Hapuilua hakuilussa ja ruokakokeilussa

Illan hakutreenin piti olla tyhjien kokeilu. Etukulmista tuli löydöt, vaikka lähetykset ja lähdöt olivatkin löysät ja suunnat enemmän koiran itsensä valitsemia. Sama jatkui tulevilla kolmella tyhjällä, joista kaikilla työskenneltiin taaksepäin. Koira kyllä irtosi hyvin sivurajalle, mutta lähti etenemään aina väärään suuntaan. En pystynyt tekemään selviä etenemisiä keskilinjalla, koska alue oli niin lyhyt. Näin ollen loppuun sopi enää yksi löytö, josta siltäkin minusta näytti, että koira haukkuu ihan maalimiestä päin pylly pystyssä. Jäi hieman epäselväksi, mikä koiran haukkuasento oikein oli, mutta kokonaisuutena treeni antoi taas ajattelemisen aihetta. Samasta suunnasta löytyi parempikin maasto, johon saisi pidemmän radan, joten paikkaa kannattaa kokeilla uudelleen.

Koirulin masu on ainakin pysynyt terveenä, vaikka olemme muutaman päivän syöttäneet sille osin uutta ruokaa. Meneillään on taas kokeilu siirtyä rasvaisesta uninary-ruuasta pikku hiljaa kevyempään vaihtoehtoon. Urinary on tosin käynyt koiralle hyvin, ja se on syönyt sitä yhtäjaksoisesti ainakin vuoden. Tänä keväänä aloimme lisäillä parempia herkkuja joihinkin treeneihin, ja hyvin se on niitä sietänyt. Kesällä koira on saanut myös nakertaa luita, kun hampaat meinaavat tällä menolla kellertyä. Nyt olisi kiikarissa ruoka, joka sisältää mielestäni sopivan suhteen proteiinia ja rasvaa sekä sopivasti muitakin tarvittavia apuaineita. Jatkamme kokeilua ainakin pikkupussillisen verran, ja saapa nähdä, miten käy.

Loma-agi takkuaa

Tauon jälkeen agility taas takkuaa. Emme päässeet radalla montaakaan estettä eteenpäin, kun mun möhelöintien takia homma piti keskeyttää ja koira piti palkata urheasti suoritetuista yrityksistä. Puomi ja sen alakontakti toimivat kuitenkin vauhdistakin, mutta muita mukavia yllätyksiä ei ratoihin sisältynytkään. Kepit olivat yhtä levällään kuin edellisellä yrityksellä, ja erityisesti oikean puolen ohjauksessa näkyi, että tokoa, tottista ja pk-lajeja oli puserrettu edellinen viikko. Koira ei sitten millään halunnut pysyä oikealla puolellani, ja vastapäivään kierretty rata oli meille vaikea. Myötäpäivään suoritettu reitti oli selvästi helpompi.

(Myöh. huom.: Kun hommaan lisätään vielä treenistä äkäiseksi ärtynyt selkä, niin kokonaisarvosana himmentyi varsin alhaiseksi.)

Palauttavaa hakutreeniä

Menimme Vesilahden maastoihin etsimään ukkoja. Tarkoituksena oli tehdä mukava nostattava treeni, ja sellainenhan siitä tulikin. Ehdin jo epäillä, jaksaako koira työskennellä, kun muilla 28 asteen helle (tai uusi maasto) tuntui tekevän tepposiaan. Haamuilla ja huhuilulla saatiin kuitenkin meidän poika semmoiseen vireeseen, että kahden ensimmäisen kohtuullisen piston jälkeen homma hajosi käsiin. Poika varasti kolmannelle pistollekin ja vielä myös neljännelle, joka piti ottaa korjaussarjaksi sikailulle. Kuumuudesta huolimatta motivaatiota tuntui kuitenkin olevan, ja haukkukin kesti hyvin. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen pikkupossuni suoritukseen, koska treenin tavoite oli saavutettu.

Mahtoiko hyvä vire johtua siitä, että koira oli ollut hoidossa koko päivän. Olimme koko päivän puuhanneet vierailulla olevien kummipoikien kanssa Särkänniemessä, ja koira pääsi mamman kanssa hommiin vasta myöhemmin illalla. Onneksi aikataulu oli sellainen, koska päivä oli ollut niin kuuma. Kun olemme porukalla kotona koira näyttää nauttivan olostaan kummipoikien kanssa, koska se saa jatkuvasti näiltä positiivista huomiota. Toivottavasti se saa myös riittävästi lepoa, vaikka nukkumisjärjestelyt ovat vierailun ajan poikkeukselliset, kun pojat ovat vallanneet Rommin normaalin unipaikan.

