasti ja nopeasti, vaikka itse olisin vähän kauempanakin (nyt vasta metrin päässä), joka on hyvä alku kaukokäskyihin. Liikkeiden osalta koitan pitää fokuksen vielä tekniikassa, joten matka ja aika saavat oikeasti vielä odottaa.

Pariin otteeseen on kokeiltu harjoituksissa leikkimistäkin, mutta oma kunto on tällä hetkellä sellainen, että treenissä piti jopa lainata kaverin astmapiippua, jotta sai taas ilman kulkemaan. Taitaa olla parasta tehdä noita fyysisesti rankempia juttuja vasta, kun itse kuntoutuu. Leikkiminen kentällä on nyt jotenkin muutenkin väkisin vääntämistä, joten toistaiseksi jatketaan sitä lähinnä kotona ja lenkillä. Nameilla leikittäminen sujuu paljon paremmin, joten keskitytään toistaiseksi siihen.

Vilkkuluomet kuntoon

Rommelin silmiin on jo laitettu kaksi kertaa tippa- ja voidekuuri, kun sidekalvot ovat olleet tulehtuneet (follikulaarinen konjunktiviitti). Oireet eivät ole poistuneet, joten vilkkuluomet penslattiin tänään eläinlääkärissä. Reissu ja rauhoitus meni hyvin, ja reissulle taisi jäädä jokunen maitohammaskin. Puntari näytti jo 17,5 kiloa, joten painoa kertyy tasaisen tappavaan tahtiin.

Metsälenkillä Rimman ja Muusan kanssa

Hieno kevätpäivä, kaksi sairaslomalaista ja kolme aussia. Siitä saadaan hyvä soppa, kun viedään kaikki metsään. Rommin leikkikavereina olivat ihanat naiset Rimma ja Muusa. Erakkoretkeksi aiottu lenkki muuttui treenikävelyksi, kun muutkin koirakot olivat intoutuneet ulos. Luoksetulot toimivat moitteetta, mutta Rommin pentupanta osoittautui aivan liian monimutkaiseksi vempeleeksi, kun se otettiin pois, laitettiin paikoilleen, otettiin pois...

Tahtoo ulos!

Kun emäntä on ollut lähes neljä viikkoa flunssainen, ja tauti on vain pahentunut parin viime viikon aikana, ovat koiran lenkit ja treenit jääneet todella ohuiksi. Tänään oli kuin veistä haavassa kääntäisi, kun luontokin alkaa tarjota ihania keväisiä päiviä, jolloin haluaisi vaan lähteä ulos! Tänään oli aivan upea ilma, kun aurinko paistoi täydeltä terältä.

Viruksia uhmaten menimme hetkeksi peuhaamaan pojan kanssa pihalle, kun aurinko paistoi. Harjoittelimme maahanmenoa ja uusia palkkaustapoja. Poitsu sai hetken odottaa nakkiaan ennen vapautusta. Koitimme myös koppeja suoraan suuhun, ja poitsu oli heti mukana pelissä. Leikissä sai myös ankka sekä korvat kyytiä! Keväthanget hohtivat, ja oli hieno huomata, että koiran turkkikin kiilsi mukavasti kilvan hankien kanssa. ;-)

Kuvassa tyylinäyte ankan kannosta

Konkretiaa kotiharjoittelusta

Olemme ottaneet naksuttimen käyttöön. Ensin totuttelimme välineeseen, ja valotin koiralle sen merkityksen. Vähitelleen otimme sen käyttöön myös sellaisissa perusasioissa kuten kontakti, jotka jo osasimme ja joiden avulla vahvistimme naksuttimen merkitystä. Viime päivinä olemme sheipanneet noutoharjoitusta motivointipatukalla, kun tämäkään koira ei ole kovin innokas ottamaan mitään kovempaa suuhun. Tosin luulen, että laitan tämän hetkeksi tauolle, kunnes kaikki hampaat ovat vaihtuneet, ja suu ei ole enää niin arka. Noutamisen eri vaiheisiin ehdimme kyllä vielä palata.

Vahvistamme edelleen peruskäskyjä (istu, maahan, seiso) ja erityisesti siirtymisiä asennosta toiseen, joista osa tuntuu vaikeammalta kuin toiset. Käsky on selvästi iskostunut käskyksi jo seisomisesta istumiseen siirryttäessä, mutta muut siirtymiset eivät vielä luonnistu. Maahanmeno onnistuu jo istumisesta ja seisomisesta oikein, vaikka se aloitettiin selvästi myöhemmin kuin maahanmeno. Käytän näissä edelleen käsiapuja, jotta oikeat liikeradat tulevat varmemmiksi.

Treeniä kauppakeskuksen pihalla

Olemme käyneet muutaman kerran vilkkaammilla alueilla kävelemässä, kun meidän suunnalla ei välttämättä koko lenkillä näe ketään. Tänään kävimme pyörimässä läheisen kauppakeskuksen pihalla.

