Radalla oli meille uusia ja kinkkisiä hyppyesteiden siivekkeiden kiertoja, työntöjä, puolenvaihtoja (useita peräkkäin). Saimme hieroa montaa kohtaa useampaan kertaa, mutta lopulta kaikki kohdat saatiin ainakin jotenkin mentyä.
Toisessa setissä teimme A-esteellä kontaktia, joka sujui heti mainiosti. Koira tarjosi nenäkontaktia hyvässä paikassa, kiipesi itse esteelle (ja välillä ylikin) ja laskeutui taas kontaktille. Melkoista aaltoilua tekemisessä, kun muutama viikko sitten asia oli unohtunut muka kokonaan, ja tänään oltiin taas niin täpäkkänä. Koira sieti liikkeeni hyvin molemmilta puolilta. Saimme käskyn ottaa koko este. Eka kerta meni häröilyksi, mutta toisella kerralla koira meni pinnalle hyvin. Siitä sitten bileet pystyyn.
Isäntäkin oli häiriönä mukana, mutta sekään ei tuntunut tänään koira liikuttavan. Kentän toisessa laidassa hääräsi toinen porukka, ja silti keskityimme molemmat omaan suoritukseen. No, okei, vähän katsoimme, mihin väliin menimme, ettei nyt ihan kovimpaan mekkalaan tungettu.
torstai 5. toukokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti