Pikkutreeniä ja ei niin hyvää vointia

Tänään on taas kulkeminen takunnut. Reissun ensimmäisen ison pissan jälkeen on tullut melkeinpä enemmän sääntönä kuin poikkeuksena stoppi. Näin ollen treenikin oli pientä sievää:

- ensin sivulletuloja ja sivulla oloja. Treenikaveri naksutteli oikeat suoritukset ja Rommi pysytteli ilmeisesti tiiviisti sivulla, kun sille naksuteltiin tiheään.
- toiseksi kapulanpitoa ja irrotuksia. Roo meinasi repiä pelihousunsa kapulan nähdessään, niin innoissaan se siitä oli. Pidot olivat hyviä ja rauhallisia.
- kolmanneksi otettiin vielä luoksetuloja toiselle koiralle häiriöksi. Teimme niitä poikkisuuntaan toiseen koiraan nähden. Ensimmäisessä luoksetulossa meinasi käydä hassusti, kun Rommi kyllä lähti palkalleen oikeaan suuntaan eli eri suuntaan kuin missä toinen koira oli, mutta se vain haki pallon sieltä ja lähti tsekkaamaan paikkamakuuta treenaavan koiran. Sitten tuli eitä ja ärräpäitä itsekultakin. Treeni oli täydellinen, koska kokeneempi koira ei lähtenyt paikaltaan, vaikka Rommin suusta irronnut pallokin meni koiran editse meidän poitsusta puhumattakaan, ja Rommikin palasi mun luo todettuaan, että nuo immeiset taitaa olla tosissaan, että tuonne ei kannata mennä. Mutta huh. Muut luoksetulot otettiinkin sitten namilla, ja niissä ei ollut mitään ongelmaa.