Kaupan lähistölle oli kiinnitetty koira, joka katseli meitä rauhallisesti ja ei provosoitunut meistä tai ohikulkevista ihmisistä. Lähestyimme koiraan noin viiden metrin päähän, mutta se vain jatkoi rauhallista katselemistaan. Hieno sesse! Meidän koiralla sen sijaan nousi karvat pystyyn koko selän mitalta. Taisi vain epävarmuuttaan harjoitella karvojen nostamista: aikuiskarvoja selkärangan päältä kun kelpaa nostella paremmin kuin pehmoista pentukarvaa. Lähdimme hipsimään siitä sitten toiseen suuntaan ennen kuin kumpikaan koirista oli sitä mieltä, että tilanteeseen olisi pitänyt suhtautua enemmän ennakkoluuloisesti.

Kiersimme aluetta, ja palkitsin kontaktista ahkerasti. Törmäsimme tuttuun mieheen, joka tuli kysymään, minkä rotuinen koira on ja mitä sen hännälle on tapahtunut. Vastasin vakiovastaukset ja mietin taas, miksi luonnontöpöhäntä herättää aina ihmettelyä. Mies halusi antaa Rommille namejani, ja sehän oli ihan hieno juttu. Olihan Rommi ollut keskustelumme aikana tosi rauhallinen ja korrekti. Istuimme vielä hetken aikaa katselemassa maailman menoa kaikessa rauhassa ennen kuin lähdimme kävelemään kotia kohti. Oli hyvä ja tuloksellinen treeni.

Hakutreenit aloitettu

Rommi pääsi tänään ekaa kertaa hakutreeniin. Treeni oli poikkeuksellisesti kumpuilevalla pellolla, joten näkyväisyyttä oli joka suuntaan. Ensimmäinen maalimies saateltiin, toinen houkutteli koiran luo huudoin, kolmas oli pako. Ihan rohkeasti jätkä lähti tuntemattomien luokse ja söi näiltä evästä. Päätäkin käytettiin vähän: vaikka maalimies juoksi kummun yli, tehokas koira kiersi kummun.

Tuo pikku-ukko oli tosi hausta näky maalimiehellä! Olettua arkuutta ei ollut havaittavissa, kun poika nosti molemmat etutassut täysin vieraan miespuolisen maalimiehen syliin ja näytti vaativan: "anna tänne sitä namia ja sassiin"! Tosin osasi maalimieskin olla tosi matalana. Se niistä ujoista pojista tällä kertaa.

Hiihtolomalla

Rommi pääsi helmi-maaliskuun vaihteessa lomailemaan. Olimme vuokranneet lomamökin, johon ei periaatteessa saanut tuoda kotieläimiä. Omistaja kuitenkin sanoi, että on siellä ollut ennenkin koiria ja salli vierailun sillä ehdolla, että koira ei syö tuolien ja pöytien jalkoja. Muuta ei kielletty ;-). Pitkä automatka meni hyvin: mennen tullen poitsu nukkui suurimman osan ajasta. Vieras paikka ja vieraat ihmiset eivät tuntuneet kovin kummallisilta. Kotoisuutta taisivat lisätä oma häkki, tuttu ruoka ja luut sekä vahinkoja varten lattialla sanomalehdet, joita ei tosin tarvittu koko reissulla kertaakaan! Poitsu oli päivien tohinoista niin väsynyt, että ei jaksanut yöllä edes pissalle nousta, vaan nukkua tössötti aamuun asti.

Erityisen ylpeä olin poitsusta, kun kävimme laskettelurinteen juurella katsomassa hiihtokeskuksen tohinaa. Seisoimme hissijonon juurella, ja siihen suhahti muutaman sekunnin välein laskettelija joko suksilla tai laudalla. Se ei poitsua häirinnyt, vaan istua tapitti mun suuntaan "kerjäten" makkaraa. Sitä toki annettiinkin, kun käyttäytyi niin mallikkaasti ja katseli menoa tosi rauhallisesti. Kun muu porukka oli laskettelemassa / pulkkamäessä, me tehtiin Rommin kanssa kontaktiharjoituksia tai muuten vaan leikittiin. Mökissä Rommi mm. leikki veljenpoikieni kanssa.

Hampaiden vaihtuminen on kiihkeässä vaiheessa. Uudet etuhampaat kiiltelevät paikoillaan sekä ylhäällä että alhaalla. Kulmureita ei ole irronnut vielä yhtään, mutta siinä etuhampaiden ja kulmureiden välissä on jo enimmäkseen tyhjää. Osa maitohampaista on ilmeisen lujassa, kun eivät ole vielä kokonaan irti, vaikka uutta jo selvästi pukkaa alta. Roikkuvat vielä jonkun juuren varassa paikoillaan, vaikka joka päivä on raksutettu luitakin. Suu ilmeisesti aristaa, kun luiden syönti näytä tuntuvan yhtä mukavalta kuin normaalisti.