Sillan pielessä järjestetyissä hakutreeneissä oli jälleen koko joukkiollinen hakuilijoita. Kun muut pääsivät pistoille, Rommi harjoitteli pienellä tien pätkällä ilmaisuja. Rommia nostatettiin patukalla, patukka heitettiin maalimiehelle, joka pyrähti poispäin, Rommi päästettiin perään viimeistään, kun maalimies oli maastoutunut, ja sitten odotettiin jännityksellä, nouseeko Rommilta haukku. Ja nousihan se joka kerta, vaikka hieman lyhyt, vaimea ja ujo olikin. Muiden mielestä Rommi ei jännittänyt eikä aristanut äänen käyttöä, mutta minusta se oli hieman kuin ujo piimä. Joka maalimiehellä irtosi kuitenkin joku urahdus kurkunpäästä, joten hyvä niin.
Ilmaisutreenit on kuitenkin korkattu, ja minulta ehdittiin jo kysyäkin, miltä tuntuu omistaa haukkuva hakukoira. No höh, pannaas nyt taas jäitä hattuun. Töitä on niin paljon vielä edessä päin, mutta onhan yksi etappi taas kuitenkin saavutettu!
Meidän pieniin patukoihin pitäisi saada naru päähän (miten???), jotta maalimies voisi retuuttaa koiran pois piilolta.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
meillä tänään "hyväksi" koettu haukkutreeni: laitetaan omistaja hevosen selkään! Kunnon haukku on taattu ja vieläpä ilman mitään lisäyllyttämistä! (onneksi Rosi ei kovin kauaa tätä viitsinyt tehdä, kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta vähän olisi aluksi tehnyt mieli sanoa "ei muuten oo mun koira..") :)
VastaaPoista