Hakutreeniä ilman kiteitä

Pari viikkoa sitten löydetyt pissakiteet ovat historiaa. Tänään otettu kontrollinäyte oli puhdas sekä kiteistä että verestä. Melkein kokonainen salmiakkiaski on ehditty syödä, vaikka ihan kaikki namit eivät tainneet mennä koiran suuhun. Samalla on loppunut pissailu sisälle, ja sisäsiisteys on palannut hyviin uomiin, vaikka ruokaan on nyt lisätty selvästi enemmän vettä kuin aiemmin.

Tänään treenattiin hakua Pirkkalassa kauniissa kevätillassa uudessa maastossa. Ensimmäinen pisto tehtiin vieraalle maalimiehelle saattona. Rommi ei epäröinyt uutta henkilöä eikä uutta paikkaa. Rommi oli reipas myös lopuilla pistoilla, jotka tehtiin ääniavuin (2 koputusta ja yksi hei-huuto). Maalimiehet toivat Rommin keskilinjalle nakista paloja taitellen, ei siis imuttamalla. Poitsu ei ollut ihan niin täpinöissään kuin imutuksessa, mutta silti pysyi hienosti maalimiehillä nakin voimalla. Lähtötilanteissa ja siirtymisissä tarvitaan lisää rauhallisuutta.

Treenin lopussa kävimme vielä samoilemassa hienoissa metsämaisemissa. Samalla reissulla poitsu pääsi maistelemaan hevosten jo kuivuneita jätöksiä. Vaikka suullinen herkkua otettiin suuhun, ne maltettiin jättää rauhaan, kun taskusta sai parempia herkkuja.

Maanantaitokoa

Keli oli tänään lämmin (varjossakin n. 17 astetta), kun lähdimme tokoilemaan Niihamaan. Ensin kävimme kävelyllä, ja Rommi tarjosi kiipeilyä muutaman kiven päälle. Sille on nyt mennyt käsky "kiipeä" perille, ja nyt se hauskuuttaa itseään pyytämättäkin.

Tokossa menimme taas monia juttuja: Alkuun muutama perusasento. Sivulletulo on nyt hieman kehittynyt, kun päätin viimein, minkä käskysanan otan siinä käyttöön. Päädyin perinteiseen sivulle-käskyyn, ja tällä kertaa en aio pilata sitä käskemällä koiran perusasentoon ja aloittamalla sitten seurustelun vieressä seisovan treenikaverin kanssa unohtaen koko koiran. Treenasimme myös lyhyitä seuraamisia, joita tein pari, kun sujuivat niin hyvin. Harjoittelimme myös palkkausta namia heittämällä, joka oli ihan kiva treeni. Yhdistin sitä istumisen harjoitteluun. Rommi istui, vapautin sen ja heitin namin tähtäämällä lähelle suuta, mikä useimmiten epäonnistui. Ohjaaja tarvitsee selvästi heittelyharjoituksta. Maahanmenossa treenasimme myös vapauttamista/palkkausta sivuille. Harjoittelimme myös käsiohjausta namilla, joka on meille tuttu juttu. Uusimme myös edelliskerrasta hypyn alkeisharjoituksen. Rommi tuli paremmin sivulle, joten lähtö oli parempi. Se myös hyökkäsi alustalla olevalle namille nopeasti. Teimme myös yhden luoksetulon, joka sujui vauhdikkaasi.

Treeni oli ihan hyvä häiriöstä huolimatta. Samalla kentällä harjoitteli myös ryhmä agiliitäjiä, joten eipä paljon rankemmassa ympäristössä voi treeniä tehdä. Rommi keskittyi muuten hyvin, mutta ihan lopussa huomasin, että se pureskelee remmiä tosissaan. Väsy siis tuli. Suurimman osan aikaa remmi makasi maassa, ja kontakti koiraan säilyi. No, okei, yhden kerran se kävi morjenstamassa naapuria. Mutta on sen kanssa helppoa olla kentällä, jos vaan vastaava jatkuu.

Mäkilähtö ja mätsärimenestys

Tiukka viikko takana. Kun sattumalta tällä viikolla jokaiselle arki-illalle tuli jotain aktiviteettia, päätin, että katsotaan nyt, miten koiran hermo kestää rääkin. Lopputulos on ihan hyvä, mutta tänään perjantaina koira huilii nyt hyvin ansaittua lepopäivää.

Maanantai oltiin tokoilemassa. Treenissä kokeiltiin lukuisia liikkeitä: perusasento, seuraaminen, hyppy ja maahanmeno. Treenasimme liikkeisiin tarvittavia osia sillä tasolla, missä nyt menemme. Joku temppukin olisi pitänyt osata, mutta meidän repertuaarista sellaista ei löydy. Treenissä törmättiin kauniiseen aussityttöön Riesuun (Snowtime's Deep South), joka on nähty viimeksi ihan pienenä pentuna.

