Kulmakunnan kingi etsii kulmia

Tutussa paikassa pienellä jengillä tehtiin hakutreeniä hienossa syyssäässä. Keli oli tosin haulle liian tyven, ja tuuliapuja ei juurikaan saanut. Aluekin oli tallattu, mutta me halusimme hinkata kulmia. Alkuun avattiin ääntä, ja hieman hapuillen se irtosi. Sitten etenimme ilmoittautumiseen, joka meni mainiosti namiavuilla. Koira ei hypännyt tuomaria kohti kertaakaan. Siitä sitten pistoille.

Ensin vasemmassa etukulmassa oli ukko valmiina. Koira teki ensin laajan kaarroksen oikealle uppoamatta noin 40 metrissä olevaan havukkoon. Kun koira lähestyi keskilinjaa, kutsuin koiran takaisin, ja se malttoi tulla. Lähetin sen uudelleen, ja se otti kummallisen piston vasemmalle alueen ulkopuolelle. Se taisi seurailla aluetta tallanneiden koirien jälkiä tai jotain. Lopulta se eteni kuitenkin itsenäisesti takaisin alueelle ja upposi havukkoonkin, josta maalimies löytyi. Ilmaisu oli ihan kohtuullinen. Varsinkin alku oli komea. Lähestyin maalimiestä ja kiersin hänet ja haukkuvan koiran. Haukku jatkui, ja takaa kuulin, kun koira sai sitten palkkansa. Se malttoi myös seurata maalimiestä keskilinjalle, vaikka palkkana oli pelkkiä kuivia nappuloita.

Sitten sama harjoitus oikealle. Maalimies ei ollut Rommille tuttu, mutta haukku alkoi pienen harkinnan jälkeen sielläkin. Tällä maalimiehellä pidettiin hieman enemmän taukoja, mutta hyvin löysin perille haukun perusteella ja pystyin ohittamaan maalimiestä haukkuvan koiran. Maalimies sai myös saatettua koiran keskilinjalle. Täytyy jatkossa ottaa enemmän sitä, että jäänkin maalimiehen luokse, otan koiran hallintaan, ja tuon sen itse keskilinjalle.

Siinä se oli sitten tällä erää. Loppuaika hengailtiin keskilinjalla, jolta löytyi myös vasta lajiin tutustuva pariskunta. Treenijengi ja vierailijat heittelivät Rommille palloa, ja se haeskeli sitä, minkä ruohonsyönniltään ehti.

Kotinurkilla tehtiin pieni palauttava kävely. Ensin haukuttiin ns. koirakolmikko, jonka ohi emme haukkumatta pääse. Sitten kävimme leikkikentällä tekemässä henkilöryhmää: ensin keinuhevosilla kiikkuvia lapsia, joiden joukossa yksi makasi maassa ja pari juoksi kisaa hevosten ympäri, sitten kierrettiin vielä ihmeissään katsova vanhempainjoukko, joille totesin, että eivät kiinnittäisi meihin mitään huomiota. Rommi seurasi jälleen namiavulla erinomaisesti. Tämän jälkeen menimme vielä kotikujalle, jota juuri ohitti koira. Sen annettiin kulkea omalla reviirillä rauhassa, hieno homma. Kotona vielä ruualle paikkamakuu. Olipa pikku treeniä kerrakseen.