Varsin ketterä koira

Tänään treenailtiin raunioilla ketteryyttä. Tämäkin tekeminen on ollut tauolla pitkään, ja liikkeet ovat niin vieraita, että jokaisen kohdalla piti ensin miettiä, miten se pitäisi tehdä, sitten kokeilla, mitä mieltä koira on mun ajatuksista ja sitten korjata, mitä korjattava on. Onneksi ei mennyt ihan hinkkaamiseksi, vaan parilla kolmella toistolla tehtiin hyvä treeni.

Kaikki liikkeet sujuivat hallinnaltaan aivan toisenlaisissa tunnelmissa kuin mitä viimeksi olemme treenanneet. Koira on hyvin kuulolla, ja alkaa suorittaa, vaikka se on liikkuvalla alustalla tynnyreiden päällä. Jopa keinu, joka on sille käytännössä aivan vieras liike, meni ok, kun koira himmasi vauhtiaan mun ohjeiden mukaan. Pituus ei ollut koiralle mikään ongelma, kun palkka on edessä ja palkkaa "suojaa" apuohjaaja. Otin pituuden jälkeen maahanmenon. Samaa käytin myös putken jälkeen. Epätasainen alustakin meni kivasti seuraillen.

Vain tikapuut ja kantaminen tuottivat jonkinlaista ongelmaa. Tikapuilla koiran takajalkoja piti pari kertaa auttaa matkalla, mutta se "löysi" ne aika nopeasti. Tähänkin tarvittaisiin toistoja, niin varmuutta tulisi lisää. Kantamisessa koira vängersi minunkin sylissä, ja ei antanut siirtää itseään sylistä toiseen. Toinen henkilö nosti itse koiran ja palkkasin koiraa hänen syliinsä. Enempää sitä ei kiusattu.

Temppuilimme vielä telineellä, jossa oli eri levyisiä tasoja eri korkeuksilla. Matkalla oli metallia, ritilää ja hetekan pohjaa. Siinä hieroimme muutaman kerran, ja hienosti meni. Tästä rohkaisuneena päätimme kiivetä konttien toiseen kerrokseen ritiläportaita pitkin. Hieman koiraa huimasi ylhäällä, mutta se lähti tulemaan kanssani alas ilman kummempia koukeroita. Ketterä koira, nääs.