Käsi pakettiin

Tiistai-illan ratoksi lähdimme iltakävelylle. Otin koiran flexiin. Alkulenkillä isäntä kommentoi minulle outoa tapaani palkata koiraa ajoittain siten, että pidän flexin koteloa polvieni välissä, ja kaivelen palkkoja molemmin käsin. Tämä kävi kohtalokkaaksi eräässä koirakohtaamisessa, joka ensin näytti menevän hyvin. Palkkausvaiheessa Rommi oli kuitenkin sitä mieltä, että se lähtee jo ohi menneen koiran perään, jolloin mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää hillitä menoa flexin ohuesta narusta, mikä on tuhoontuomittu juttu. Sana ei siis mennyt perille, kun koira oli jo tempaissut nollasta sataan sadasosasekunnissa.

Naru poltti vasempaan käteeni viirun koko kämmenen leveydeltä ja vasemmasta etusormesta puuttuu nyt nahka nivelen kohdalta vereslihaan asti. Onneksi kenellekään muulle ei käynyt mitenkään, vaikka toisen koirakon isäntäkin pyllähti hässäkässä maahan. Rommi ymmärsi väistää tilanteesta, kun saavuin karjuen paikalle ja ei yrittänytkään toistamiseen mitään, vaan tyytyi ihmettelemään kauempaa, että mitähän tuo emäntä huutaa.

Käsi oli uskomattoman kipeä koko illan, ja peitin sen useammalla rakkolaastarilla, mikä helpotti hieman kipua. (Myöh. huom. Vaikka rakkolaastari oli loistava homma kivun ja kosketusherkkyyden takia, kohta oli parin päivän hautomisen jälkeen vain pahemman näköinen. Koska kohta vielä neljänkin päivän jälkeen on auki ja tihkuu kudosnestettä, on se kuitenkin suojattava jollakin. Leveä haavalaastari estää mukavasti niveltä taipumasta, joten eiköhän se tästä. Flexit, argh!