Unohtunut haku

Hakumetsän salaisuudet ovat jo hieman unohtuneet tältä koirakolta. Teimme majan aluetta 100 metristä nurinpäin. Ilmoittautuminen sujui melkein ok. Kerran koira kävi haistamassa tuomaria, mutta lähti siitä vielä melko hallitusti ensimmäiselle lähetyspaikalle. Siihen se hallinta sitten loppuikin.

Ensimmäinen pisto oikealle lähti takaviistoon alueen ulkopuolelle, jossa oli kuitenkin kävelty, joten siellä oli varmasti hajuja. Koira oli hetken hukassa, ja kun huusin sitä takaisin, se ei tullut, mutta kuulin sen räiskivän maastossa, kun oksat paukkuivat. Hetken päästä se oli löytänyt tiensä maalimiehelle umpipiiloon ja ilmaisi hyvin. Kutsuin koiran luo, kun jo kuulin, että se lähti itsenäisesti keskilinjalle.

Toinen pisto suuntautui hieman paremmin, mutta keskeytyi, kun koira sai hajun edelliseltä koiralta maastoon jääneistä nameista. Sain onneksi koiran luopumaan niistä, ja se lähti taas tekemään hommia. Se palasi umpipiilolle ja ilmaisi hyvin. Ehdin piilolle, ja maalimies palkitsi hyvällä hetkellä.

Saatoin koiran keskilinjalle ja laitoin sen kolmannelle pistolle avomaastoon. Koira löysi hyvin ja sai palkan nopeasti. Koira huohotti taas kovasti treenin jälkeen, mikä jaksaa ihmetyttää mua jatkuvasti siihen nähden, kuinka paljon se nykyään saa lenkkiä. Tämmöinen oli siis treeni pienen tauon jälkeen.

Agility nro 4 uudella ohjaajalla

Taitaa pikku hiljaa rutiini löytyä uudelta koirakolta agilityn parissa. Ilmeisesti harjoittelu on kohtuullisen mukavaa, koska kiinnostusta jatkaa myös talvitreeneissä löytyy.

Käsi pakettiin

Tiistai-illan ratoksi lähdimme iltakävelylle. Otin koiran flexiin. Alkulenkillä isäntä kommentoi minulle outoa tapaani palkata koiraa ajoittain siten, että pidän flexin koteloa polvieni välissä, ja kaivelen palkkoja molemmin käsin. Tämä kävi kohtalokkaaksi eräässä koirakohtaamisessa, joka ensin näytti menevän hyvin. Palkkausvaiheessa Rommi oli kuitenkin sitä mieltä, että se lähtee jo ohi menneen koiran perään, jolloin mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää hillitä menoa flexin ohuesta narusta, mikä on tuhoontuomittu juttu. Sana ei siis mennyt perille, kun koira oli jo tempaissut nollasta sataan sadasosasekunnissa.

Naru poltti vasempaan käteeni viirun koko kämmenen leveydeltä ja vasemmasta etusormesta puuttuu nyt nahka nivelen kohdalta vereslihaan asti. Onneksi kenellekään muulle ei käynyt mitenkään, vaikka toisen koirakon isäntäkin pyllähti hässäkässä maahan. Rommi ymmärsi väistää tilanteesta, kun saavuin karjuen paikalle ja ei yrittänytkään toistamiseen mitään, vaan tyytyi ihmettelemään kauempaa, että mitähän tuo emäntä huutaa.

Käsi oli uskomattoman kipeä koko illan, ja peitin sen useammalla rakkolaastarilla, mikä helpotti hieman kipua. (Myöh. huom. Vaikka rakkolaastari oli loistava homma kivun ja kosketusherkkyyden takia, kohta oli parin päivän hautomisen jälkeen vain pahemman näköinen. Koska kohta vielä neljänkin päivän jälkeen on auki ja tihkuu kudosnestettä, on se kuitenkin suojattava jollakin. Leveä haavalaastari estää mukavasti niveltä taipumasta, joten eiköhän se tästä. Flexit, argh!

Agilitytreenistä raportoitua

Minulle raportoitiin, että koira toimii agilityssä hyvin, mutta kaikki ongelmat juontavat ohjaajasta. Niinhän se on toki aina. Koirat on hyviä, ja me ihmiset estämme niiden kehittymistä! ;-)