Aaltoilevaa ja agiliitoa

Jopa oli taas aaltoilevaa tämä päivä. Ensin kun ohjaaja unohtaa koko treenit ja väittää kesätauon alkaneen ja tajuaa sitten kesken muun touhun, että parin tunnin päästä pitää olla treenissä, niin siitä sitten lähdettiin. Olimme liikkeellä autolla, jonka peräkontti oli täynnä renkaita. Näin ollen koira oli ensimmäistä kertaa elämässään takapenkillä autossa. Menomatkan se kuitenkin nukkua tössötti, vaikka omasta häkistä ei ollut tietoakaan.

Emme ehtineet lämmittelemään saakka, kun tuttu ohjaaja huhuili koiraa tyhjän parkkipaikan toiselta puolelta. Sen jälkeenhän koira ei enää suostunut liikkumaan, kun kerran oli hetkeä aiemmin laittanut pyllyn maahan ja osoittanut, että nyt minä en taas liiku. Kävimme morjenstamassa ohjaajaa, joka leikitti koiraa hanskallaa. Hyvästi, ehjä hansikas. Sitten uusi lämmittely-yritys, joka vähintään oli yhtä surkea kuin aiempi. Koira oli edelleen sitä mieltä, että hänhän ei kävele. Väänsin sen väkisin eteenpäin, ja kuten monta kertaa aiemminkin, sitten liikuttiin ihan mukavasti. "Lämmettyään" koira liikkui taas ihan hyvin, ja päätin treenata, vaikka olin jo miettinyt, että tänään taitaa treeni jäädä välistä.

Itse treenissä oli vuorossa loputkin agilityesteistä eli muuri, pituus, okseri, keinu sekä pöytä. Muuri, pituus ja keinu mentiin hyppy-käskyllä ja tutulla hyppytekniikalla. Huomattiin taas, kuinka herkkä Rommi on hartialinjalle ja kuinka herkästi se varastaa, kun annan sille kädellä luvan lähtöön itse käskyn lisäksi. Keinulla treenattiin siten, että keinu käännettiin avustajien toimesta ja koiran tehtäväksi jäi vain hakea nami keinun kannelta. Sehän meidän pojalta onnistuu, ja kun keinun paukahdustakaan ei ollut, koiralla meinasi olla jälleen kerran liikaa vauhtia. Pöytä meni hienosti, kun käskin pojan maahan pöydällä. Se pysyi siellä hienosti, vaikka kiersin pöydän ympäri. Otimme myös kepit pariin kertaan, ja ne menivät muuten hyvin paitsi että kerran perässä laahaava remmi kietoutui jotenkin keppeihin ja hidasti koiraa. Otimme kerran ilman remmiäkin, ja vähän jarrutus tuntui jääneen mieleen, mutta onneksi saatiin loppuun hyvä suoritus. On tämä niin hieno laji, että täytyy kerätä lisäkokemusta tässä.

Riemu repesi kattoon, kun tutut tytöt Rimma ja Muusa tulivat kentälle riehumaan Rommin kanssa. Tytöt nostivat tervehdyshaukkukonsertin, ja Rommi oli hieman hämillään. Se alkoi myöskin näyttää hampaitaan, kun laulusta ei meinannut tulla loppua. Oli huvittavaa katsoa, kun meteli oli kova, mutta koirat eivät lainkaan koskeneet toisiinsa, vaikka tervehdys kuulosti tappelulta. Ihan mukavasti nuo tulivat juttuun, ja Rommi väisti tuttuun tapaansa. Välillä Muusa ja Rommi katosivat maisemista, ja niitä ei kuulunut takaisin huhuilusta huolimatta. Ehdittiin jo pelästyä, että ovat joko kuralammikossa tai jonkun eläimen perässä, mutta sieltä ne karkulaiset löytyivät ihan vierestä puun alta jotain entistä herkkua haistelemasta.

Jäädyttelylenkki meni taas mukavasti, ja koira ei stoppaillut sillä riehumisesta huolimatta. Hyvä niin.