Hakua pakkasessa

Aamupakkanen oli noin 13 astetta, kun lähdettiin matkaan kohti hakurataa. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että allekirjoittaneella ei ollut oikeat varusteet hommaan, ja sekä kädet että jalat jäätyivät. Koiralla ei tietenkään tuntunut olevan mitään hätää.

Vuorossa oli taas neljä maalimiestä, johon määrään olen ilmeisesti jumittunut. Samoin olen jumittunut siihen, että ensimmäiseltä otetaan luoksetulo. Ilmeisesti on myös tullut haettua koira toiselta maalimieheltä aika usein. Tällä kertaa sentään kolmas ja neljäs maalimies tekivät puolipaot. Viimeinen pisto piti tehdä hei-huudolla avustettuna, mutta apujen käytön unohtaminenkin kesken treenin on tullut enemmän tavaksi kuin laki sallii. Taitaa olla talvitauon aika.

Rommi poseeraa

Tottista tosissaan

Tottiksessa teimme porukassa kimppakivaa. Teimmme ensin kontaktipujottelua ja sitten luoksetuloja. Kontaktipujottelussa Rommi reagoi ohittavaan kultaiseen noutajaan, ja tunneliluoksetulossa se väisti koiraa niin, että se teki itse asiassa suunnattoman kaarteen nuolisuoran sijaan. Otimme vielä lopussa luoksetuloa, missä koitin sitten poistaa kaarrosta ja eiköhän tuo parantunut alun epäonnistumisesta.

Lisämaustetta saatiin omissa seteissä jäävistä liikkeistä (joo, taas) ja tokohypystä, johon on ilmestynyt uusi ongelma: koira etenee hypyn jälkeen pitkälle sivuun ja jää kyllä sinne seisomaan. Mistähän se nyt tuon on keksinyt, mahtaako olla agilityn aikaansaannoksia. Mene ja tiedä. Kaiken kaikkiaan lähdin kyllä ihan tyytyväisenä tuostakin treenistä.

Vaikeaa agilityä tahkotaan

Agilityradalle oli viritetty mm. kimurantteja käännöksiä ja puomi. Ensin oli neljä estettä, joissa harjoiteltiin työntöä ja vetoa. Ensimmäisellä yrittämällä ne menivät ihan ok. Niiden jälkeen oli yksi putki, johon vielä jatkettiin ennen palkkausta.

Sitten oli kaarteessa pari hyppyä ja puomi. Siitä se tahkoaminen sitten alkoi, kun puomi on tosi epävarma ja sitä mentiin ensin vauhdilla ja laskukontaktista hypättiin kaukaa ohi. Sitten mentiin namiavusteisesti ja sitten remmin kanssa ja vieläkään en tiedä, miten sitä pitäisi opettaa. Tuota juttua pitää ottaa ihan omanaan, ei osana rataa.

Tahkosimme vielä hyppysarjaakin ja sekään ei sujunut, kun en taas jostain syystä saanut koira vaihteeksi putkeen. Olisi pitänyt osata suunnata putken ohi pidempään, vaikka oikea suunta oli ihan päinvastaiseen ilmansuuntaan. Onneksi lopun kepit menivät hyvin.

Toisella kertaa alku meni oikein vasta toisella kertaa. En ottanut puomia ollenkaan, vaan oikaisin putken kautta kepeille. Pari ensimmäistä keppikertaa meni pieleen, mutta kolmas onnistui. Koira sai palkaksi pallon siitä hyvästä ja kävi tekemässä kunniakierroksen (hyppy, putki, hyppy) sen kanssa. Sitten vielä loppuun kerta käännösharjoittelua, jotta itselle jää hyvä mieli. On tämä aikamoista tahkoamista.

Aamuhakua

Hakutreenissä kokeiltiin piiloja, mutta ne eivät oikain sujuneet. Ensimmäinen tuttu maalimies oli piilossa oikealla. Koiraa piti auttaa ilmaisussa, mutta sieltä luoksetulo sujui hyvin, ja sain hienon yliheiton toiselle maalimiehelle. Toiselle vieraalle maalimiehelle telttaan tuli hyvä ilmaisu. Hain koiran sieltä pois. Kolmas maailmies oli umpipiilossa. Neljäs vieras maalimies oli avonaisessa tiipiissä.

Treenin jälkeen Rommi sai juosta kaverin malikkanartun kanssa. Tyttö ei oikein ymmärtänyt meidän poitsun lähestymisyrityksiä, mutta mukavasti tulivat toimeen kuitenkin. Koirat saivat reippailla rennosti sillä aikaa, kun omistajat tekivät hakuradan talkootöitä. Välillä olisi kiva olla tuon koiran roolissa.

