Hämärähakua

Pikkupakkastreeniä oli luvassa perjantai-illan ratoksi. Meidän pikkuhaukku veti oudolle alueelle kuin viimeistä päivää. Äänenavaus oli kohtuullinen. Kaksi ensimmäistä maalimiestä lähti näköpakoina, ja Rommi kiinnittyi molempiin hyvin. Se pääsi ensin etukulmaan vasemmalle. Haukkukin alkoi hetken päästä. Maalimies oli kääriytynyt peittoon, ja sinne kuulemma piti päästä tarkistamaan laittamalla naama peiton alle ennen kuin sitä voi haukkua. Rommi saateltiin puoliväliin, otin luoksetulon ja siitä yliheiton kakkoselle. Yliheitto sujui tosi hienosti. Toinen maalimies oli toisessa etukulmassa, mutta sepä sijaitsikin ojan takana. Koira löysi maalimiehen, tuli hänen kanssaan hetken matkaa, mutta jättikin hänet sitten (hmmm, outoa!).

Seuraava lähetys oli vasemmalle pariinkymppiin kaatuneen puun juurakon alle. Se olikin vaikea. Monta kertaa tehtiin valtaisa lenkki oikealle. Koira taisi viihdyttää itseään. Se kävi kerran jo myös lähellä neljättä maalimiestä, mutta onneksi malttoi jättää sen vielä metsään. Taisi olla vasta neljäs lähetys, kun koira sai kunnolla kiinni hajusta eikä luopunut siitä. Se siltikin joutui pyörimään juurakon ympärillä kerran jos toisenkin. Kerran se kiipesi jopa juurakon päälle haistelemaan nenä kohti taivasta, jotta saisi kiinni hajusta.

Neljäs maalimies oli myös vaikea. Hän istui korkean kiven päällä ja oli siellä vielä peitonkin alla. Iltakin hämärsi juuri siinä 3-4 maalimiehen tietämissä, joten alkava hämäryys lisäsi sitten haastetta. Lähetin koiran muistaakseni maalimiehelle vain kerran, mutta se joutui etsimään silti aika kauan. Se oli kiertänyt kiveä ensin laajemmalta, sitten lähempää ja lopulta kiivennyt kivelle sen pystysuoraa seinää pitkin (idioottikoira!). Se ei ollut oikein aloittanut haukkua, mutta lopulta avustettuna rääkäisi kunnon äänen. Siitä sitten palkkaa.

Koira tuntui olevan harvinaisen poikki, kun vein sitä pois alueelta. Se kulki poikkeuksellisesti selvästi mun takana. Illan kruunasi vielä koiralenkki neljän koiran laumassa upeassa täyskuun valossa. Kolmella koiralla oli valopannat, ja siellä ne mennä jolkottivat pitkin tietä innoissaan. Rommi kiittää ja kumartaa hauskasta seurasta!