Marjat, nam!

Olimme isännän kanssa viikon reissussa, ja poika oli hoitotädillä sen aikaa. Hieman taisi näkyä muutos ja murkkuikä Rommin käytöksessä sinä aikana, sillä meille raportoitiin remmiin hyppimisestä. Muuten oli kai mennyt normaaliin tapaan. Yhden hauskan uuden jutunkin poitsu oli keksinyt poissaollessamme, mikä tuli ilmi, kun kuljin sen kanssa rantapolulla. Yhtäkkiä se pomppasi polun laitaan, mutta jämähti sitten niille sijoilleen, mutta suu kävi. Luulin ensin, että heinikossa meni joku hiiren tapainen, mutta sitten huomasin, että kuono ei ollutkaan maassa. Rommi söi pensaasta villejä vattuja. Kotipihassamme se teki samaa viinimarjoille ja karviaisille. Olemme siis saaneet marjanpoiminta-automaatin.

Tänään kävimme sosiaalistamisreissulla Pyynikin näkötornilla ja Keskustorin ympäristössä. Näkötornilla joimme munkkikahvit, ja poitsu sai luvan odottaa rauhassa sen aikaa. Lähistön pulua piti seurata tarkkaavaisesti, mutta muuten jaksettiin istuskellä pöydän vieressä nätisti. Sitten vielä kävelyreissu keskustaan ja koskenrantaan. Väkeä oli runsaasti liikkeellä, kun oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Päivän treenit jäävät muuten väliin, kun ohjaaja on hieman flunssainen.

Kärppänä paikalla

Sateessa kahden hakukaverin kanssa treenasimme tottista. Ensimmäiseen satsiin otettiin taas peruasioiden hiontaa. Perusasennot olivat suurimmaksi osaksi kohdallaan. Seuraamisessa otettiin taas käsi apuun, kun muuten mentiin vinossa, liian edessä tai kaukana. Sitten saatiin muutama onnistunut askellus. Satsin loppuun vielä pari toko-hyppyä. Sitten koitettiin taas leikkiä. Kerran saatiin onnistumaan tuonti ja uusintataistelu, mutta muuten olimme eri aaltopituksilla siitä, mitä leikissä pitäisi tapahtua, vaikka apuna oli kaksi samanlaista lelua.

Toisella satsilla teimme istumista ja maahanmenoja leikitellen. Koira sai vapautuksesta napata heitetyn makupalan suuhunsa. Kerran ehdin hädin tuskin ihmetellä, että en minä namia tuohon suuntaan heittänyt, kun tajusin, että kentän poikki painaa kärppä ja meidän poika kärppänä perässä. Hirveä huutaminen esti sen, että koira olisi työntänyt kuononsa pikkuiseen ruskean pedon kitaan. Sitten mentiin kärppätanssia kohti kentän laitaa. Kärppä sihisi (!?) Rommille ja näytti pitkät hampaansa. Onneksi Rommi tajusi välttää niitä, mutta poiskaan en koiraa pedon luota saanut. Kärppä painoi kentän reunassa kiven koloon, ja koira työnsi kuonoaan perään. Vasta sitten sain pannan käden ulottuville ja palasimme kentälle. Vielä kerta piti karata kentän laitaan ja loppu treeni olikin tietty pilalla.

Mökkitouhuja

Irrottelimme kolmen päivän mökkireissulla, missä koettiin taas paljon uusia asioita. Ensimmäinen päivä jaksettiin touhuta aamusta iltaan, mutta toisena päivänä piti poika laittaa välillä jo päiväunille. Mökillä oli paljon uusia ihmisiä, joiden syliin piti peruutella ja tarjota niskaa rapsutettavaksi. Rannasta loittonevaa soutuvenettä jäätiin katsomaan melko rauhallisesti, samoin kuin vesihiihtäjiä. Uimaankin pääsi, kun nuoriso viitsi kahlata kylmään (+19) veteen ja vei noudettavaksi röhnö-possua, jota haettiin nyt kohtuu kaukaakin. Yöt nukuttiin ihan samassa paikassa, mihin oli pää illalla kallistettu.