Tiistaina olimme pienellä porukalla hakutreenissä Nokialla korkealla kallioisessa maastossa. Rommi pääsi ensimmäistä kertaa tallaamaan aluetta. Pääsin todistamaan poitsun ilmeistä paimennusvaistoa, kun hajaannuimme 10-15 metrin välein letkaksi. Poitsu juoksi letkan reunasta reunaan ja jälleen takaisin. Kai sitä otti päähän, että ei saanut meitä nippuun, koska päästyämme takaisin lähtöpaikkaan koira otti ja lähti. Siis sanaakaan sanomatta katosi. En edes tajunnut, että koira ei ollut lähistöllä, koska se on aina vapaana ollessaan pitänyt hyvin huolta siitä, että väki ei pääse karkuun. Huhuilin sen perään, mutta se oli tietysti myöhäistä. Pahin pelkoni toteutui, kun tajusin, että Rommi lähti tottiskentälle, missä oli meneillään ties monetko treenit. Koira oli siis juossut alas kallioilta, jatkanut matkaa tietä pitkin ja ilmestynyt kentälle. Itsenäisyyttä ja/tai uteliaisuutta alkaa siis löytyä. Joku ystävällinen sielu oli jo kytkenyt koiran, kun pääsin lopulta perille saakka. Huilittuaan hetken autossa Rommi pääsi vielä treenaamaankin. Kolme pistoa ääniavuin meni ihan kohtuullisesti, vaikka emäntä edelleen puhkui kiukkua koiran katoamistempusta.

Keskiviikkona olimme tottistelemassa Pirkkalassa. Treenasimme ensin imuttamalla seuraamisessa tiukkoja käännöksiä ja lopulta myös täyskäännöstä. Toisella jaksolla kokeilimme, miten sivulletulo opetetaan siten, että koira oppii myös käyttämään peräpäätään. Olemme toistaiseksi lähteneet seuraamiseen enimmäkseen lennosta, ja varsinainen sivulletulo on vaiheessa. En ole myöskään osannut vielä päättää, minkä käskyn valitsen sivulletuloon. Koira osaa kyllä seurata käsiohjausta sivulle, mutta sanallista käskyä en ole vielä käyttänyt. Teimme myös torstaita varten muutaman seisomisharjoituksen leikittämällä ja pysäyttämällä namilla.

Torstaina Rommi teki debyyttinsä Match Showssa. Jäähallilla oli kai vajaat 70 alle 1-vuotiasta pentua ja aikuisten määrää en uskalla edes veikata. Kasvattaja esitti koiran, ja minä sain nauttia kevätauringosta ja hyvästä seurasta. Mukana karkeloissa oli mm. aussiepojat Make (3kk) ja Vili sekä hakukaveri Qara. Ensimmäisellä kierroksella Rommi sai punaisen nauhan. Punaisten joukosta Rommi sijoittui peräti neljänneksi, joka oli aivan loistava tulos ensimmäiseksi kerraksi. Kiitos menestyksestä kuuluu esittäjälle, joka sai pojan näyttämään siltä kuin juttua olisi harjoiteltu enemmänkin. Luoksepäästävyys sujui kuulemma ilman hötkyilyjä kumpaankaan suuntaan, hyvä! Tilaisuus oli meille tärkeä sosiaalistamisharjoitus, josta koira sai kyllä pisteet. Se oli sopivan rento, mutta ei kuitenkaan flegmaattinen.

Tänään perjantaina on otettu lunkisti, vaikka koira ei suuremmin tuntunut tiiviistä viikkotahdista häiriintyvän. Viikonlopuksi luvataan kaunista säätä, joten pääsemme varmaan nauttimaan ulkoilusta eri muodoissa.

Painoa on poitsulle kertynyt noin 19,5 kiloa.

Nupivuoren valloitusta

Aurinkoinen, mutta tuulen vuoksi kylmä päivä ei välttämättä houkutellut ulkoilemaan. Meidän omissa maastoissamme tuuli teki kelistä inhottavan, mutta onneksi oli sovittu treffit Rimman ja Muusan kanssa Nokian metsiin, missä oli selvästi suojaisempaa. Tuuli humisi vain korkealla puiden latvoissa.

