Jokseenkin kisanomaista

Pitkän illan viimeisenä suorituksena tein Rommin kanssa jokseenkin kisanomaisen hakutreenin. Treenivalmistelut eivät olleet täydelliset: koiraa ei oltu lenkitetty ko. päivänä tarpeeksi, ja se näkyi heti alueen lähestymisessä. Olemme nimittäin edistyneet lähestymisissä pikkuriikkisen, ja aina alueelle ei tarvitse vetää nelivetoa, vaan sinne voi mennä ihan vähän pienemmässäkin vireessä. Tällä kertaa oli kuitenkin taas turbo päällä.

Ilmoittautuminen meni hienosti, vaikka mulla ei ollut apunameja ja tuomari teki isoja "vartaloapuja" ilmaistessaan, mihin suuntaan alue kulkee. Kun irroitin koiran hihnasta, se ilmaisi heti mulle, että se haluaa oikealle. Se meinasi lähteä sinne ilman eri komentoa, joten heti siinä alkoi meidän hallintataistelu. Lähetys sujui vielä ok, jonkin aikaa oli hiljaista, mutta sitten alkoi kuulua ilmaisu - ei ihan etukulmasta, mutta läheltä. Pahin skenaario siitä, että oikean puolen ukko on 100 metrissä ja koira menee heti sinne, ei siis toteutunut. Otin koiran haltuun maalimiehellä, ja sitten rämmimme takaisin keskilinjalle. Rämmimme, koska koira halusi malttamattomana eteenpäin.

Sain väliin muistaakseni muutaman tyhjän, kunnes yhdeltä oikean puolen tyhjältä palatessaan koira oli saanut jo hajun vasemmalta. Se ylitti keskilinjan ilman lupaa, ja huiteli menemään. Edes karjumiseni ei auttanut. Ärräpäitä alkoi päästä siinä vaiheessa, koska olimme perusongelmamme äärellä. No, ei siinä mitään, äijä nousi. Toisella maalimiehellä koira alkoi epäröidä tuloani, ja ennakoi luoksetuloansa. Ei muuta kuin takaisin, ja palkka vasta oikeasta paikasta.

Teimme vielä oikealle yhden surkean piston, jossa koira ei edennyt riittävästi. Laitoin sen takaisin alueelle melkein samasta paikasta, ja sitten se irtosi oikeaan takakulmaan. Siellä umpipiilolla meillä oli kaikkein vaikeinta. Koira pyrki piiloon sisälle, ilmaisu katkoi ja se jätti maalimiehen. Meidän Rommi! Jouduin lähettämään sitä uudelleen, ja kun en saanut ajoitettua palkkaa oikeaan kohtaan, niin sitä jouduttiin hieromaan tarpeettoman paljon.

Loppusummeeraus: 3 ukkoa löytyi ALO-luokan alueelta kahdeksassa minuutissa. Koira ei hallinnassa, ja ohjaajalla meni hermo. No, tavoite tuli saavutettua: taas tiedetään, mitä erityisesti treenata. Ei sillä, ettei olisi tiedetty muutenkin, mutta tuossa kokeilussa se vain vahvistui. Saimme mielenkiintoisen kommentin, että koiran maalimiesmotivaatio (joka on kuitenkin se tärkein) tuli selväksi jo koiran ensimmäisen kolmen treenin aikana. Olemme siis paukuttaneet tuota puolta noin 50 treeniä "liikaa", koska nyt olemme päätyneet janan toiseen äärilaitaan. Mutta toisaalta, kaikki lohduttavat, että helpompi näin päin. Toivottavasti.