Odottelimme ihanteellista jälkikeliä, mutta tuuli oli jatkuvasti sivusta. Nurmikentälle tehtiin silti pitkä jälki, joka ajettiin kohtuullisesti. Jäljellä on edelleen kovaa haahuilua, jota pitää kai vain treenata pois. Tällä kertaa matkalla oli makkaraa vain vähän.

Yhtenä päivänä käytiin ihmisten ilmoilla lähellä toria, jossa oli kesätapahtuma meneillään. Kruisailimme ihmisten joukossa ilman ongelmia. Yksi vieras halusi rapsutella Rommia, ja saikin siihen luvan. Torin laidalla nautittiin myös koiran kanssa yhteinen pehmisjäätelö onnistuneen vierailun kunniaksi. Masukaan ei vaivannut, vaikka syötyä tuli kaikkea kissankakoista mansikkakakun kermoihin.

Agilityä ennen ja jälkeen ukkosen

Torstai-iltana agiliidettiin taas parin kierroksen verran. Radalle oli ladattu hyppy-hyppy-putki sarja, mutta ounastelin, että vireeseen (lähinnä omaan) nähden siinä oli puolet liikaa. Jäimme tahkoamaan tupla-hypyn ohjaamista, kun itse vedin koiran hyppyjen välillä aina ohi toisesta esteestä. Toisella kierroksella menimme muutaman kerran kepit. Yritin ottaa ne myös ohjaamalla toiselta puolelta, mutta sehän ei tältä tantalta ihan niin vaan käykään. Kehoitus kävi tehdä sitäkin kuivaharjoitteluna. Tosi kivaa, kun tuntee olevansa koiran edistymisen esteenä.

Välillä odoteltiin hillittömän ukkospuuskan ohimenoa. Pari kertaa paukahti tosi lähellä, ja onneksi en ollut autossa pelottelemassa koiraa. Se oli takakoslassa ihan rentona kuten saimme jo leirillä kerran kokea. Autohäkki on sille turvallinen, oma paikka.

Puhtaammat silmät ja korvat

Kävimme eläinlääkärissä kontrolloimassa rähmivät silmät ja vaikkuiset korvat. Molemmat olivat paremmassa jamassa kuin viimeksi. Silmissä oli vähän rakkuloita, joten tällä kertaa ei laitettu edes tippakuuria. Myös korvat olivat puhdistuneet viime kerrasta, kun vaikku on saatu liikkeelle puhdistusaineella. Samalla tarkistettiin myös hieman ohuelta vaikuttavat ja hieman reunoistaan halkeilevat anturat. Saimme ison tuubin voidetta, josta riittää ainetta koko perheelle 10 vuodeksi. Sitä voi nimittäin käyttää myös ihmisille. Eläinlääkärin puntari näytti Rommille 22,6 kiloa.

Pieni kotijälki

Takapihan edustalla lyhyt (25 m) jälki. Jäljellä oli tosi vähän makkaraa ja reitti kiemurteli pensaiden välissä. Lisäksi saimme häiriöksi kävelytiellä kulkevan koiran. Jäljestäminen ei ollut hääviä. Parasta oli loppupalkka, joka nautittiin vauhdissa, kun väistimme kolmea orpoa linnunpoikaa, jotka etsivät piipittäen emoaan.

Mahtava leiriviikko 06.-10.07.

Vietimme viikon 28 treenileirillä, ja matkan anti oli tosi runsas. Mennen tullen yövyimme kyläpaikoissa, joten saimme lisäharjoituksia sosiaalistamisessakin. Tässäpä parhaat palat kiihkeästä viikosta:

Haku


Kuvissa Rommi lähtee maalimiehelle, copyright Eveliina Happonen

Maanantaina hakutreeni pidettiin sähkölinjan alkupäässä. Alkuun pari ääniapua (hei ja koputus). Meni ok, vaikka koputuksella joutuikin vähän haeskelemaan. Sitten vuoroon viuhka. Kolmas maalimies haettiin nopeasti oikealta ja paluusta otettiin luoksetulo keskilinjalle. Neljättä maalimiestä vasemmalta piti hakea kolmella pistolla, joista osa meni juoksenteluksi. Ensin tehtiin laaja kaari vasemmalle, sitten oikealle. Kolmannella pistolla maalimies onneksi löytyi, kun olimme samalla edenneet riittävästi kohti piiloa. Poika oli harvinaisen puhki neljästä pistosta. Samaa sanoivat omista koiristaan muutkin. Koirilta puuttui paras terä. Taisi johtua ensimmäisestä leiriyöstä, joka oli itse kullakin hieman levoton.

Tiistaina hakutreenissä oli tavoitteena hauska motivatiotreeni. Neljä maalimiestä, kaikki runsailla avuilla. Lähdöt olivat nopeita, ja koira ei karannut lähetyksestä. Keskilinjalla eteneminen oli pitkä ja kaamea, kun koira innoissaan veti nelivedolla seuraavalle lähetyspaikalle. Hallinnalle täytyy alkaa tehdä jotakin, vaikka kaikki varoittelevat innon laantumisesta.

Torstaina ylemmällä hakualueella kokeiltiin hajuavusteisia suoria pistoja. Ensin käytiin rekisteröimässä ykkönen, mutta koira nostikin kolmosen. Höh. Palasimme kakkoselle, joka nostettiin hyvin. Sitten palattiin vielä ykköselle, joka nousi tällä kertaa hyvin. Myös viimeinen nousi hyvin, vaikka lähetyksessä koira pääsi karkaamaan. Rommi ei selvästikään ymmärtänyt, että jo löydetyille maalimiehille pitäisi mennä ikään kuin uudelleen, kun ne jo kertaalleen on käyty metsästä hakemassa.

Perjantaina haussa jälleen yläalueella pidettiin hauskaa. Ensin helpot saatto ja tuuliavustettu pisto. Sitten vielä puolipako ja viimeiseksi hilluva haamu, joka lauloi treeniporukan iloksi "Rovaniemen markkinoilla". Sen verran Rommi vieroksui laulavaa maalimiestä, että leikkiminen ei luonnistunut ennen kuin oltiin takaisin keskilinjalla. Vauhti oli hyvä, ja koira ei myöskään vetänyt sikana keskilinjalla. Tähän hakuharjoitukseen oli päättää tiivis harjoitusviikko.

Tottis

Maanantaina koira jäi huilimaan, kun ohjaaja lähti vielä katselemaan muiden tottistreeniä.

Tiistai-iltapäivänä osallistuimme kentällä pentutottikseen, jossa oli mukana 7 koiraa. Ensin kontaktiharjoitus paikallaan, sitten sama liikkeessä. Luoksetulo kujan läpi meni hyvin, mutta hetkeä myöhemmin yhden toisenkin ohjaajan kutsu oli niin houkutteleva, että sitä ei voinut vastustaa. Karkuteiltä tultiin kuitenkin kiltisti takaisin ilman, että jäätiin matkalle kuikuilemaan. Muutama maahanmeno toimi hyvin. Tauon jälkeen hioimme vielä avustajan kanssa perusasentoja ja lyhyitä seuraamisia.

Torstaitottiksessa koitettiin taas hioa perustekniikkaa, mutta se oli enemmän hukassa kuin tiistaina. Treenin lopuksi saatiin kuitenkin yksi hyvin tiivis seuraaminen, jollaista en ole aiemmin tuntenut. Tunsin koiran kontaktin selvästi sääressä.

Kuvassa Rommi saa kohta palkkaa perusasennosta, copyright Eveliina Happonen

Esineruutu

Rommin elämän ensimmäinen esineruutu tehtiin tiistaina risteillen alueella, ensin hihnassa. Aluksi koira oli selvästi omasta mielestään hakumetsässä, koska kuikuili ukkoja jatkuvasti. Kun päästin irti hihnasta, koira kävi tekemässä "hakupiston", mutta palasi käskystä takaisin. Pari kertaa kävimme seisomassa esineen vieressä ilman reaktiota. Treenikaveri tuli apuun tässä vaiheessa, ja käytiin yhdessä osoittamassa esineet. Kolmannella esineellä koira hoksasi, että näitähän täällä nyt haetaankin ja neljäs esine oli jo kiinnostava. Kaikki esineet olivat outoja ja suurin osa myöskin kovia. Silti kaikki otettiin suuhun viimeistään leikissä.

