Piikkisika ja tokopoika

Päivällä kävimme ELL:ssä välitestaamassa pissan ja akupunkteeraamassa koiran. Pissassa ei ollut enää struviitteja eikä tulehdussoluja. Myös ph oli laskenut normaalille tasolle. Yes! Sitten laitettiin 11 akupunktioneulaa pitkin ja poikin. Lonkka- ja rakkopiste oli niin kosketusarka vielä, että siihen ei neulaa laitettu. Koira oli tosi kiltisti ELL:ssä. Se rakastui taas kaikkien huomioon ja rapsutuksiin. Paino oli 24 kiloa eli oli noussut puoli kiloa runsaassa viikossa.

Kun saimme niin hyviä uutisia, niin emme malttaneet pysyä pois tokokentältä. Siellä menimme semmoista rinkiä kolmikoittain, että yksi koira odotti paalussa, yksi oli paikkamakuussa ja yksi seurasi. Meidän poitsu pääsi paaluun ensin. Muistissa oli edesmenneen koirani rääkyminen vastaavissa tilanteissa, joten pala oli kurkussa, kun vein koiraa hieman etäämmälle odottamaan. Rommi ei päästänyt inaustakaan ja asettui löysässä remmissä rauhallisesti makaamaan maahan, kun poistuin paikalta. Teki mieli hyppiä ilmaan, mutta maltoin katsoa muiden touhuja. Paikkamakuussa meillä on näköjään nyt lonkallekääntymisongelma ainakin ulkona ja kääntymiset seuraamisessa olivat osin ohjaajan termein "kammottavia". Tänään ei sekään haitannut, kun olin niin tyytyväinen siihen odottamiseen paalussa. Yksi etappi eteenpäin BH-matkalla.