Tytöt toivottivat haukullaan tervetulleeksi, ja porukka piti alkumatkasta mekkalaa toisilleen, kunnes suurin into oli purettu. Rimma ja Muusa esittelivät taitojaan kivikiipeilyssä, ja Rommi katseli kummissaan, kuinka korkealle ne pääsivät. Välillä onnistuttiin saamaan koko porukka saman kiven päälle, ja Rommikin teki kiipeilykiven korkeusennätyksensä. Näki kuitenkin, että kiipeilyharjoittelua on takana vielä kovin vähän, joten kokemusta tarvitaan lisää.

Tytöille maasto oli tuttua, joten ne tekivät pitkiä kaarroksia reittimme ympärillä. Rommikin meni rohkeasti mukana, ja tutki mielenkiinnolla uusia paikkoja. Hieno maasto, hieno lenkki!

Nupivuoren valloittajat: Muusa ja Rommi, taustalla myös Rimma, copyright Kati Koivu

Piippaava hakukoira

Jotkut treenaavat koiristaan haukkuvan hakukoiran. Toiset taas ilmaisevat maalimiehen rullalla. Joidenkin kohtaloksi on tulla piippaavaksi hakukoiraksi...

Tein vähän normaalia lyhemmän hakutreenin, kun koiran pissasta oli löytynyt kiteitä. Kun koira näki edellisen harjoittelijan selän painuvan metsään, se oli heti tietävinään, mistä on kyse. Lähestyttäessä hakualuetta se nuuhki kovasti metsään päin ja veti hullun lailla oikean poikkipolun kohdalla. Koira ei todellakaan odottanut vuoroaan rauhassa, vaan veti kohti hakualuetta apinan raivolla. Kun sinne ei heti menty, alkoi hirveä piippaus, joka ei meinannut loppua millään. Keskittyminen ei tahtonut riittää kontaktiin tai oikein paljon muuhunkaan.

Kun pääsimme hakualueelle, sain ohjeen pitää koiraa kiinni lavan kohdalta ennen lähetystä. Ajattelin, että saapa nähdä, mitä tästä tulee, kun tempoilu odottaessa oli ollut niin levotonta. Ensimmäinen pisto oli pitkä saatto, ja maalimies maltilla rauhoitteli sitä sekä perillä että palatessa. Hyvä maalimies! Pahin polte katosi siihen, ja kaksi muuta pistoa (haamuja) menivät hyvin, kun myös keskilinjalla tehtiin kaikki kuin hidastetussa filmissä. Ihme kyllä, koira siis malttoi odottaa lähetyslupaa, lähti määrätietoisesti suoraan kohti maalimiestä ja palasi sieltä iloisena kohti uutta koitosta. Onneksi varsinaisessa suorituksessa koira ei piipannut, vaan piippaukset jäivät kiihdytyskaistalle.

Kiteitä, kiteitä

Pienen pojan sisäsiisteyskehitys on ollut vähän taantumassa. Pissa on tullut sisälle usein jopa juuri sen jälkeen, kun on tultu ulkoa. Toisaalta yöllä ei ole tarvinnut tehdä tarpeita sisälle, joten periaatteessa pidätyskyky on kyllä moitteeton. Välillä on kuitenkin vaikuttanut siltä, että poitsu hieman välttelee pissaamista, vaikka lorotteleekin välillä reippaasti. Epäilin hieman pissatulehdusta, mutta sitä ei onneksi testatusta pissanäytteestä löytynyt. Virtsassa oli kuitenkin struviittikiteitä ja ph oli pielessä. Hoidoksi syödään salmiakkia kaksi namia päivässä. Parin viikon päästä otetaan kontrolli ja katsotaan, onko tilanne korjaantunut.

Sisäsiisteydestä puheenollen samalla tässä huomaa, kuinka huoletonta on elää pikku koiran kanssa, jonka vatsa kestää huoletta kaikenlaista. Masu on ollut sekaisin vain kerran ja senkin heti kotiutumisen jälkeen. Kop, kop, koputan, että tätä samaa herkkua saataisiin nauttia jatkossakin.

Tottistelua nurmella

Tottisharjoitus pidettiin Rommille uudella kentällä. Tällä kertaa alla oli kuhmurainen nurmikenttä, joka ilmeisesti oudoksutti. Seuraamisimutukset henkilöryhmän läpi eivät olleet yhtä intensiiviset kuin normaalisti. Olisiko koiralla käynyt mielessä, että metsässä näiltä muiltakin sai kyllä namia. Tässä vaiheessa on vaikea pitää harjoittelua riittävän vaihtelevana, kun liikkeitä on niin rajallinen määrä. Kun toisella kierroksella lisättiin vauhtia ja leikiteltiin namilla ja tehtiin nopeita istumisia, niin homma alkoi sujua.