Keskiviikkona iltapäivällä kokeilimme uudelleen samaa esineruutua. Alussa poitsu otti ensin taas hakumaisen piston ennen kuin palasi työskentelemään luokseni. Lähdimme tuulta apuna käyttäen takakulmalta viistosti siksakaten kohti esineitä. Tällä kertaa kaikki esineet bongattiin tällä tavalla joko heti tai hetken päästä ja kaikki taidettiin ottaa suuhun ja tehdä noutomaisia elkeitä. Yhtään puhdasta tuontia ei tehty, mutta silti meillä oli bileet joka esineestä. Poitsu kuunteli suuntaohjeistusta metsässä yllättävän tarkkaan. Joka tapauksessa rohkaiseva edistyminen ruudussa.

Esineruudussa haettiin vielä torstaina näytetty hanska pari kertaa siten, että lähetys tapahtui tieltä. Sitten vielä haettiin yksi tuuliavusteisesti risteillen. Rommi löysi esineet hyvin, otti heti suuhun ja lähti tuomaan. Luovutus ei ole kunnossa, mutta sehän ei ole meille uutinen, koska nouto on alkutekijöissään.

Kuvissa Rommi esineruudussa, copyright Eveliina Happonen

Agility

Maanantaina iltapäivällä olimme pentuagilityssä, jossa harjoiteltiin:
- alustan käyttöä: Rommille tuttu, "Kyllä mä osaan nämä eväät täältä hakea!"
- kontakteja: maassa keinun kannen päältä "seis"
- ohjaamista: hassuttelua, pyörimistä, kääntymistä sisä- ja ulkokautta "sylissä" namin avulla
- keppejä: hihnasta ohjaten, palkka edessä
- leikkiä

Kuvassa Rommi kepeillä, copyright Eeva Siuruainen

Keskiviikko aamupäivällä menin katsomaan agilityä, kun maastoharjoitus jätettin tällä kertaa väliin. Malttamattomana otin myös koiran hetkeksi mukaan, kun pihassa oli muutoin rauhallista. Vahvistimme alustaa ja putkea, jossa harjoittelin molemmilta puolilta ohjaamista. Vielä poseerattiin kameralle muutaman esteen verran hypyissä.

Muuta sekalaista

Menomatkalla leirille poikkesimme mm. katsomassa pesäpallotreeniä. Tapahtumaan lähdettiin hieman pelon sekaisin tuntein, kun edessä oli pallojen viuhuntaa, kiihkeitä huudahduksia ja syöksyviä pelaajia. Pelko oli kuitenkin aiheeton, sillä poika ei ollut millänsäkään kentän touhuista. Enemmän kiinnostavia olivat metrin päästä ohittavat ihmiset ja näiden eväät, joita piti nuuhkia nenä taivasta kohti. Muutenkin lasten kanssa meni kyläpaikassa mukavasti.

Ensimmäinen päivä leirillä oli hieman levoton, mutta hyvin poika tottui olemaan yksin huoneessa ja nukkumaan yönsä levollisesti. Välillä lenkeillä näkyi treeniväsymystä, mutta toisaalta näkyi myös opitut asiat. Kun metsästä löytyi hanska, se pitikin poimia maasta ja tuoda mammalle. Pientä levottomuutta osoitti se, että kaikki juuret olisi pitänyt saada kiskoa maasta ja hihnassakaan ei osattu oikein kulkea. Vapaana mentiin kuitenkin tosi sievästi ja seurattiin ohjeita tarkasti. Huoneessa rauhoittui hyvin, ja yöt sujuivat rauhallisesti.

Keskiviikkoiltana pidettiin leirikisa, jossa oli osiot: haku, tottis ja agility. Rommi pääsi framille leikkimielisessä tottisosiossa. Torstaina pidettiin ohjaajille tietovisa, jossa myös nopeudella oli merkitystä. Kummassakaan lajissa ei tullut menestystä, mutta hauskaa oli.

Perjantai-iltana leirin jälken yksi pyöräilijä pääsi yllättämään hyttysparven keskeltä. Treeniväsymys näkyi, kun ajajaa olisi pitänyt paimentaa väkisin. Koira käytännössä nukkui koko viikonlopun. Taisi pureskella kaikkea oppimaansa...

