Paranee, ei parane, paranee...

Antibioottikuuria eturauhas- ja munuaisvaivaan on syöty jo puolitoista viikkoa. Muutamassa päivässä koira selvästi rentoutui kotona, alkoi leikkiä enemmän ja venytellä itseään reilummin. Paraneminen tapahtui nopeasti, kun taas paheneminen oli tapahtunut pikku hiljaa huomaamatta pitkän ajan kuluessa. Ulkona eteneminen on kuitenkin edelleen välillä hidasta, kun koira jää seisoskelemaan tai istumaan lyhyelläkin lenkillä. Kävely on välillä vaikeaa, vaikka koira ei millään tavalla osoita, että siihen sattuisi. Voihan olla, että se on vain alkanut osoittaa mieltään ja seisoskelee omia aikojaan. Yleensä matkaa jatketaan normaalisti muutaman minuutin jälkeen, mutta toisinaan pysähdykset tuntuvat loputtomilta. Edes lähellä kulkeva koira ei saa sitä liikkumaan, vaan koira istuu ihan rauhallisen oloisena paikoillaan löysässä remmissä. Mystistä.

Välillä tuntuu, että koiralla on energiaa enemmän kuin mitä sisätiloihin mahtuu. Kaksi kertaa on tehty korttelia pidempi lenkki, mutta molemmilla kerroilla on tullut takapakkia, ja koira on ollut selvästi kipeämpi niiden jälkeen. Olemme sitten pitäneet pikkukivaa sisällä, ja tehneet pieniä aivojumppajuttuja koiran voinnin mukaan. Nytkin se tuossa touhuaa pehmolelunsa kanssa, joka on taatusti jo tapettu, suolistettu ja osin jo syötykin. Eilen koira jäi hetkeksi yksin, ja nyki aiemmin pelatun pelin pöydältä lattialle, vaikka se ei koskaan muute koske pöydällä oleviin tavaroihin. Eilen se vain päätti ilmeisesti ryhtyä pelaamaan peliä yksinään.