Kotiläksyiksi: Selkä suoraan tai ainakin katse, kun koira on vielä niin matala. Lisää kääntymisiä ja kulmia (tähtäimessä nopeat perusasennon muutokset ja oma-alotteinen hakeutuminen luo). Lisää leikkimisharjoituksia ilman velvollisuuksia - leikistä ei saa tulla työtä.

Talviturkki on kastettu

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli-puli.

Olimme tänään Rommin kanssa metsälenkillä. Metsästä olivat lähes kaikki lumet sulaneet, ja vihreä sammal näytti vaihteeksi tosi mukavalta ja kauniilta. Koira katseli menomatkalla tulvivaa isoa puroa naamallaan samanlainen kiinnostunut ilme kuin mitä kohdistuu nyt joka paikassa lorisevaan sulavaan veteen (rännit, kaivot jne.). Kieltosana kuitenkin esti lähemmän tutustumisen outoon aineeseen. Paluumatkalla ei enää enempää ihmetelty, vaan koira lähetyi sameaa ja ruskeaa vettä vauhdilla. Penkereen reunalta otettiin kahden metrin loikka ja plums, koira lässähti veteen keskelle ojaa! Koira upposi hetkeksi uppeluksiin, kun purossa olikin vettä toista metriä. Sieltä se nousi pintaan ja alkoi uida hädissään kohti puron reunaa. Päästyään turvallisesti maihin se puisteli itseään ja katseli ympärilleen tosi hölmistynyt ilme naamalla: "Mitä ihmettä, tuo ruskea neste upotti ja oli märkää". Ihme kyllä, henkeen ei mennyt vettä, vaikka koira kokeili uimista elämänsä ensimmäistä kertaa.

Kolmas kerta toden sanoo

Hakutreenejä on nyt takana kolme. Eilen treenattiin pilvisellä säällä (+3 astetta) uudessa paikassa metsämaastossa. Lunta ei juurikaan metsässä enää ollut. Pistoja tehtiin neljä: ensin saatto, sitten haamu ja vielä kaksi pakoa. Keskilinjalla ei käytetty lähtökäskyä. Koira oli joka pistolle lähdössä into piukassa, kun hoksasi, että maalimieheltä sai laatikollisen herkkuja. Saatto ja haamu menivät hyvin. Kolmas pisto oli aika pitkä alarinteeseen, ja pieni poika ehti jo unohtaa, että näki maalimiehen menossa piiloon. Etsittyään maalimiestä hetken se epäröi ja lähti tulemaan kohti minua. Noin viisi metriä ennen perille saapumistaan näki, kuinka lamppu syttyi: "ei peijakas, sinnehän meni joku" ja sitten tehtiin täyskäännös kohti metsää. Toisella (omalla) yrittämällä maalimies löytyikin helposti. Neljännessä pistossa kävi hama, kun keskilinja kiemurteli ja meistä jälkeen jääneet treenaajat olivatkin käytännössä suoraan sivullamme ja näkyvissä, kun lähetin koiran. Se kävi tarkastamassa seisoskelijat, mutta palasi takaisin, kun niiltä ei irronnut palkkaa. Otettiin muutama askel kohti piilopaikkaa ja uusi lähetys. Sitten meni hyvin. Leikkiminen lopussa ei enää kiinnostanut, kun oli niin jännää! Koiran innosta tämä ei tule jäämään kiinni. Kotiläksyksi tuli rintamalinjan (siis oman) pitäminen suorassa lähetyssuuntaan nähden heti alusta lähtien.

Rommi meni putkeen

Mikä ihana sadepäivä. Kävimme sateessa tunnin lenkillä metsässä. Polku oli vielä luminen ja se ei upottanut vielä liiaksi. Kaikki koirakot olivat ilmeisesti jääneet kotiin lämpimään, koska emme nähneet koko lenkillä ketään. Näin ollen ei saatu mitään haasteita luoksetuloihin, jotka kaikki sujuivat moitteetta. Pari helppoa piiloonmenoa tehtiin myös metsään, ja nekin sujuivat mallikkaasti. Paluu autolle sujui rauhallisissa merkeissä, kun poitsu tuntui väsyneen tarpomiseen.

Illalla meille tuli mahdollisuus päästä häiriökoiraksi agilityhalliin. Kaikuvassa hallissa saimme hyvän treenin, kun ammattilaiset suihkivat vauhdilla ohi ja me harjoittelimme ihan vaan olemista. Rommikin pääsi radalle ja sai muutaman kerran kokeilla putkea. Se ei arastellut putkea ja hoksasi idean tosi pian. Treenin jälkeen kävimme vielä lyhyellä metsälenkillä Koukkujärven suunnalla. Siellä pääsi koko sakki temmeltämään (Milli, Muusa, Rimma ja Rommi).