Lauantaitottis

Hallitottikseen mentiin kummallisin fiiliksin, kun edellinen kerta oli mennyt niin hyvin. Jotenkin tuntui, että samaan euforiaan on vaikea päästä uudelleen. Homma lähti kuitenkin sujumaan heti ryhmäharjoituksessa.

Omassa satsissa alkuun mentiin henkilöryhmää, ja purkki odotti kentän laidalla. Koira seurasi todella hyvin, ja mamma pääsi tunnelmaan. Teimme varmasti jotain muutakin harjoitteita, mutta en millään muista, mitä.

Toisessa satsissa teimme paikkamakuun ja eteenmenoja. Paikkamakuussa toinen koira oli samalla kentällä leikkimässä ja tekivät he luoksetulonkin. Meidän poitsu ei kiinnittänyt kumpaankaan huomioita, hyvä. Kun toinen koira oli poistunut, teimme pari eteenmenoa purkille. Koira malttoi seurata, mutta ryntäsi vauhdikkaasti eteen. Lopussa teimme hassutteluja ja namin seuraamista, kierimistä ja muuta kivaa.

Oli hyvä harjoitus, ja mieltä kohottivat muiden treenaajien kommentit siitä, että homma on hyvässä vaiheessa. Olivat mokomat lykkimässä meitä kevään BH-kokeisiin ja kehuivat koiran paikkaa seuraamisessa. Ne olivat tosi tervetulleita sanoja, kun viime talvi oli niin haastava ja olemme edistyneet melko hitaasti tähän pisteeseen.

Tunnelma laski kuin pannukakku, kun koira treenin jälkeisellä lenkillä sai taas omalla reviirillään raivarit toiselle koiralle. Että näin: tunnelmasta toiseen.