Mäkilähtö ja mätsärimenestys

Tiukka viikko takana. Kun sattumalta tällä viikolla jokaiselle arki-illalle tuli jotain aktiviteettia, päätin, että katsotaan nyt, miten koiran hermo kestää rääkin. Lopputulos on ihan hyvä, mutta tänään perjantaina koira huilii nyt hyvin ansaittua lepopäivää.

Maanantai oltiin tokoilemassa. Treenissä kokeiltiin lukuisia liikkeitä: perusasento, seuraaminen, hyppy ja maahanmeno. Treenasimme liikkeisiin tarvittavia osia sillä tasolla, missä nyt menemme. Joku temppukin olisi pitänyt osata, mutta meidän repertuaarista sellaista ei löydy. Treenissä törmättiin kauniiseen aussityttöön Riesuun (Snowtime's Deep South), joka on nähty viimeksi ihan pienenä pentuna.

Tiistaina olimme pienellä porukalla hakutreenissä Nokialla korkealla kallioisessa maastossa. Rommi pääsi ensimmäistä kertaa tallaamaan aluetta. Pääsin todistamaan poitsun ilmeistä paimennusvaistoa, kun hajaannuimme 10-15 metrin välein letkaksi. Poitsu juoksi letkan reunasta reunaan ja jälleen takaisin. Kai sitä otti päähän, että ei saanut meitä nippuun, koska päästyämme takaisin lähtöpaikkaan koira otti ja lähti. Siis sanaakaan sanomatta katosi. En edes tajunnut, että koira ei ollut lähistöllä, koska se on aina vapaana ollessaan pitänyt hyvin huolta siitä, että väki ei pääse karkuun. Huhuilin sen perään, mutta se oli tietysti myöhäistä. Pahin pelkoni toteutui, kun tajusin, että Rommi lähti tottiskentälle, missä oli meneillään ties monetko treenit. Koira oli siis juossut alas kallioilta, jatkanut matkaa tietä pitkin ja ilmestynyt kentälle. Itsenäisyyttä ja/tai uteliaisuutta alkaa siis löytyä. Joku ystävällinen sielu oli jo kytkenyt koiran, kun pääsin lopulta perille saakka. Huilittuaan hetken autossa Rommi pääsi vielä treenaamaankin. Kolme pistoa ääniavuin meni ihan kohtuullisesti, vaikka emäntä edelleen puhkui kiukkua koiran katoamistempusta.

Keskiviikkona olimme tottistelemassa Pirkkalassa. Treenasimme ensin imuttamalla seuraamisessa tiukkoja käännöksiä ja lopulta myös täyskäännöstä. Toisella jaksolla kokeilimme, miten sivulletulo opetetaan siten, että koira oppii myös käyttämään peräpäätään. Olemme toistaiseksi lähteneet seuraamiseen enimmäkseen lennosta, ja varsinainen sivulletulo on vaiheessa. En ole myöskään osannut vielä päättää, minkä käskyn valitsen sivulletuloon. Koira osaa kyllä seurata käsiohjausta sivulle, mutta sanallista käskyä en ole vielä käyttänyt. Teimme myös torstaita varten muutaman seisomisharjoituksen leikittämällä ja pysäyttämällä namilla.

Torstaina Rommi teki debyyttinsä Match Showssa. Jäähallilla oli kai vajaat 70 alle 1-vuotiasta pentua ja aikuisten määrää en uskalla edes veikata. Kasvattaja esitti koiran, ja minä sain nauttia kevätauringosta ja hyvästä seurasta. Mukana karkeloissa oli mm. aussiepojat Make (3kk) ja Vili sekä hakukaveri Qara. Ensimmäisellä kierroksella Rommi sai punaisen nauhan. Punaisten joukosta Rommi sijoittui peräti neljänneksi, joka oli aivan loistava tulos ensimmäiseksi kerraksi. Kiitos menestyksestä kuuluu esittäjälle, joka sai pojan näyttämään siltä kuin juttua olisi harjoiteltu enemmänkin. Luoksepäästävyys sujui kuulemma ilman hötkyilyjä kumpaankaan suuntaan, hyvä! Tilaisuus oli meille tärkeä sosiaalistamisharjoitus, josta koira sai kyllä pisteet. Se oli sopivan rento, mutta ei kuitenkaan flegmaattinen.

Tänään perjantaina on otettu lunkisti, vaikka koira ei suuremmin tuntunut tiiviistä viikkotahdista häiriintyvän. Viikonlopuksi luvataan kaunista säätä, joten pääsemme varmaan nauttimaan ulkoilusta eri muodoissa.

Painoa on poitsulle kertynyt noin 19,5 kiloa.