Tottiksessa tohistaan

Tottiksessa tohistiin taas mm. jääviä liikkeitä. Näitä sitä taotaan tämän talven aikana, joten ei mitään erityistä raportoitavaa. Pääasia on, että tottistelu tuntuu mukavalta hyvässä seurassa, jossa tulee kommenttia, kun on sen tarve.

Puhtaat simmut

Rommi kävi silmäpeilauksessa ja sai siellä puhtaat paperit: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia. Eläinlääkärissä otettiin melko rennosti, ja välillä loikoiltiin lattiallakin, kun odoteltiin silmätippojen vaikutusta.

Sujuvaa agilityä - ajoittain

Radalle oli taas viritelty iso määrä esteitä. Rata oli: neljä hyppyä, putki, kolme hyppyä ja putki. Ensimmäisellä putkellä koiran piti mennä tietysti epäluonnollisesti väärästä aukosta sisään ja lisäksi käännyttiin 180 astetta takaisinpäin, joten itse oli käännyttävä putken edessä.

Ensimmäisellä kerralla oma ajoitus ja rytmi oli kohdallaan ja koira meni oikein yhdeksän estettä ihan tuurilla! Olin joutunut ottamaan alussa ennakkoa ja olin koiran edessä, mutta radan lopussa olin kaukana sen takana ja huutelin sille vain käskyjä seuraaville esteille. Esteet olivat sillä tavalla peräkkäin, että tuurilla mentiin hyvin.

Sitten alkoikin takkuamaan. Koira alkoi hypätä esteen siivekkeen yli. Se ei myöskään meinannut pysyä paikoillaan lähdössä, vaan rontti karkasi melkein joka kerta, kun kokeilimme jotain. Oma ohjaukseni oli myös koko ajan myöhässä, joten koira ei pystynyt suorittamaan itsenäisesti tehtävää. Jotenkin tahkoamalla saimme radan tehtyä uudelleen, mutta siihen meni ainakin 20 kertaa enemmän aikaa. Jopa putki tahkosi, vaikka se menee normaalisti sen hyvin. Myös esteitä tipahteli.

Kokeilimme kerran kepit, ja ne menivät hyvin, joten niitä ei tahkottu enempää. Menin sen verran koiran edellä, että en tiennyt, menikö satsi oikein.

Toisessa setissä kokeilimme haastavampaa ohjausliikettä eli kaksi hyppyä oikeassa hyppyjonossa, käännös ja valssaus vasempaan jonoon. Sitä sitten mentiin vuorotellen mun toimesta ja kouluttajan toimesta. Kerran vielä saimme suht koht onnistuneen sarjan, johon saimme nuo edelliset kuviot ja pari itse keksittyä perään.

Hakukoira lumisessä metsässä

Metsään oli tullut märkää lunta, ja neljä vierasta maalimiestä oli mukana harjoituksessa. Kaksi ensimmäistä lähti yhtä aikaa etukulmiin. Ensimmäiselle maalimiehelle nousi hyvä haukku. Maalimies toi koiraa hetken matkaa takaisin, mistä otin koiran luo ja lähetin sen edelleen toiselle puolelle yliheitolla, joka meni hienosti. Koiran piti etsiä toista maalimiestä ylämäestä jonkin aikaa, kunnes löysi hänet. Kiersin koiran ja maalimiehen, ja haukku pätki jonkin verran. Jäin seisomaan koiran taakse, ja haukku jatkui, joten palkkaukseenkin päästiin. Liu'uttelin rinteestä alas, ja lähetin koiran lähellä olevaa maalimiestä kohti. Oli hauskaa katsoa, kun koira sai hajun maalimiehestä erään kiven vieressä. Jostain syystä se oli aivan varma, että maalimies on kivellä tai kiven sisässä. Se nousi kivelle, hyppäsi alas, kiersi kiveä, nousi kivelle, laskeutui alas jne. Hetken kierrettyään se lähti tarkentamaan maalimiestä muualta. Taisi ressu olla hieman etsinnästään turhautunut, kun se haukkui tosi hyvin maalimiestä, jonka kiersin kertaalleen ennen kuin itse palkkasin koiran. Viimeinen maalimies oli umpipiilossa lähellä keskilinjaa. Koira meinasi lähteä sinne jo varastamalla, mutta sain sen takaisin. Koira bongasi hajun helposti, seurasi sitä, kiersi piiloa, nousi sitä vasten, hyppäsi sen katolle, koitti työntää kuonoaan piiloon ja yritti konstia jos toistakin, että olisi päässyt maalimiehen lähelle. Yhden kerran se jopa palasi luokseni, kun ei osannut ratkaista umpipiilon arvoitusta. Lähetin koiran takaisin, ja se meni piilolle onneksti motivoituneen oloisena. Onneksi sattui hyvä ja osaava maalimies, joka osasi avustaa koiraa lopulta hyvään haukkuun, joka jatkui, vaikka tulin koiran viereen. Olipa erikoinen harjoitus!

