Pari ukkoa jääradalla

Kangasalle oli aurattu jäärata autoille. Baanan varressa oli hienoa hakuilla, kun kelikin oli vaihteeksi nollassa.

Rommille oli laitettu kaksi maalimiestä, jotka löytyivät vastatuulesta melko helposti. Alku oli takkuista, kun koira oli ihmeissään, miksi me nyt lähdetään jäälle. Se vilkuili koko ajan rannan suuntaan, jossa lumen seasta pilkottavat kivet antoivat jotain hahmoa muuten niin valkoiselle tasaiselle maastolle. Rommin mielestä erityisesti yksi lähestymämme kivi oli se, mitä haettiin. Mutta juuri kiven kohdalla, se kääntyi 180 astetta kohti tuulta, pinkaisi lumivallin päälle, jäi nenä kohti tuulta ja näytti: Mamma, tuolla on joku. Päästin kaverin vain irti remmistä ja se meni suoraan maalimiehelle sata lasissa läpi korkean hangen. Myöhemmin maalimies kertoi, että koira oli rauhallinen. Ehkä se oli rauhallinen sen hetken, jonka se söi palkkaansa, mutta sitten se taas juoksi täysillä luokseni.

Toinen maalimies olikin hankalampi ja se löytyi vasta, kun olimme koittaneet löytöä sivutien kautta ja siksakkaamalla kaislikon seassa. Haju ei ilmesesti sittenkään oikein läpäissyt ruohikkoa, ja koira löysikin maalimiehen nopeasti edetessään tietä pitkin. Nämä pari hakua eivät juurikaan Rommin energiaa vielä syöneet, joten kävimme vielä kiertämässä koko jääradan. Yhdessä paikassa oli jo vettä jään päällä, mutta muuten oli hienoa lenkkeillä hyvässä säässä, kun koira haeskeli kiintopisteitä melkein koko-valkoisesta maastosta.