Melkein valmis agirotuun ;-)

Saimme tilaisuuden vierailla agilitytreeneissä, kun koirakaveri Rimma jää äitiyslomalle. Kuumassa kesäillassa kokeilimme kolmatta kertaa Rommin elämässä putkea, joka meni ihan kohtuullisesti. Palkkana oli lelu, joka oli ihan yhtä kömpelöä kuin meillä aina. Putkea pistettiin yhä enemmän mutkalle, mutta se ei vaikuttanut liikaa suoritukseen. Saman tien kokeiltiin hyppyä. Ensimmäiset yritykset onnistuivat mainiosti matalista korkeuksista, mutta sitten koitettiin ahnehtia liikaa ja nostettiin rimaa. Kerran Rommi kekkasi, että altakin voi mennä, ja sitten mentiin alta, vaikka rimaa hinattiin takaisin alaspäin. Onnistunut suoritus saatiin vasta, kun jäykkä tokokäsi saatiin vaaka-asentoon ja lelu lensi riman yli. Sitten pantiinkin jo kaksi estettä peräkkäin ja saatiin kaksi onnistunutta hyppyä. Sitten taas ahnehdittiin, kun liitettiin jo putkikin mukaan. Lopussa pohdimme vielä sitä, että tuttu nami olisi voinut toimia paremmin. Nyt tuli vähän liian monta outoa asiaa yhtä aikaa. Lelu ei tällä hetkellä motivoi tarpeeksi, ja Rommi selvästi kaipasi makkaranamiaan.

Toisella jaksolla koitettiin keppejä ja koira seurasi tietty nameja tapansa mukaan. Kouluttajan kanssa koira meni sujuvassa linjassa jokaisen kepin oikealta (siis ei väärältä) puolelta, mutta kun minä kömpelö menin sotkemaan kuviota, niin homma ei ollutkaan enää niin sulavaa. Mutta tiesin jo ennestään, että minähän siinä olen se hidastava tekijä. Sain kuitenkin muutaman oton jälkeen jalkani ja käteni suurin piirtein sinne, missä niiden piti olla ja koiran läpi keppijanan. Lopuksi hypättiin vielä yksi palkintohyppy, jonka jälkeen onnelliset koira ja omistaja pääsivät autoon.

Kaiken kaikkiaan hieno kokeilu. Mukavinta oli se, että koissu halusi tehdä yhdessä hommia ja oli suhteellisen hyvin hallinnassa, vaikka kouluttajia pitikin käydä välillä moikkaamassa. Mitään isompia kunniakierroksiakaan ei tehty. Ilmeisesti Rommillakin oli kivaa.