Lauantaitottis

Hallitottikseen mentiin kummallisin fiiliksin, kun edellinen kerta oli mennyt niin hyvin. Jotenkin tuntui, että samaan euforiaan on vaikea päästä uudelleen. Homma lähti kuitenkin sujumaan heti ryhmäharjoituksessa.

Omassa satsissa alkuun mentiin henkilöryhmää, ja purkki odotti kentän laidalla. Koira seurasi todella hyvin, ja mamma pääsi tunnelmaan. Teimme varmasti jotain muutakin harjoitteita, mutta en millään muista, mitä.

Toisessa satsissa teimme paikkamakuun ja eteenmenoja. Paikkamakuussa toinen koira oli samalla kentällä leikkimässä ja tekivät he luoksetulonkin. Meidän poitsu ei kiinnittänyt kumpaankaan huomioita, hyvä. Kun toinen koira oli poistunut, teimme pari eteenmenoa purkille. Koira malttoi seurata, mutta ryntäsi vauhdikkaasti eteen. Lopussa teimme hassutteluja ja namin seuraamista, kierimistä ja muuta kivaa.

Oli hyvä harjoitus, ja mieltä kohottivat muiden treenaajien kommentit siitä, että homma on hyvässä vaiheessa. Olivat mokomat lykkimässä meitä kevään BH-kokeisiin ja kehuivat koiran paikkaa seuraamisessa. Ne olivat tosi tervetulleita sanoja, kun viime talvi oli niin haastava ja olemme edistyneet melko hitaasti tähän pisteeseen.

Tunnelma laski kuin pannukakku, kun koira treenin jälkeisellä lenkillä sai taas omalla reviirillään raivarit toiselle koiralle. Että näin: tunnelmasta toiseen.

Vauhtia, vauhtia

Rinkiin oli koottu pilvin pimein hyppyjä, käännöstä markkeeraava putki ja kepit. Ensin pelkäsimme, että joudumme kiertämään rataa "nurin päin" eli koira oikealla puolella, mutta onneksi ohjaajat käänsivätkin meidät oikeaan suuntaan.

Ensimmäinen satsi ei meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan, kun edessä oli hyppy, putki käännöksellä ja hyppy. Rauhoittelin vilkasta koiraa toimimalla rauhallisesti, mutta sepä aiheuttikin sen, että vauhtini ei riittänyt ohjaamaan koiraa. Homma alkoi toimia, kun lisäsin vauhtia. Yksi meidän haasteista tulee olemaan, kuinka voin auttaa koiraa keskittymään ja liikkua liukkaasti yhtä aikaa. Pääsimme suuripiirtein kolmea hyppyä sarjassa, kunnes minä tipuin vauhdista.



Toinen satsi tehtiin vastakkaiseen suuntaan, ja keppien tilalle vaihdettiin putki. Luvassa oli siis vauhdikasta juoksua koiran kera. Onneksi koiran vaihto toiselle puolelle ei tuntunut pahalta. Saimme pidemmänkin hyppysarjan onnistumaan, vaikka putken kohdallakin tulikin "tenkkapoo", kun en pysynyt liukasliikkeisen koirani perässä ja en näin ollen ollut ottamassa sitä vastaan putkelta. No, jotenkin saatiin sekin hoitumaan, ja oli jälleen kerran kiva treeni.

Ei haukku haavaa tee

Tälle päivälle piti olla luvassa parikin hakutreeniä, mutta ohjaaja ei kyennyt ohjaukseen ensimmäisessä, kun heräsi juuri ennen treeniä ja oli vielä puoliunessa. Iltapäivällä koitettiin sitten treenatakin, kun emäntä oli saanut pitkät päiväunet alle.

Rommia haukutettiin metsässä, ja etsinnät ja muut kikkailut jätettiin sikseen. Koiralla oli neljä mahdollisuutta osoittaa haukkukykynsä. Ensimmäinen kerta ei alkanut hyvin, kun kurkusta ei tullut ääntä, vaan ensin availtiin leukoja äänettömästi. Muilla kerroilla tuli heti ääntäkin, mutta haukku on hieman "vajaa". Koira ei häiriinny paljoa, vaikka lähestynkin sitä, mutta vahvaan haukkuun on vielä löydettävä kunnon avaimet. Se kun tiedetään, että sekin puoli siellä koirassa on, mutta se vain tulee vain aika ajoin esille. Toinen juttu, mikä nyt näkyy, on se, että koira törmää maalimieheen ja tarjoaa haukkua melko lähellä kasvoja. Huomasin tämän äänenavauksessa, ja homma jatkui koko harjoituksen ajan. Onpa taas mietittävää.

