Kosteaa agilityä

Agilityradalla oli jälleen kimurantteja käännöksiä. Taisi olla hypyistä muodostuva täysympyrä, joka sujui osittain myötäpäivään, mutta vastapäivään (koira oikealla) ei sitten ollenkaan. Jotain muutakin oli samassa setissä, mutta siihen emme ehtineet ollenkaan.

Toisessa setissä oli putken molemmilla puolilla hyppyjä, joita olisi pitänyt pistellä menemään. Tuo kentällinen ei mennyt ihan putkeen. Ensin minä venähdytin takareiteni, vaikka lämmittelyt olivat hyvät. Sitten Rommi otti ja karkasi kentältä kavereita moikkaamaan. Kun tuli meidän vuoro tulla takaisin radalle jäähyn jälkeen, ukkospilvet olivat kerääntyneet taivaalle. Alkoi tulla vettä täysillä, ja siinä sitä sitten yritettiin ensin ottaa ohjausharjoitus, josta ei tullut mitään. Sitten helpotettiin putkeen ja hyppyyn, josta siitäkään ei tullut mitään (koira oikealla). Sitten helpotettiin pelkkään hyppyyn, mutta koira ei halunnut istua kaatosateessa ("mulla menee vettä silmiin ja pyllyyn, jos istun"). Lopulta saimme jonkinlaisen räpiköinnin jälkeen koiran yli esteen ja palkalle.

Leikin vielä pitkään koiran kanssa ukkosessa, jotta sateesta, salamoinnista ja ukkosesta tulisi mukavampaa. Kun lähdimme kentältä, mun oli riisuttava alusvaatteisilleen, jotta en olisi kastellut autoa läpimäräksi. Kotimatkalla tuli vettä kovaa sekä rakeita, joten kotimatka tuntui ikuisuudelta. Kotona sai kaataa vettä kengistä (sisään nilkasta) ja kaikista vaatteista tippui vettä, tip tip. Onneksi oli niin lämmintä. On tää vaan hienoa.