Tiivis tahti jatkuu

Maaseutumatkailun jälkeen vuorossa oli kaupunkikävely. Mentiin taas pitkin poikin Hämeenpuistoa sekä lenkki keskustorille. Kun alla on riittävästi aktiviteettia, mukavan rauhallista koiraa on kiva viedä vaikka ihmisten ilmoillekin.

Illalla totesimme hieman järkyttyneinä, että vast'ikään punkinestoaineen saadusta koirasta löytyi kuitenkin yksi tuollainen ilkeä otus. Punkki oli kiinnittyneenä varvasväliin, joten ehkäpä ihoa pitkin levittäytyvä aine ei kuitenkaan ollut yltänyt ihan sinne saakka. Aussileirillä ehdimme jo monta kertaa huokaista helpotuksesta, kun meidän koira selvisi punkkitarkastuksesta puhtain paperein, kun muista kavereista oli löytynyt noita ilkeitä otuksia. Nyt oli kuitenkin meidänkin vuoro.

(Myöh. huom.: puremakohta parani pienestä punoituksesta ja turvotuksesta hyvin muutamassa päivässä)

Marjaisat maastot

Kävimme porukalla katsomassa, missä mallissa hakumaastot makaavat. Siellähän ne olivat, tutussa paikassa ja timmissä kunnossa. Lisäksi ne olivat mustikoita pullollaan. Onneksi olimme varustautuneet pikkuämpärein (ruudun merkit), joten ryhdyimme lenkkeilyn lisäksi poimimaan satoa. Koiruli pyöri enimmäkseen lähistöllä ja maisteli marjoja suoraan varvuista. Välillä se taisi käydä morjenstamassa tuoretta tuttavuutta eli marjametsästä löytynyttä labbismummoa kahden rouvan seurassa. Tunnissa keräilimme alueelta litrasen marjoja, ja omat poimimat marjat maistuivatkin varsin makoisilta.

Tokoterapiaa

Kiireinen viikko huipentui sunnuntain tokoiluun kivassa kesäsäässä. Treeniin oli ilmestynyt harvinaisen iso määrä harjoittelijoita, joten välillä jakaannuimme kahteen ryhmäänkin. Rommille se oli taas hyvää keskittymisharjoitusta, vaikka koko viikko oltiin jo oltu koiraporukoissa. Sinänsä tekeminen oli jälleen perussettiä. Sinne mahtui huono luoksetulo (koira törmäsi) ja hyviä jääviä liikeitä (ainakin istumista).

Koko joukko Hazelmooreja

Rommi 16.7.2011, copyright Noora Saros
Perinteinen Hazelmoor tapaaminen oli tänäkin vuonna Koiramäellä Valkeakoskella. Koska alla oli edellispäivän rankka ajomatka, tyydyimme enimmäkseen loikoilemaan nurmella ja tuijottamaan muiden treenisuorituksia tokossa ja agilityssä. R-sarjasta olivat paikalla tällä kertaa vain Rommi ja siskonsa Unna. Koiria kuvattiin pöydällä, ja Rommi pääsi vuorollaan kuvattavaksi. Poitsu seisoi pylly tuuleen päin, joten housut ja jalkojen hapsut vain heiluivat tuulessa, kun kamera kävi. Poitsu näytti saaneen tuulessa myös mahtavan irokeesin, mutta tämä kuva oli pakko valita, kun se lienee ainoita, jossa uroolla on suu kiinni. Välissä kävimme ikuistamassa Rommin seuraamiskontaktin, joka vaatikin useamman otoksen, sillä ihan jokaisesta kuvasta kontaktia ei löydy. Yhdessä kuvassa on kuitenkin kuusi jalkaa ja kontakti.

Kuusi jalkaa ja kontakti
Päivän kruunasi, kun koko joukkio (tosin ilman nuorimmaisia) laitettiin paikkamakuuseen nurtsille. Rommi oli ensin sitä mieltä, että rivissä oli koiria, joille piti murista ja nostaa karvat pystyyn, mutta kun homma tehtiin toko-tyyliin, ei sillä ollut mitään ongelmaa maata paikoillaan. Tilannetta helpotti, kun koira laitettiin riviin viimeiseksi. Pääsimme jopa rivistä poiskin rauhassa, vaikka alku näytti ensin haastavalta. Tilanteesta saatiin mahtavan näköisiä kuvia, joita joku ehti jo epäillä tekaistuiksi. Höpö, höpö, livenäkin tuo näytti ihan mahtavalta.