Hallitottiskausi korkattu

Kävimme päivällä metsälenkillä noin asteen lämpötilassa. Maassa näkyi ensimmäisen kerran kuuraa. Metsässä kuului tosi kaukaa koiran haukku, ja mahtoiko kuulua yksi laukauskin. Näimme myös yksinäisen nuotion. Taisi olla metsästäjät liikenteessa kuitenkin, vaikka autoja/miehiä ei näkynyt missään. Rommin kanssa pidettiin hauska frisbee hetki metsäaukiolla. Koira haki mahtavasti lelua, ja otti sitä ilmasta kiinni. On se tarkka kaveri.

Hallitottiskausi on korkattu tänään. Sessio oli menestyksekäs, sillä tykkäsin Rommin tekemisestä koko harjoituksen ajan. Ensin kävimme koko porukalla hallissa koirineen. Kaikki koirat hauskuttivat ohjaajiaan ollessaan niin hyvin kontaktissa, kun kaikkia hieman jänskätti uusi paikka ja uusi seura. Verrattuna vuotta aiempaan Rommi ja ohjaajakin oli varmasti kuitenkin rennompia.

Ekassa omassa satsissa otimme seuraamista ja henkilöryhmää. Treeni tehtiin namipurkkia hyödyntäen, ja se todisti, että me ollaan saatu sillä edistymistä aikaan. Kerran koira vilkaisi kohti purkkia henkilöryhmässä, mutta muuten tsemppasi tosi hienosti. Se teki hienoja käännöksiä, ja oli muutenkin mukavassa vireessä.

Toisessa satsissa otimme ensin liikkeestä istumista. Kaikki kolme ottoa onnistui. Takaa kuului vaan, että hyvä, kun koira jäi istua tapittamaan käskystä. Se oli suuri ylläri, koska emme ole ottaneet jääviä muualla kuin talon päädyssä, ja siinäkin toistoja on varmaan alle kymmenen. Lisäsimme riskiä, ja tein heti perään vielä pari liikkeestä maahanmenoa. Nekin menivät hienosti. Koira teki myös hienoja käännöksiä, vaikka ohjaamiseni oli niissä heikkoa. Yksi täyskäännöskin onnistui koiralta upeasti, vaikka omat askellukset olivat mitä sattuu. Voi että olin ylpeä mun koirakullasta!

Kun ryhmällä oli aikaa ruhtinaallisesti, otimme vielä yhden satsin paikkamakuuta ja leikkiä. Melkein koko ruokasatsikin meni, kun teimme niin paljon kaikkea. Koira oli melko naatti, kun pääsimme kotiin. Ihana Rom, Rom!

Turffit rulettaa

Agilityn hallikausi on avattu. Koira oli selvästi tyynempi hallin hälinästä kuin vuotta aikaisemmin, jolloin eka kerta meni ihan totutteluun. Koira odotteli suhteellisen rauhassa vuoroaan häkissä. Se ei tosin makoillut täysin levollisesti, mutta ei myöskään haukkua paukuttanut, kuten niin monet muut vuoroaan odottavat. Siihen meteliin pitää taas itsekin tottua...

Treeni oli sinänsä helpohko: ringissä oli hyppy - putki - hyppy - putki kaarteessa - kepit - rengas ja hyppy. Putosin Rommin kyydistä heti alussa. Kerran ohjasin sitä niin pieleen, että se törmäsi hyppyesteeseen ja pudotteli rimat niin, että pauke kävi. Kyllä harmitti. Toisenkin kerran se teki saman, mutta silloin ei toivottavasti niin paljoa mun virheen takia. Parhaimmillaan saimme neljä estettä putkeen.

Toisella kierroksella kertasimme keppejä ja Rommi sai palkaksi putkeen menon. Ihana hassu koirani, joka rakastaa putkea. Tässä treenissä se kyllä ehti tarjota kaikkea muutakin. Siitä ihan hätkähdin, kun jätkä oli menossa Aalle, jota se ei muistaakseni koskaan ole edes tehnyt.

Uudet turffit jalassa oli kiva treenata. Hallikausi, yes! Treenit sateessa ja tuulessa ovat hetkeksi ohi.