Kuvassa lihashuoltoa, copyright Virpi Salmela
PS. Kiitos kaikille kuvaajille digimuistoista

Melkein valmis agirotuun ;-)

Saimme tilaisuuden vierailla agilitytreeneissä, kun koirakaveri Rimma jää äitiyslomalle. Kuumassa kesäillassa kokeilimme kolmatta kertaa Rommin elämässä putkea, joka meni ihan kohtuullisesti. Palkkana oli lelu, joka oli ihan yhtä kömpelöä kuin meillä aina. Putkea pistettiin yhä enemmän mutkalle, mutta se ei vaikuttanut liikaa suoritukseen. Saman tien kokeiltiin hyppyä. Ensimmäiset yritykset onnistuivat mainiosti matalista korkeuksista, mutta sitten koitettiin ahnehtia liikaa ja nostettiin rimaa. Kerran Rommi kekkasi, että altakin voi mennä, ja sitten mentiin alta, vaikka rimaa hinattiin takaisin alaspäin. Onnistunut suoritus saatiin vasta, kun jäykkä tokokäsi saatiin vaaka-asentoon ja lelu lensi riman yli. Sitten pantiinkin jo kaksi estettä peräkkäin ja saatiin kaksi onnistunutta hyppyä. Sitten taas ahnehdittiin, kun liitettiin jo putkikin mukaan. Lopussa pohdimme vielä sitä, että tuttu nami olisi voinut toimia paremmin. Nyt tuli vähän liian monta outoa asiaa yhtä aikaa. Lelu ei tällä hetkellä motivoi tarpeeksi, ja Rommi selvästi kaipasi makkaranamiaan.

Toisella jaksolla koitettiin keppejä ja koira seurasi tietty nameja tapansa mukaan. Kouluttajan kanssa koira meni sujuvassa linjassa jokaisen kepin oikealta (siis ei väärältä) puolelta, mutta kun minä kömpelö menin sotkemaan kuviota, niin homma ei ollutkaan enää niin sulavaa. Mutta tiesin jo ennestään, että minähän siinä olen se hidastava tekijä. Sain kuitenkin muutaman oton jälkeen jalkani ja käteni suurin piirtein sinne, missä niiden piti olla ja koiran läpi keppijanan. Lopuksi hypättiin vielä yksi palkintohyppy, jonka jälkeen onnelliset koira ja omistaja pääsivät autoon.

Kaiken kaikkiaan hieno kokeilu. Mukavinta oli se, että koissu halusi tehdä yhdessä hommia ja oli suhteellisen hyvin hallinnassa, vaikka kouluttajia pitikin käydä välillä moikkaamassa. Mitään isompia kunniakierroksiakaan ei tehty. Ilmeisesti Rommillakin oli kivaa.

Mielikuvituksen puutetta

Helle on noussut ilmeisesti hattuun, kun ei millään keksinyt hakutreeniin mitään uutta kuviota. Tänäänkin mentiin peräkkäin kaksi viuhkaa, joista molemmista otettiin yksi luoksetulo. Ensin lähetys vieraalle maalimiehelle. Kommentit: "Hyvä lähetys 50 kohdalta vasemmalle. Luoksetulo n. 6 m päästä - hyvä! Löysi heti maalimiehen ja meni maahan." Toinen lähetys oikealle: "Hyvä lähetys. Rauhallinen maalimiehellä." Sitten toinen viuhka, josta ensimmäinen otettiinkin oikealle. Kommentit: "Oikein hyvä lähetys, hienosti etsii syvältä 50 metristä! Luoksetulo keskilinjalle, vähän rauhallisempi vastaanotto, ei ole kiirettä." Viimeinen maalimies vasemmalla: "Ok".

Olin Rommiin tyytyväinen tänään. Keli oli kuuma, +25 astetta, mutta eipä tuntunut paljoa haittaavan. Koira tempoili hihnassa ennen suoritusta, kun ehdimme alueen laidalle ennen kuin edellinen pari lopetti. Silti jo ensimmäisestä lähetyksestä Rommi tuli hyvin sivulle, rauhoittui, istui, otti katsekontaktin ja lähti kuitenkin räväkästi maastoon. Lyhyt remminpätkä oli kaulalla avustamassa, mutta siitä ei tarvinnut riuhtoa. Maalimiehet olivat myös varsin hyvin oletetuissa paikoissa, joten siltäkin osin toimi tosi hyvin. Seuraavalle kerralle uhkailtiin, että pitäisi tehdä jo ns. valmiita ilman apuja. Huh, tulee hiki.