Talviturkki on kastettu

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli-puli.

Olimme tänään Rommin kanssa metsälenkillä. Metsästä olivat lähes kaikki lumet sulaneet, ja vihreä sammal näytti vaihteeksi tosi mukavalta ja kauniilta. Koira katseli menomatkalla tulvivaa isoa puroa naamallaan samanlainen kiinnostunut ilme kuin mitä kohdistuu nyt joka paikassa lorisevaan sulavaan veteen (rännit, kaivot jne.). Kieltosana kuitenkin esti lähemmän tutustumisen outoon aineeseen. Paluumatkalla ei enää enempää ihmetelty, vaan koira lähetyi sameaa ja ruskeaa vettä vauhdilla. Penkereen reunalta otettiin kahden metrin loikka ja plums, koira lässähti veteen keskelle ojaa! Koira upposi hetkeksi uppeluksiin, kun purossa olikin vettä toista metriä. Sieltä se nousi pintaan ja alkoi uida hädissään kohti puron reunaa. Päästyään turvallisesti maihin se puisteli itseään ja katseli ympärilleen tosi hölmistynyt ilme naamalla: "Mitä ihmettä, tuo ruskea neste upotti ja oli märkää". Ihme kyllä, henkeen ei mennyt vettä, vaikka koira kokeili uimista elämänsä ensimmäistä kertaa.