Koko joukko Hazelmooreja, copyright Noora Saros

Rotuyhdistyksen pk-leiri

Rotuyhdistyksen pk-leiri järjestettiin tänä vuonna Kaavilla (ei siis Kaavissa) Raukun toimintakeskuksessa 10.-15.7. Raukku on Koillis-Savon Kennelkerhon omistama entinen koulu, jonka pihamaalta löytyivät (tottis)kenttä, sauna, mökit ja grilli eli käytännössä kaikki, mitä leiripaikalta vaaditaan. Paikkaan oli jälleen kokoontunut iloinen joukko ihmisiä koirineen. Viikko oli täynnä treeniä, mutta välillä muistettiin syödä ja saunoakin. Untakin saatiin jonkin verran.

Haku

Hakutreenit olivat ehdottomasti leirimme kohokohdat, ja ohjaajana urakoi Samuli Juntto. Lähdin leirille hakemaan vinkkiä pariin haasteeseen eli tyhjiin ja piiloihin. Kun metsässä ei ollut luontaisia piiloja ja irtopiiloja ei ollut mukana, tuli selväksi, että leirillä tahkottaisiin tyhjiä.

Ensimmäinen alue oli haastava, koska sen oikeassa sivussa metsä vaihtui ylämäkeen syväksi heinikoksi. Tämä tuotti useille koirille haastetta, mutta Rommi haki sieltäkin hyvin alkuhaahuiluista huolimatta. Treeniin sisältyi yksi tyhjä vasemmalle (toinen pisto), mutta koira tuli sieltä pois kohtuullisen hyvin. Alueelle ei oltu tehty hajuapua tai muutakaan vinkkiä, mikä ilmeisesti helpotti koiran ratkaisua jättää homma kutsusta kesken.

Rommi hakee Kaavilla 2011
Kaksi seuraavaa treeniä tehtiin hyvin selkeässä ja hyväpohjaisessa maastossa, joten maastossa näkyi hyvin, mitä koira teki (ja päinvastoin). Toisessa treenissä koira sai neljä löytöä (kaksi alussa ja kaksi lopussa) ja kolmannessa treenissä maalimiehiä oli kolme (yksi alussa ja kaksi lopussa). Molempiin tuli tyhjiä sellainen määrä, että menin laskuissa sekaisin. Homman idea oli saada Rommille kunnon pistoja, joissa tehdään kunnon laatikko. Laatikot paranivat toistojen myötä ja sain myös hyviä vinkkejä etenemisen ajoitukseen. Hain osasta pistoja koiran itse pois, joten hallintaakin tuli harjoiteltua. Koira lopetti haukun hyvin, ja tuli kiltisti sivulle. Leirin viimeisenä kokonaisena päivänä pidetyssä treenissä koira osoitti jo hiipumisen merkkejä, kun se ei millään olisi jaksanut enää aloittaa haukkua viimeiselle maalimiehelle. Se teki sen kuitenkin urheasti.

Koira toimi tyhjillä hyvin, joten jälleen kerran tuli osoitettua, että tämän koiran kanssa sujuu, kun vaan uskaltaa treenata ja edetä rohkeasti.

Jälki

Teimme koirulille pari jälkitreeniä. Ensimmäinen treeni tehtiin hyvässä säässä melko jyrkästi laskevaan mäkeen. Merkkeinä olivat isot pyykkipojat naruineen.
Koiralle laitettiin nakinpaloja jäljelle, mutta muurahaiset ehtivät vallata namit. Rommi yritti ottaa ensimmäistä namia suuhun, mutta todetessaan mustat viholliset, se sylkäisi palan vihaisena suustaan, ja jatkoi jäljestystä äkäisesti. Jokainen nami, jonka ohi sen piti mennä, nostatti koiraa aina vaan parempaan suoritukseen. Koko ajan koira jäljesti nenä maassa, ja nenä ei noussut edes silloin, kun himmasin liinasta sen vauhtia. Liina kulki kulkusten kautta, mutta se ei tuntunut haittaavan. Jäljellä oli rajujakin kulmia molempiin suuntiin, mutta hyvin poika veti.

Toinen jälki oli aivan edellisen vastakohta. Koira nosti kuonoaan maasta usein, ja se haahuili jäljen molemmin puolin. Tällä viimeisenä päivänä tehdyllä jäljellä ei nyt ollut namia, vaan ainoastaan pari keppiä, joista se sai palkan. Se ei nostanut keppejä ennen kuin pyydettäessä, mutta merkkasi ne tosi hyvin. Jäljen merkkaus oli liian selvä (muovit), koska korostetun isoa merkkiä koira yritti jopa kuonollaan tavoitella. Perinteemme tehdä leirillä hyvä "loppujälki" romutettiin tässö.

Tottis

Tottis ei ollut meidän juttu tällä leirillä. Olemme jumiutuneet seuraamiseen, ja kaikki muut liikkeet ovat vain treenamista vailla, joten meillä ei ollut oikein mitään ongelmiakohtia esittää hyvälle kouluttajalle, joka oli tällä kertaa Teija "Tytti" Juntto. Nautiskelimme sitten vaan enimmäkseen muiden suorituksista.

Yhtenä päivänä veivasimme seuraamista, ja vire oli hakusessa. Alku oli ihan kaamea, mutta koira piristyi loppua kohden, kun teimme kahdeksikkoa ruutumerkkien ympäri. Myös lopun pikkuliikkeet sujuivat. Saimme ohjeen hidastaa vauhtia, missä ehtii paremmin tarkistaa, mikä mättää. Välillä pitäisi tehdä myös pidempää sarjaa, jotta näkisi, missä oikeasti mennään. Ja neuvo itselle on: treenaa enemmän!

Esineruutu

Koiran työskentely esineruudussa on sinnikästä, mutta meillä ei ole vielä oikein rutiinia lajiin ja ongelmana on koiran himo ensin etsiä kaikki esineet ja vaihdella niitä kesken piston. Meidän tulee siis pitäytyä edelleen yhdessä esineessä, merkitä ne hyvin, tehdä kaistoja ja ohitusharjoituksia niissä.

Kahdesta harjoituksesta ensimmäisessä teimme 5 pistoa kolmella vieraalla esineellä. Koira toi alkuun esineet jolkotellen, mutta vauhti parani loppua kohden. Luovutukset eivät ole valmiita, joten hinkkasin vain yhtä tuontia, kun koira pudotti esineen.

Toisessa treenissä oli sama ruutu ja 10 kuumaa paikkaa, joita muut olivat hinkanneet. Koira haki tosi paljon tallausjälkiämme pitkin ja jäljesti ruudussa muutenkin. Töitä se tosin teki koko ajan. Tässä treenissä haettiin viittä esinettä, alkuun yksittäisiä ja sitten "häiriöesineellä". Häiriöt eivät vaikuttaneet tuontiin tällä kertaa, vaikka hyviä luovutuksia ei saatukaan. Koira mälväsi esineitä liikaa ja pudottikin välillä.

Muuta

Ekana iltana Rommi pääsi parin hurmaavan neidon kanssa läheiselle tielle ravaamaan, mutta muutoin riehumahdollisuudet olivat vähissä. Koira saikin paljon lepoa, joka tosin oli usein avoimen mökin oven läpi vahtimista. Koira pysyi mökissä, vaikka välissä oli vain kangashäkki ja hyttysverkko. Pelkkä hyttysverkko ei sitä pidätellyt - sekin tuli kokeiltua, kun yhtenä tottispäivänä ihmettelin, että tuleepa tuolta tutun näköinen koira irrallaan. Omahan se tietty oli, kun olin unohtanut nostaa häkin tulpaksi ovelle. Muutoin koiran kanssa oli kiva olla leirillä. Rommi rauhoittui huoneessa hyvin, nukkui kiltisti ja ei pitänyt mekkalaa yksin ollessaan.

