Lopussa kiitos seisoo

Tästä viikonlopusta kehkeytyi sitten kaiken kaikkiaan kohtuullinen, vaikka Rommi meinasi taas oireilla sen verran, että suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan matkan varrella.

Perjantaina piipahdimme raunioilla ketteryysharjoituksissa. Vettä tuli taivahalta ihan riittävästi, joten kuivaharjoittelu oli mahdotonta. Kertasimme laajasti telineitä eli ohjelmassa oli tynnyrisilta, vaakatikkaat, keinu, putki, epämiellyttävä alusta ja pituushyppy sekä kantaminen. Kaikissa liikkeissä lähinnä testasin Rommin rohkeutta telineisiin ja kertasin, miten liikkeiden pitäisi oikeasti mennä. Vaakatikkaat oli miellyttävä yllätys, kun koiran koordinaatio oli parantunut huimasti sitten viime syksyn. Keinukin meni ekaa kertaa paremmin kuin odotin. Pituudessa piti poistaa monta rimaa, että pääsimme telineen puhtaasti. Epämiellyttävällä alustalla väisteltiin vähän, mutta tallasimme sitä ees taas makupalan avulla. Putkeen pitää päästä (ei ongelmaa läpimenossa), ja apuohjaaja avusti koiran maahan toisessa päässä. Kantaminen olikin sitten tuon päivän haastavin juttu. Koira ei olisi millään siirtynyt kantajalta toiselle, vaan venkuroi kovasti.

Kävin vielä sattuneesta syystä tottiskentälläkin kääntymässä ja otin vähän seuraamista ja pari matalaa hyppyä. Leikimmekin hieman, ja koira palautti pallon mulle tosi kivasti muutaman kerran.

Seuraavana päivänä koira oli taas kipeänä ja seisahteli lenkeillä. Se taisi olla hieman kipeä jo edellisenä päivänä, koska kantaminen ja epämiellyttävä alusta olivat epämiellyttäviä. Laitoimme siis sunnuntain suunnitelmat uusiksi ja odotettavissa oli lepopäivä.

Sunnuntaiaamu näytti kuitenkin taas tosi hyvältä, sillä koira kulki taas reippaasti. Lähdimme siis kokeilemaan kuntoa lenkille ja kaikki näytti tosi hyvältä. Päätin siis mennä agilityyn, jossa uusina liikkeinä oli A-este ja pussi. A-este oli normaalia matalampi. (Kontaktin harjoitteluun kehittelin jo päivällä systeemiä, joka sopisi meille. Namitargetti ei välttämättä aja asiaa, koska koira ei mielestäni miellä siinä, että palkinto tulee kontaktista, vaan enemmän itse suorituksesta. Pasin kanssa kehiteltiin puomin korvike kotinurmelle ja kokeilin siinä muutamaa tapaa. Tätä pitää vielä miettiä.) Pussi meni yhtä reippaasti kuin putkikin parin yrityksen jälkeen. Rengas sen sijaan tuntui tänään vaikealta, kun en ohjannut koiraa esteen toiselta puolelta. Pitää varmaan palata siihen jatkossa.

Tässä miettii taas korrelaatiota treenaamisen ja kipuilun välillä, mutta se on karistettava mielestä, kun koiran vointi aaltoilee yhtä lailla riippumatta siitä, onko se levossa vai rasituksessa. Toki rasittavat päivät voivat aiheuttaa vaivoja, mutta olisiko syy sitten kuitenkin palkassa. Sehän on saanut tyypillisesti korkeaproteiinista namia, mikä ei varmaan ole hyvä tässä vaiheessa. Nyt kokeillaan sitten treenaamista pelkästään urinary-ruualla. Tiedossa on pelkkää kuivanappulaa, valitan.