Pahoinvointia, ilmaisua ja tottista

Pahoinvointia, ilmaisua ja tottista - tänään tässä järjestyksessä. Lähtökohdat treeni-illalle olivat suhteellisen normaalit. Saimme iltapäivälle järjestettyä normipituisen lenkityksen, jolla Rommi tosin sai pitkästä aikaa herkuksi juustoa. Matkalla ilmaisutreeniin kaikki tuntui olevan kunnossa, mutta juuri kun käännyin parkkipaikalle, takaa kuului kyökkäilyä. Mitään en ehtinyt tehdä, kun Rommi oksensi mahanestettä ja puolisenkymmentä juuston palaa.

Ehkäpä pari päivää päällä ollut matolääke on ollut kova rasitus tai joku muu on vialla. Olemme vähän aikaa ihmetelleet, kun Rommin paino pysyy paikoillaan, vaikka olemme itse asiassa lisänneet ruoka-annosta pikku hiljaa isommaksi ja isommaksi. Vieläkin etsimme oikeaa annostusta nykyiselle ruualle, vaikka vaihdosta on aikaa pari kuukautta. Tai sitten tämä ruoka ei sittenkään ole sulavuudeltaan Rommille paras mahdollinen. Roo on myös pudottanut karvansa tai sitten sillä on ollut kevät aikaisin rinnassa. Kiinnitin huomiota sen kuihtuneisiin reisikarvoihin jo tammikuussa ja karvanlähtö meni senkin jälkeen vielä läpi koko kropan. Hmmm, pistää mietityttämään.

Anyway, pääsimme suoraan oksennuksen siivoamisen jälkeen tulille hakumetsässä. Kuvittelin, että menemme vain harjoittelemaan ilmaisua, mutta edessä olikin valmiiksi kaistoitettu alue. Ei kun pakenevan maalimiehen perään ja heh, sieltähän irtosi haukku. Keskilinjalta epäiltiin, että millähän maalimies saa koiran tuotua takaisin, kun mukana oli vain kahvaton patukka ja taskussa muutama onneton kuivarousku, mutta niin sieltä vain tultiin yhdessä. Seuraava maalimies olikin valmis, ja sielläkin irtosi haukku. Hyvästä yrityksestä huolimatta Roo karkasi patukan kanssa keskilinjalle. Kolmas maalimieskin ehti kadota hankeen, kun pääsimme hallintahaparoinnin jälkeen lähetykseen. Koira meinasi nimittäin karata etsimään jo ennen lupaa, mutta palasi kuitenkin takaisin. Sitten mentiin yhdessä, koira pinkaisi etsimään, löysi maalimiehen, piti luovan tauon, mutta tarjosi kohtuullisen sarjan haukkuja (siis 4-5). Saimme siis hyvän treenin. Saimme kehuja hallinnasta, vaikka hyvyys on aina suhteellista. ;-)

Sitten lähdettiin tottistelemaan. Käytin koiraa vielä pikku lenkillä ennen treeniä ja koira oli enkelimäinen - olihan se saanut jo puuskuttaa ylimääräiset energiansa hakuun ja ilmaisuun. Tottishallissa henkilöryhmä meni ok. Tekemisessä ei ollut ylimääräisiä hörhöilyjä, mutta jännitettä olisi saanut olla enemmän. Takavasemmalla tehtiin vielä seuraamisia käännöksillä, harhautuksilla sekä pysähtymisiä, jotka eivät oikein tuntuneet kiinnostavan. Pitäisi päästä ulos ja kunnon vauhtiin.

Toisessa satsissa oli pujottelua koirarivissä sekä luoksetulo kujassa. Oma pujottelu meni hyvin, mutta toisten koirien ohitus oli haastavaa, ja yhtä meinattiin mennä morjestamaan. Luoksetulo ei ollut suora, kun toisella laidalla oli ryhmän suurimmat koirat, ja Rommi kiersi niiden kohdalla kauemmas. Kieron lähestymisen jälkeen loppuasento oli kuitenkin hyvä. Haasteena oli taas pysyä paikoillaan, kun muut tekivät omia suorituksiaan. Tein vain yhden luoksetulon, ja sitten koira päästettiin lepuuttamaan itseään autoon.