Vaatimatonta ilmaisua, mutta kuitenkin

Tänään neljä pistoa melkein kantohankisessa lumimaisemassa. Ensimmäiselle lähdettiin kylmiltään. Valmis maalimies oli kaistan päässä oikealla, ja heti olisi pitänyt alkaa haukkua. Äänen avaus oli kuitenkin jäänyt tekemättä, joten maalimiehellä piti miettiä, mikä tämä juttu nyt oikein olikaan. Ensin oli pitkä hiljaisuus, sitten pientä äännähteluä ja hieman liikehdintää. Sitten Roo päätti, että en minä tiedä, mitä täällä pitää tehdä ja se jätti maalimiehen (!). Otettiin uusi lähetys ja se palasi yhtä innoissaan kuin aina maalimiehelle. Se istui rauhassa maalimiehen vieressä, kurkisti minun suuntaan ja alkoi sitten varovaisesti ilmaista. Irtosihan se haukku sieltä vihdoin. Koira ratkaisi asian onneksi itse.

Otettiin vielä kolme maalimiestä lisää. Haasteita riitti vielä matkallakin. Toisella maalimiehellä jouduin lähettämään koiran suoraan kohti hiihtäjää, mutta se valitsi oikein ja hakeutui linjalta kohti maalimiestä. Hurraa! Kun toinen maalimies tuli keskilinjaa kohti, takaa meni ohi koirakko. Mikä tuuri, öh, eikun mikä taito!

Kolmannelle maalimiehelle piti mennä oikealle, mutta juuri silloin parkkikselle ajoi auto, josta otettiin ulos koira. Tehtiin pikainen varasuunnitelma ja lähetettiin koira jälleen vasemmalle. Koiralla oli jälleen minuun näköyhteys ja tarkistettuaan, että odotan siltä suoritusta se veti kivan sarjan haukkuja.

Viimeinen maalimies oli avonaisessa piilossa. Haukkua yritettiin analysoida porukalla, kun se oli vaatimatonta. Ahnehtiko koira palkkaansa vai reagoigo se piiloon vai mitä... Koira sai palkan, ja oli ottanut maalimieheltä vielä pallonkin.

Meno hakualueelle ei ollut parasta mahdollista, mutta pääsimme perille ilman täyttä nelivetoa. Lähdöissä koira malttaa odottaa käsittämättömän hyvin, mutta lähtee sitten aina vauhdilla. Hieno sesse, vaikka haukku tulee vaatimaan vielä paljon työtä. Sovittiin, että mennään näillä eväillä huhtikuu, ja katsotaan toukokuussa, ollaanko edistytty asiassa.