Leirin lopuksi pirkanmaalaiset leiriläiset ajelivat karavaanina takaisin kotia kohti, minne palattiin jälleen kerran väsyneinä, mutta onnellisina. Meille ei onneksi tullut isompia haavereita itseemme, koiraan tai autoon, vaikka tämäkään leiri ei säästynyt kokonaan ilman vahinkoja. Koirista ja ihmisistä löytyi leirillä iso kasa punkkeja, yhtä koiraa "pisti" ilmeisesti oksa, yhteen laukkuun pissattiin kai kahdesti ja yhden ihmisen varpaan muljautti sijoiltaan kotimatkalla hidastusvalli. Kaikkea voi sattua ja tapahtua. ;-)

Samaa rataa agilityssä

Tänään agilityn treenirata oli sama kuin viimeksi. Oli kiva mennä samaa rataa toistamiseen, koska tarvittavat ohjausliikkeet olivat muhineet aivoissa viikon verran. Muutoin meno sujui hyvin paitsi että kepit eivät sujuneet alkuunkaan. Erityisesti alun hyppysarja, ohjaus putken väärään päähän, vauhdikas putki-muuri-hypyt-osuus ja lopun eteenmeno olivat kivassa mallissa. Jonkin verran piti tahkota sitä yhtä vaikeaa kohtaa takaperinmenoineen ja yliheittoineen, mutta sekin sujui, kun löysi esteet. Ne olivat nimittäin sen verran eri paikoissa, että liikemuisti (ai, mulla onkin sitä) vei väärään paikkaan.

Keppejä piti ottaa erikseen toisellakin kierroksella, ja siinä on nyt yhteinen tahti jotenkin hukassa. Me melkein löydettiin se keväällä hallissa, mutta nyt se on kadonnut. Tuli jotenkin mieleen se yksin tehty keppiharjoitus jossain vaiheessa kesällä, joka meni ihan pyllyn alle. Silti koko treeni oli voittopuolisesti positiivinen.

Hieman hallitumpaa menoa

Hakutreeni pidettiin samassa paikassa kuin edellinenkin. Koira veti hakumetsään tutulla tavalla, ja se pisti vieraiden maalimiesten silmään. Ilmassa oli pientä naljailua siitä, että koira taitaa inhota harjoitusta, kun se ei millään meinaa tulla paikalle. Setti oli perusmallia ilman tyhjää viidellä pistolla. Mukana oli kaksi vierasta maalimiestä, jotka sujuivat hyvin.

Ensimmäinen pisto oikeaan etukulmaan sujui hyvin. Koira löysi, menin paikalle ja palkkasin itse koiran. Seurasimme kolmoselle etenevää maalimiestä hetken ja palasimme sitten keskilinjalle ja alkuun. Toinen maalimies löytyi kuusikosta, ja otin sieltä luoksetulon. Kolmas maalimies oli sama kuin ensimmäinen paitsi että mm oli piiloutunut umpipiiloon. Koiraa piti palauttaa ruotuun, kun se meinasi tulla piiloon. Haukku katkeili tässä enemmän kuin ensimmäisellä pistolla, mutta pääsin kuitenkin viereen ja palkkaamaan. Nelospiilolta maalimies toi pois, ja vitospiilolla mm palkkasi itsenäisesti umpipiilosta, kun lähestyin. Sielläkin koiraa oli pitänyt vähän toppuutella. Koiran oli pitänyt myöskin vetää henkeä ennen kuin ilmaisu alkoi. Keli oli taas normaali eli lämpöinen ja täynnä ötököitä.

Saatiinpa ainakin purettua neljän maalimiehen taika. Siinä luvussa tulee tehtyä aivan liikaa treenejä, kun pitäisi vaihdella enemmän esim. kahden ja kuuden välillä.

Pihatottista etäpalkan voimalla

Romppu-pomppu oli kotona, mutta hoidossa viikonlopun, kun isäntä ja emäntä olivat matkoilla. Koira oli kiukutellut ja mm. pysähdellyt ja hypännyt jotakuta juoksijaa kohti. Viikonloppu oli ollut kuuma, ja koira kyllä reagoi siihenkin.

Maanantai-illan pihatottis sujui etäpalkan voimalla taas mukavan motivoituneessa olotilassa. Pitäisi muistaa siirtää tuota etäpalkkaa autolle muuallekin, mutta aina se vaan unohtuu. Saattoipa koira olla motivoituneempi myös edeltäneen poissaolomme johdosta. Perusasiat sujuivat kivasti, mutta jouduimme silti hinkkaamaan liikkeestä seisomaan jääntiä, joka ei meinannut luonnistua millään, vaan koira meni aina istumaan. Jouduimme ottamaan tosi monta toistoa, kunnes homma toimi oikealla tavalla. Koira vaan tarjosi väärää tapaa monta kertaa.