Jotkut treenaavat koiristaan haukkuvan hakukoiran. Toiset taas ilmaisevat maalimiehen rullalla. Joidenkin kohtaloksi on tulla piippaavaksi hakukoiraksi...
Tein vähän normaalia lyhemmän hakutreenin, kun koiran pissasta oli löytynyt kiteitä. Kun koira näki edellisen harjoittelijan selän painuvan metsään, se oli heti tietävinään, mistä on kyse. Lähestyttäessä hakualuetta se nuuhki kovasti metsään päin ja veti hullun lailla oikean poikkipolun kohdalla. Koira ei todellakaan odottanut vuoroaan rauhassa, vaan veti kohti hakualuetta apinan raivolla. Kun sinne ei heti menty, alkoi hirveä piippaus, joka ei meinannut loppua millään. Keskittyminen ei tahtonut riittää kontaktiin tai oikein paljon muuhunkaan.
Kun pääsimme hakualueelle, sain ohjeen pitää koiraa kiinni lavan kohdalta ennen lähetystä. Ajattelin, että saapa nähdä, mitä tästä tulee, kun tempoilu odottaessa oli ollut niin levotonta. Ensimmäinen pisto oli pitkä saatto, ja maalimies maltilla rauhoitteli sitä sekä perillä että palatessa. Hyvä maalimies! Pahin polte katosi siihen, ja kaksi muuta pistoa (haamuja) menivät hyvin, kun myös keskilinjalla tehtiin kaikki kuin hidastetussa filmissä. Ihme kyllä, koira siis malttoi odottaa lähetyslupaa, lähti määrätietoisesti suoraan kohti maalimiestä ja palasi sieltä iloisena kohti uutta koitosta. Onneksi varsinaisessa suorituksessa koira ei piipannut, vaan piippaukset jäivät kiihdytyskaistalle.
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti